Back to basics

Entisen kollegan kanssa jolkottelimme eilen läpi Kongressimessut. Anti sinänsä oli aika pientä, mutta taisi suurempi tarve olla toistemme tapaaminen ja haastelu. Kollegasta tuli oikeastaan parin viimeisen vuoden aikana minulle myös ystävä, vaikka minulla on ollut luontainen tarve pitää työ ja privaattielämä erillään. Huvittavintahan ystävyydessämme on se, ettei meillä oikeastaan ole kovin monta yhdistävää tekijää. Hän on perheellinen, minä sinkku, hänen elämänkatsomuksensa on aika konservatiivinen, omaani pidän suhteellisen liberaalina, hän on oikeistolainen, minä kallistun vasemmalle, hän on sosiaalinen, minä sosiaalinen erakko. Mutta sitten kun pidämme molemmat ruuasta, ruuan tekemisestä, viinistä, laulusta ja miehistä, niin kappas, olemme ryhtyneet sietämään myös erilaisuuttamme ja jopa nauttimaan mielipiteiden vaihtamisesta. Osaamme jutella asioista kiihkottomasti ja kunnioittaa toistemme mielipiteitä. Aika avartavaa.

Niin mutta siitä eilisestähän minun piti kertoa! Kävimme siis messuilla, sitten odottelin työpaikkalääkärillämme, että kollega kävi näyttämässä pitkittynyttä yskäänsä. Ja tilanne osoittautui aika vakavaksi, hän sai kahdeksan uutta lääkettä, pitkittyneeseen keuhkoputken tulehdukseen ja uutena oireena mykoplasmaan. Puuh. Sairaslomaakin oli luvassa, mutta se hullu ei vielä ottanut, kun sanoi, että pakko käydä yksi päivä töissä hoitamassa asioita, kun meiltä on niin paljon alamme edustajia irtisanottu, että lopuilla on perkeleellinen kiire. Säälin häntä ja taloon jääneitä. Kyllä amerikkalainen firma osaa nutistaa ihmisestä kaiken irti...

Syömässä kävimme Leonardossa. Se on kyllä ihme paikka, aina siellä riittää sakkia, mutta silti aina jostain ne meille sen pöydän taikovat. Tämä oli jo toinen kerta, kun kävimme toteamassa, että ruoka oli maukasta, annokset täyttäviä ja paikan drinkkilistalta löytyvä Lemon Pop (limoncelloa, sitruunavodkaa, softista ja turkinpippurimurusia ajettuna blenderissä pirtelöksi) on syntisen hyvä jälkiruokadrinkki. Parasta seksin korviketta! Kun äsken Eat.fi -sivuston arvosteluja paikasta luin, en ollut tunnistaa samaksi ravintolaksi. Meillä on molemmilla käyntikerroilla ollut ystävällinen tarjoilija, monta kertaa on käyty kysymässä, että onhan kaikki ookoo ja tarvitsemmeko jotain. Ja ruoka jos nyt ei mitään huippupisteitä saa, niin hyvää se kuitenkin on ollut. Ja suhteellisen edullista, oman rahan paikka.

Nyt pitäisi taas ryhdistäytyä. Minulla on huomenna alkuhaastattelu yhteen paikkaan, mutta lisää pitäisi etsiä. Ei vaan millään tahtoisi, kyllästyttää tämä itsensä myyminen. En ole lajissa kovin hyvä.