Pyykkärimuijan tunnustuksia

Polkupyöräilyn aloittaminen on osoittautunut vaikeammaksi kuin arvasinkaan. Ensin tuli lisää lunta. Toiseksensa en minä eikä Omahoitaja saanut pumpattua tavallisella pyöränpumpulla ilmaa renkaisiin. Joudun odottamaan, että tiet sulavat, sitten työntämään pyöräni läheiselle ABC:lle, jotta pääsen kokeilemaan vähän voimakkaampaa pumppausvälinettä. Mutta toisaalta koska keli nyt on mitä on, niin eipä tässä ole kiire. Taidan viedä pyörän pois eteisestä alakerran pyörävarastoon toivoen parasta, ettei se olisi viimeinen kerta kun näen sen. Juu, on myös kakkoslukko, mutta eihän se ahkeraa varasta kauan estele. Tietääkseni pyörävarastoomme tosin ei ole kertaakaan murtauduttu ainakaan sinä aikana, kun olen täällä asustellut.

Kolmanneksi minun pitäisi varmaan ostaa pyöräilykypärä. Voi hyvän tähden, ne ovat niin RUMIA. Olen aina inhonnut niiden ulkonäköä, mutta pää on aika arka kapistus, jos jotain sattuu. Kai se on uskottava, että turvallisuus menee kauneusarvojen edelle. Käytänhän minä turvavyötäkin!

Treffimme Omahoitajan kanssa tänään menivät pieleen. Meidän PITI nähdä kaupungilla ja mennä talvipuutarhaan, mutta se kerpele menee jo kolmelta kiinni. Muutenkin aukioloajat ovat persoonalliset. Paikka ei ilmiselvästi ole tarkoitettu työssäkäyvälle kansanosalle. Pah. Joudumme uhraamaan vierailuun osan Omahoitajan vapaapäivästä joskus toiste. Mutta eipä hätää, kehitimme tilalle kotisuunnitelmia. (Montakohan kertaa saan vielä jeesustella, miten ihmeellinen ihminen hän on ja miten uskomattoman ihanaa meillä on ja miten en ikinä olisi voinut kuvitellakaan, että tuollainen ihminen on olemassa saatikka, että sellainen kiinnittäisi minuun jotain pysyvää huomiota. Toivottavasti pitkään.)

Parin viikon päästä lähden pohjoiseen. Eilen ystävä-rakkaani soitti ja kertoi, että pääsemme vielä kauemmas pohjoiseen. Itse asiassa matkustamme Jäämeren rannalle Norjaan. Siellä voi ihan oikeasti olla erilaista. Kun googlasin paikkakunnan, kunnan sivuilla kerrottiin, ettei heille kesää oikeastaan tulekaan, on vain talvi, kevät ja syksy. Ja sielläkin asuu ihmisiä. Ei tosin paljon, mutta vakituisesti. Huh. Sitäkään en tahdo ymmärtää vielä. Ensinnäkin näen ystävääni ja toiseksensa näen jotain sellaista, mitä en koskaan aikaisemmin ole nähnyt. Jännittävää.

Josko keittäisin sitten pyykkärille aamukahvit? Toinen koneellinen alkaa pyöriä ihan juuri. (Juu, ei täällä mitään oikeita töitä näy, älkää kysykö.)