Mielenkiintoisia aikoja

Huh, mikä ilta perjantaina! Ystävättäreni on kovin viehättävä, mutta myös jossain määrin pelottavan impulsiivinen. Kotosalla tarjosin meille rucolasalaattia, savukalapiirakkaa sekä kuplajuomaa ennen kuin kaupngille pääsimme. Sitten oli meno hurjaa, ravintoloita, keskusteluja, flirttiä, tanssia, juomia ja vielä vähän lisää flirttiä. Itse kun on kovin harkitsevainen, ainakin ystävättäreensä verranttuna, niin heikkoa teki sivusta seurattuna. Pluspuolena on sanottava, että tuli juteltua sellaisten ihmisten kanssa, joita en itse olisi tullut lähestyneeksi. Eräänkin ravintolan baaritiskillä sellaisen kovin dekadentin oloisen komean nelikymppisen kanssa, joka sanoi kyllästyneensä seksiin ja vaihtaneensa naiset alkoholiin. Kun kyselin millä hän rahoittaa juomisensa, kertoi hän tekevänsä huumekauppaa. Huh, minua pelotti. Entinen minäni olisi innostunut haasteesta, nyt vain siirryin kauemmas. Sen sijaan ystävättäreni otti koko paletista ilon irti, melkein oli pelottavaa sellainen avoimuus.

Yöbussi lohdutti vähän kukkaroani. Tämäkin kuukausi on ollut taloudellisesti hivenen heikohko, olen elellyt aika leveästi, vaikka säästämäänhän minun piti ryhtyä. Kotona laitoin omahoitajalle lupaukseni mukaisesti viestin ennen kuin simahdin. Heräsin hyvissä ajoin ennen kuin omahoitaja saapui, etsin parvekevalot valmiiksi esille ja lämmitin saunan. Onneksi minun alkoholinkulutukseni pysyi aisoissa, eikä tarvinnut krapulassa kärvistellä.

Omahoitaja viritti valot parvekkeelle. Juttelimme joulusta, ulkoruokinnasta, Tampereen retkestä, ulkomaan matkasta, ystävistä ja vähän suhteestammekin. Ihanan rauhaisaa. Sama rauha jatkui saunassakin ja saunan jälkeen Komisario Lewistä katsellen. Sitten kasasimme raclette-pannun pöydälle, keräsimme paistettavat kulhoihin ja varalta irroitimme palovaroittimen katosta, ennen kuin pannu pantiin tulille. Hauskaa askarteluruokaa, mutta suuremmalla porukalla jos sitä tekisi, pitäisi olla myös jotain valmista tarjottavaa, koska ei siihen pikkupannuun paljon tavaraa mahdu. Hyvänä puolena tietysti on se, että tulee syötyä hitaasti, periaatteessa voisi kuunnella kylläisyyskeskustaan. Juu, emme kuunnelleet. Jälkiruuaksi vielä porkkanakakkua ja mansikkamelbaa soveliaan jälkiruokaviinin kera.

Loppuilta menikin vähän usvassa. Vatsa täynnä soittelimme musiikkia ja kikatimme stand up komiikalle. Olimme ajoissa yöpuulle menossa, molempia väsytti. Tänään taas vietimme kiireetöntä aamupäivää, pitkä aamupala ja vielä pienet nokosetkin, ennen kuin nuori herra taas lähti tekemään viimeiset opiskelutehtävänsä. Harjoittelun jälkeen ei enää koulua ole, sitten vain hän odottelee papereitaan ennen kuin ryhtyy vakituisen työn hakuun.

Ainakin yhdellä elämäni osa-alueella kaikki on hyvin. Sen voimin jaksan muitakin hoitaa.