Iltasella tihrustin telkkarista jotain älyvapaata teinihömp-elokuvaa, jonka pariin jumituin Colin Firthin takia. En muista edes leffan nimeä, vitoselta se taisi tulla. Aika mitätön oli tapaus, mutta katsoihan tuon. Mainoskatkolla suoritin kanavasurffausta ja hetken aikaa toljotin Foxilta tullutta Walking Dead elokuvaa, ennen kuin hokasin mitä katson. Kanava kääntyi vikkelään, mutta silti alitajuntani sai riittävästi materiaalia. Arvatkaas, mihin heräsin ennen kuutta aamusella. Tietysti siihen, että juoksin pakoon zombieita. Justiinsa. Hyvästi unet.
Meillä on Omahoitajan kanssa treffit tällä viikolla. Hän suunnitteli vievänsä minut Ateneumiin, mutta Carl Larsson näyttely jäi sitten näkemättä, se loppui eilen. Sjerfbeck alkaa vasta kesäkuussa. Pahkeinen, on siis keksittävä jotain muuta. Siitä ei kyllä huolta tarvitse kantaa, meillä on aina ollut hauskaa yhdessä liikkuessamme. Jeesustelenko vielä kerran, että kyllä se on ihmetyyppi! Haloo! Kuinka moni mies vapaaehtoisesti harrastaa kyldyyrihömppää, eikä vain siksi, että tekisi kumppanin tyytyväiseksi, vaan siksi, että itsekin siitä pitää. Shoppailusta meillä on onneksi samanlaiset fiilikset, ei kiinnosta. Paitsi rautakaupat ja nettikaupat.
Mutta minäpä lähdenkin parin tunnin päästä kaupungille hakemaan yhdet keikkaliput lauantaiksi. Löysimme luotettavan keikkaseuralaiseni kanssa molempia kiinnostavan ensemblen. Sitten pitäisi hakea postista Adlibriksen kirjalähetys (pari puuttuvaa Sokalia ja lapsuuden kadonnnut kirja-aarre, joka olikin julkaistu uudelleen viitisen vuotta sitten, riemua!). Vielä naapurilähiövierailua varten pitäisi ruokakaupasta noukkia oma osuuteni herkuista mukaan, vappuaatto menee grillaillessa. Mie mitään kaupungille lähde sekoilemaan ja amatöörien kanssa notkumaan. Sekoilen ja notkun siellä sitten, kun ei muita ole jalkoihin jäämässä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti