Kevät!

Kun eilen ajelin kaupungilta bussilla kotiin, huomasin ensimmäiset krookukset ja leskenlehdet. Varmasti niitä on ollut jo pitkään, en vain ole rekisteröinyt niiden nousua. Kun nyt vietän viikonlopun pohjoisessa, kevät kerkeää vielä pidemmälle ennen kun saavun takaisin kotiin. En varmaan vielä ensi viikolla voi bongata valkovuokkoja, sitä pitää vielä pari viikkoa odotella. Olen varmaan miljoona kertaa kertonut, kuinka hullaannuin ensimmäisinä Helsingin vuosina valkovuokoista, meillä pohjoisemmassa Suomessa kun niitä ei kasva. Niitä on paljon ja ne ovat niin valkoisia! Kaunista! Ihan kuin lastenkirjoista, missä niitä kääpiöt poimivat äideilleen.

Kevään vastenmielinen puoli sen sijaan on jo majoittunut nenäontelooni sekä silmiini. Roska, kutitus ja niisku. Koivuallergiaa pukkaa jo. Kevät! Tupakantumpit, koiranpaskat ja ilotuliteroskat! Perkele, kevät! Yrtit ja tomaatintaimet pääsevät ensi viikolla päivisin ulkoilemaan. Enkä tomaatit pääsevät jo multaankin, pitkät roikaleet. Kevät! Onneksi minua ei masenna! (Korkeintaan ahdistaa toimettomuus, mutta siihenkin vielä keksin jonkun keinon.)

Haastattelu meni. En osaa sanoa miten, jäi suhteellisen positiivinen olo. Ensi viikolla saan tiedon pääsenkö jatkoon. Tahtoisin kyllä, vaikutti aivan muulta kuin mitä tähän saakka olen tehnyt. Ja se taas yhtä työtä jo 13 vuotta tehneelle saattaisi olla ihan hyväkin asia. Pääsisin opettelemaan uusia asioita. Ihme kyllä, se ei minua pelota laisinkaan, päinvastoin innostaisi. Mutta eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Toivottavasti tipahtaa.

Tänään lennähdän Suomen ja Norjan Lappiin. Ystäväterapiaa! <3 Voi olla, että lisään blogiin jopa kuvia, koska - ruksi seinään - muistin ottaa kameran mukaan. Ja vieläpä ladattuna. Hah.