torstai 10. marraskuuta 2011

Takavasemmalta - pyytämättä ja yllätyksenä

Sitten se iskee ihan yllättäen, takavasemmalta. Epätoivo, yönmusta hirviö, joka ehdottelee, että mitä jos lopetettais koko paska. Kertarysäyksellä ja kyselemättä. Paina sitä sitten pois mielestäsi, ajattele mukavia; pusuja, katseita, yhteisiä suunnitelmia, halauksia, kosketusta, rakastavia sanoja, kaipausta. Ajattele mukavia, älä ajattele mitään, rynni eteenpäin vaikka ilman suuntaa. MUTTA ÄLÄ AJATTELE SITÄ!

Eikä tätä kai pitäisi edes kertoa, ettei kukaan huolestu. Koska se on varmaan turhaa. Sehän oli vain häivähdys, pannaan se syksyn piikkiin. Valo vähenee, enkä kuutakaan jaksa aina tuijotella. Mutta menneisyys ei katoa, vaikka miten tahtoisi, se korkeintaan painuu syvemmälle aivojen syövereihin ja nousee harvemmin pintaan, nostaa rumaa päätään. Se tekee kipeätä, sitä ei tahtoisi ajatella. (Tai sitten minä vaan olen epävakaa persoona, jossa on jotain pahempaakin vikaa. MUTTA ÄLÄ AJATTELE SITÄKÄÄN!)

Herranen aika, että me ihmiset olemme kamalia toisillemme (eläimiin ja luontoon kohdistuvasta hirviömäisyydestä puhumattakaan!). Pitäisi vain muistaa, etteivät kaikki sellaisia ole. Enhän minäkään, enhän, vaikka ajattelematon olen ollut ja varmasti tulen olemaan. Ja jos olenkin hirviö, olen vain ihan kotitekoinen, ihmisen luoma. Kunhan vain en ajattele.

4 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Voi sinnuu. Tuollaiset ajaukset on uskoakseni ihan inhimillisiä, ei niitä voi mitenkään päästään pois blokata. Epänormaalimpaa olisi, jos kaikki olisi silkkaa ihanuutta - tai vankkumatonta varmuutta kaiken onnistumisesta.

Että ajattele ihan rauhassa vaan. Mutta elä nyt kuitenkaan tee mitään ratkaisevaa tai "välttämättömiä" päätöksiä näiden kohtausten aikana.

Eikä sinussa oikeasti mitään vikaa ole, ainakaan sellaista mitä ei meissä kaikissa olisi. Ainakaan mitään hirviötä en ole koskaan tavannut, vaan oikein ihanan, lämpimän ja rakastettavan naisihmisen.

Anonyymi kirjoitti...

Laitetaan täyden kuun piikkiin nuo höpöajatukset.
T: Satuilija

Tiina kirjoitti...

Kuule. Elä nyt vaan päivä kerrallaan. Keskity hengittämiseen. Äläkä tee mitään, mitä saattaisit katua jo seuraavana päivänä, jos et aikaisemminkin.

-kummitus- kirjoitti...

Se ruumiilleni tapahtunut asia vaan sattui pahasti mieleen yhdessä nykyisen työtilanteen. Nyt ei saa kummaltakaan rauhaa. Ruumis on toipunut, pää ei.