Pohdin pyykkiä pestessäni, että minä en kyllä pohjoiseen lähtiessäni kovin kummoisia vaatteita mukaan tarvitse. Etenkin kun en aio harrastaa mitään Lappiin liittyviä urheiluharrasteita, luvassa ei ole laskettelua, hiihtämistä tai koiravaljakkoajeluita. Mökkeilyä ja ulkoilua kyllä, mutta siihen riittävät luvatuilla lämpötiloilla ihan normaalit ulkoiluvaatteet ja olohousut. Taidan koittaa pärjätä pelkällä lentolaukulla ja käsilaukulla, sillä tavoin ei tarvitsisi kiusata itseään tavarantipautteluprosessilla. Katsotaan nyt, vielä varmaan pitää neuvotella emännän kanssa.
Lauantaina olin ystäväiseni kanssa Bäkkärillä. Siellä oli muuten oikein hauskaa ja viihdyttävää katsella ihmisiä, mutta juma, kun Private Line on paska. Anteeksi nyt vaan, mutta Sammy A ei pysy kaikkiseltaan äänessä, saundit olivat pelkkää puuroa ja biisit ovat niin toistensa kopioita, että pahaa teki. Ehkä lausuntoni olisi toisenlainen, jos tykkäisin sellaisesta tukkahevi-glamrokista, mutta kun se ei taida enää upota. Tai sitten pitää olla niin persoonallinen bändi, että se jäisi päähän. Nyt ei päähän jäänyt kuin alkoholi, joka tosin helpotti sietämään myös musiikkia. Ihmisiä oli äärettömän mielenkiintoista seurata!
Entisen kihlaparin kohtaaminen sujui suhteellisen kivuttomasti. Jätetyllä osapuolella oli niin hurja vauhti päällä, että suosiolla jättäydyin taustatueksi ja asemanpitäjäksi sillä välillä, kun hän tapasi tuttujaan ja heilui ympäri baaria. Itse taas jouduin ihan rehellisen vonkauksen kohteeksi, kun ryhdyin viattomasti vain juttusille viereen sattuneen herrahenkilön kanssa. Mutta siinä vaiheessa kun hän jonkun repliikkinsä aikana totesi minun olevan varmaan kovin intohimoinen ihminen, vaikka olinkin ylipainoinen, rupesin epäuskoisena nauramaan. Kyllä minä TIEDÄN olevani ylipainoinen, mutta jos se ja intohimo sotketaan samaan lauseeseen iskemistarkoituksessa, niin herään transsista. En edes kiellä, etteikö hetkisen imarrellut, mutta toisaalta nopeasti muistin, että minulla on jo yksi kiva, en tarvitse toista. Jotta se siitä, jätin herran kokeilemaan repliikkejään johonkuhun muuhun ja siirryin itse turvallisemmille vesille lähemmäs tovereita. Huhhuh.
Baarin ollessa menossa kiinni ystävä etsi kiihkeästi jatkoja ja sellaiset löysikin. Kun hän kysyi minua mukaansa, kieltäydyin kohteliaasti. Tai ehkä en edes enää niin kohteliaasti, olen väsynyt ja olen vanha, huomasin. Saatoin jopa ärähtää vähän (mutta en loukkaavasti, sen varmistin jo seuraavana pvänä herra duracellpupulta). Tahdoin vain nopeasti kotiin Omahoitajan viereen, hän kun oli saapunut Agallochin keikalta jo pari tuntia aikaisemmin luokseni. Tuli kyllä mieleen, että minäkin olisin saattanut viihtyä siellä paremmin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Harmittaa, että missasin tuon Agallochin (ja Ghost Brigaden), mutta en vain jaksanut suoraan junalta enää baariin ängetä nyssäkät kainalossa...
Se ei kyllä ole kiva laji, mutta toisaalta jos nyt yhtään lohduttaa, niin keikka oli loppuunmyyty. Vai olisiko sinulla ollut joku takaoven kautta sisään-keino? Sitten olen ehkä vähän kateellinen... ;-D
Ai no hyvä, vetoan siihen sitten! Mietimme kyllä lippujen hankintaa jo silloin lähes puoli vuotta sitten, kun ne tulivat myyntiin, mutta sitten se vain venyi...ja venyi...ja venyi.
Ylipainoinen, mutta intohimoinen! Pakko sanoa, että pääsi kunnon naurut kuin tarinaasi. Taidan lainata tuon itselleni tämän kesän teemaksi ;)
Hyvää meininkiä huomisen koetukseen. Täällä virtuaalikannustetaan kovasti!
Joo, perustetaanko oikein kerho? Intohimoiset ylipainoiset. Paitsi, että sie et pian ole. :-D
...kun luin tarinaasi...On tainnut mennä neljän ja puolen vuoden opinnot hukkaan...
Perustetaan vaan! On mua vielä sen verran tallella, että rima ylittyy heittämällä.
En minä edes huomannut verbin puuttumista... ;-D Me ollaan kuin se poliisipari, josta toinen osasi lukea ja toinen kirjoittaa. ;-D
Lähetä kommentti