maanantai 14. marraskuuta 2011

Känkkäränkkä

Kehtuuttaa. Alkava pimeä vuodenaika saa yliotteen, vaikka miten koittaisi kertoa itselleen, että kyllä tämä tästä. Että asiathan ovat ihan hyvin. Mutta kun. Olisi vain niin kiva jäädä kotiin touhottelemaan, eikä tulla työ-nimiseen paikkaan, jossa töitä on aika paljon. Eikä edes mitään kivoja töitä.

Sen lisäksi omahoitajalta tuli viesti, että hän on sairaana. Pikkuveli taas lähetti lisätöitä myös vapaa-ajalle. Närästää, kun tuli syötyä liikaa viikonloppuna. Housut kiristävät, vyö ei pysy kiinni. Korvaan pistää. Eläkeikä on liian kaukana.

Tämän voisi lyhyemminkin ilmaista; elämme marraskuuta ja on maanantai. Kiukutikiukuti.

2 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Marraskuu on ikuinen maanantai. Prkl.

-kummitus- kirjoitti...

Hih, olipas se runollisesti laitettu.

Mie luulen, että minulla on niin kivaa viikonloppuisin, että maanantait siksikin tuntuvat märiltä räteiltä päin pannua.

Eikä se mateleva bussikuski mitenkään edesauttanut tilannetta. Unessa taisi olla hänkin. Hänen takiaan pääsin viettämään ylimääräisen 10 minuuttisen ulkotiloissa juna-asemalla. Murh.