Turvallista seuraa

Kuulun yrityksemme turvallisuusorganisaatioon. Milloin minua koulutetaan väestönsuojan hoitamiseen, milloin saan tulipalojen sammutteluun ja onnettomuuksien ehkäisyyn, tänään sain hätäensiapukoulutusta aamupäivän ajan. Anne-nukke sai taas kyytiä, samoin kääntelimme toisiamme kylkiasentoon ja nostelimme pois vaikeista paikoista. Ihan kivaa, joo, mutta jos olisin aamulla muistanut, olisin laittanut jotain kevyempää ja tummempaa päälle. Arvatkaas, onko valkoinen puuvillapaita kaunis tällä hetkellä. Sen lisäksi kouluttaja sain karvani pystyyn heti aamulla, kun kuttuili minulle voileivästäni. Minulla ei ole aamulla nälkä, nälkä tulee vasta pari tuntia heräämisen jälkeen. Meidän ruokalamme ei aloita tarjoiluaan ennen kuin kahdeksalta, jolloin myös koulutus alkoi. Pärkkele, minulle ei vituilla.

Aamu oli jälleen kerran vaikea, koska omahoitaja oli kylässä ja nukkumaanmenoaika myöhästyi. Harjakihartimeni ylikuumeni ja lakkasi toimimasta kriittisesti juuri pari kiharaa ennen kuin olin valmis. Minulla on liikaa hiuksia, kun edes ns. hyvä merkki ei meinaa jaksaa kikertää niitä. Poltin myös sormeni. Minulta tippuivat kattilan kansi, puhelin ja silmälasit, pitää kai olla tyytyväinen, ettei mikään niistä tippunut vessanpyttyyn vaan lattialle.

Nyt sitten hoidan päivän työt kolmessa tunnissa. Jotta heipä hei vaan teillekin, mitäs täällä enempää jaarittelemaan. Ai, mutta jotain hyvää tässä päivässä oli, Italian teemaviikko jatkuu ruokalassa. Nom. (Missä voisin ottaa vielä pienet unoset lounaan päälle?) Muuten olen tosi turvallista seuraa taas kaikille, luvatkaa, ettette kuitenkaan riskeeraa, joudu onnettomuuksiin, koita tukehtua mihinkään tai saa mitään sairaskohtauksia, vaikka teoria on hallussa, käytäntöä en ole viime aikoina joutunut testaamaan.