Kun bussikuski taas tänä aamuna väisteli muutamaa mustaa mörköä, oli minulla etupenkillä aitiopaikka katsella ihmisten silmänvalkuaisia. kun he seisovat bussin valoissa säikähtäneinä kuin pikku pupuset. Jumalauta, kun juostaan päättöminä kanoina eikä edes sitä halvinta mahdollista henkivakuutusta oteta! Käyttäkää heijastimia! Etenkin kun meillä syksynsynkeillä suomalaisilla on aika yhtenevä vaatetus, kovin tumma. Niin se tulee olemaan minunkin uusi talvitakkini. Samoin ovat kesätakki ja välikausitakki, tahtoisin kyllä värejä, mutta kun jättilaisille tehdään vaan mustaa, että ne uppoaisivat paremmin maastoon.
Viime yönä unta riitti yli 9 tuntia! Ja millaisia unia! Edellisenä yönä sain tehtävän etsiä punaisten lupiinien siemeniä, niidenkö perässä lienen viimeöisessä unessani lentänyt jonnekin eteläiseen maahan, jossa ei kuitenkaan tuntunut tolkuttoman kuumalta. Siellä flirttailin rajavartijan kanssa, ennen kuin matkalla kotiin löysin Elvis-kissani (kuoli 90-luvun lopussa) odottamassa minua yhden puiston laidalla. Nappasin Elviksen kainaloon, ja jatkoin matkaa kotiini, joka sijaitsi ravintolan yläkerrassa. Sinne kiivettiin sellaisia luhtiportaita myöten takapihan puolelta. Hibiskukset ja jasmiinit tuoksuivat.
Ja sitten minä heräsin. Snif. Elvistä ei näkynyt.
Tänä iltana menen syömä-juoma-musiikki-lahjontatilaisuuteen keskustaan. Luvassa on yhden palveluntarjoajan kiitos kuluneesta vuodesta, puuh, jos en olisi hänen yhteyshenkilönsä ja veisi koko ryhmää mukananani, olisin jo keksinyt jonkun tekosyyn kieltäytyä retkestä. Show ja dinner loppuvat kyllä jo yhdentoista huudeilla, omahoitaja on luvannut poimia minut mukaansa sen jälkeen mistä tahansa ja kunnossa missä tahansa. Kaikki se kestää ja kärsii, nuorena jaksaa ilmeisesti. Toivottavasti ruoka on hyvää, musiikki siedettävää ja alkoholia tarjolla niin paljon, että jaksan hymyillä... (Tämä on nyt sitä sarkasmia, kyllä minä jaksaisin ilman alkoholiakin, mutta paremmin vielä jos saan tuikun murheeseen.)
Muistakaa heijastin! Kummituskin käyttää ja suosittelee!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Olen niin samaa mieltä! Eilen viimeksi manasin heijastimettomia henkilöitä sinne minne päivä ei paista. Pimeä tyyppi on pimeä tyyppi myös kaupungin valoissa, ja todella vaikea havaita ratin takaa. Tai ehkä mun on vaan syytä luopua pimeällä autoilusta ennen kuin kohlahtaa.
MInähän en ole vuosiin uskaltanut pimeässä autoilla, mutta olen sitä mieltä, että näössäni on ollut vikaavikaavikaa jo alunperinkin. Eikä tämä vanheneminen mitenkään edesauta asiaa...
Lähetä kommentti