maanantai 21. marraskuuta 2011

Jokohan alkaa latu löytyä?

Positiivisia merkkejä työnhakurintamalla, olen saanut yhteyden jo kahteen konsulenttiin, joista molemmat ovat osoittaneet kiitettävää kiinnostusta. Ongelmana vain on tämä vallalla oleva talouden alamäki, ammatinkuvaani kuuluvat paikat ovat kiven alla. Toisaalta niistä myös moni avoin paikka on ns. hiljaisessa haussa, siksi on parempi, mitä useampaan rekrytoijaan saan henkilökohtaisen kontaktin. Ja onhan minulla tämä suojatyöpaikka, missä odotella kuuta nousevaa...

Eilen ostin yhden joululahjan, arvaatte kyllä kenelle. Hankin jotain sellaista, josta minulle sivulauseessa vihjaistiin, en mitään tarpeetonta krääsää. Itselleni taas nappasin mukaan teräksisen Airam-termoskannun (kevät koittaa, samoin retkiaika), yhden fuksianvärisen jakunaluspaidan sekä kahdet mustat sloggit. Haikailin myös muovisen joulukuusen perään, mutta en ainakaan vielä sitä hankkinut, koska hinta oli eur 50. Se on paljon.

Tuli muuten alusvaatteista mieleen, että kuulema tutkimuksen mukaan suomalainen nainen ostaa yhden parin rintaliivejä vuodessa. Oho, sanon minä, en kyllä löytänyt sitä tutkimusta googlettamalla, joten en mene vannomaan kuulopuhetta todeksi. Aktiivikäytössä (lue: kierrätyksessä) minulla on varmaan seitsemän paria erilaisia mustia rintaliivejä ja parit värilliset juhlatilanteisiin. Ostan arkiliivejä ainakin kolmet vuodessa, koska en tahdo käyttää sellaisia liivejä, joista ei enää saa puhtaanoloisiksi, jotka ovat nuhjaantuneet tai kaaret tunkevat ulos, herkkähipiäinen kun olen. Jos kaksoset olisivat pienemmät, minä kapeampi, hyvät liivit edullisempia ja maailma täydellinen, minulla olisi suunnattomasti eri värejä ja kuoseja kaapit pullollaan. Vaan kun ei näin ole, niin tyydyn mustaan. Mustakin on väri, mutta päällysvaatteiden alle mielelläni ottaisin vaikka kaikki sateenkaaren sävyt, jos saisin.

Ei kommentteja: