keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Suunnitelmat uusiksi

Ei mennyt niin kuin elokuvissa. Koko illan touhusi rappukäytävässä puuhapete- tai -petriinajoukkue, ensin peruspesivät ja sitten vahasivat lattiat. Ei siinä mitään, hieno asia, että ylläpidetään puhtaus- ja siisteysjuttuja. Paha asia vaan oli, etten ymmärtänyt ajoissa, mitä he tekevät. Vahan makean pistävä kaikkialle tunkeva haju leijaili salakavalasti sisään, päässäni ryhtyi jyskyttämään.

Kuvittelin, että uni ja migreeninestolääke riittäisivät. Hahhah. Kuinka ollakaan, heräsin jälleen kerran kuuden jälkeen oksenteluolotilaan. Nappasin Miranaxin ja toivoin parasta. Senhän arvaa, miten siinä leikissä kävi; jumputijumputi nelisen tuntia, oksennus ja pari tuntia lisäunta. Sitten meni migreeni toisaalle. (Mitä helkkaria minä tätä teille kerron, ne, joilla on migreeni tietävät ja muita ei voi vähempää kiinnostaa.)

Sitten kun tokenin ja alkoi elämä kiinnostamaan, en osannut olla touhustelematta, ryhdyin pikkuhiljaa vääntämään makuusoppeni sisustusta (kaappien väritystä) uusiksi. Kaikki seinäni ja kaapit ovat valkoiset. Punastuva väri valokuvassa varmaan tulee lampusta.

Vihaan koivunväristä laminaattia, mutta saa olla. Rahakysymys. Ja kestävä!
Siihen upposi useampi tunti, mutta homma oli kuitenkin yllättävän helppo. Ei ahdistanut. Tarvitaan tikkaat, ruuvimeisseli ja mattoveitsi, niin homma hoituu. Ensin tietysti pestään maalarin yleispesunesteellä ovet, kun niistä on irroitettu kahvat (rasva ja lika pois, että muovi tarttuu). Muista leikata vähän varaa kontaktimuovin pituuteen ja leveyteen, helpottaa tuskaa, kun et ihan kohdalleen vuotaa saakaan.
Alakerrassa on sitten paljonkin röpelöitä, ne vaan eivät näy kuin minulle.
Tehän aina olette tahtoneet nähdä makuusoppeni, eikö totta? Nyt vain on yksi rumimmista pussilakanoista kehissä. Suokaa anteeksi kärsimysnäytelmäväritys, pääsiäisestä on niin vähän aikaa... Ikkunaan tulee vielä se ostamani musta pimennysverho (alle 10 eeroa) perusverhon lisäksi, sitten alkaa olla askelmerkit kohdallaan. Ei sairaalanvalkeata, vaan väriä. Musta ON väri, onhan? Pallolampun tilalle tahdon sen muovikristallikruunun heti kun löydän, pallero on steriili, mutta siihen on ollut tyytyminen, kun ei aikaisemmin ole varaa ollut. Eikä ole kohta taaskaan, mikäli en löydä lamppua ennen kesäkuuta.
Kun ei kerta saa maalata seiniä, tuodaan väri muulla tavoin pilttuuseen.
Minulla on liikaa virtaa. Pitäisi pian unille taas mennä, päässä jumputtaa mantra, joka kertoo, että jos en pian tokene, minulla on uusi migreeni huomenna. Kertahan tuo olisi ensimmäinenkin. Vaan kun ei nukuta. Kunpa olisin normaali ihminen ja voisn vaikka katsoa telkkaria! Vaan ei, niin ei. Minulle kelpaavat vain kirjat (joita en nyt voi lukea, koska kirjaimet hyppivät) tai ihmisseura (jota ei ole, koska en päässyt kylille ja Omahoitaja on töissä).

6 kommenttia:

Neo kirjoitti...

No pöh migreenille! Mutta kylläpä kaapit taas kokivat muodonmuutoksen. Kaunista. :)

-kummitus- kirjoitti...

Eläpä muuta viserrä. Ihan pöh.

Nyt vain makuuosasto kaipaa entistä pahemmin uutta kattolamppua. Ei nyt sillä, että sitä päällä pidettäisiin, mutta ihan ulkoisten seikkojen takia.

Kauneus on katsojan silmässä. Moni saattaisi kirkaista korkealta ja kovaa, jos tänne joutuisi. Mutta tämä onkin minun kotoni. :-D

Oma tila ja ajatuksia kirjoitti...

Huom! Ihmisseurakin voi hyppiä.

-kummitus- kirjoitti...

Hehehe, ihmisseura saa hyppiä vaikka kissanpolskaa, kun vaan ei pakota minua mukavuusalueeltani poies.v :-D

AnneVee kirjoitti...

Nyt tuli hirvee palo päällystää makkarinkin kaapit! Pitäisköhän vappupuhteina...

-kummitus- kirjoitti...

AnneVee, minullakin ruokahalu kasvaa syödessä. On taas suunnitelmia... (Omahoitaja kun kuunteli niitä, niin varoitti, että kotini on kohta Tikkurilan värikartta.)