Inflammable

Torstaina olisin mielinyt kylille, mutta sen jälkeen kun olin hoitanut ystävän sielua puhelimessa melkein parisen tuntia, meni hinku sikseen. Eilenkin olisi vähän tehnyt mieli lähteä, mutta koska tänään ystäväraasu tulee kylään, en tohtinut. Tänään varmaan on pikkupakko nauttia hivenen, että jaksan puhua samasta aiheesta edelleen. Sen lisäksi minun pitäisi yrittää puhua ystävä ympäri, ettei nyt vaan tahtoisi samalle keikalle kuin missä ex-kihlattu ja nykyinen kumppani ovat. Ihmiset ovat välillä jännittäviä, hierovat suolaa haavoihinsa ihan tahallaan. Mutta se kai kuuluu eron kaareen. Ja jos hän sinne lähtee, pakkohan minun on lähteä henkiseksi tueksi.

Omahoitaja sen sijaan rillutteli oikein kyliä myöten ystäviensä kanssa. Kun en tekstiviestien rivien välistä ymmärtänyt kutsua häntä luokseni yöksi, hän viimein soitti ja pyysi luvan. Annoinhan minä. Taksista oli tipahtanut pihaani sellainen alkoholissa marinoitu pääsiäismuna, joka onneksi ymmärsi itsekin ryhtyä saman tien unille. Nyt makuusopessani tuoksuu vahvasti vanha viina, hyvä, ettei ketään ole raapimassa tikkuja. Täällä saattaisi olla flambeerauksen ainekset kohdallaan.

Olen nukkunut muutaman yön todella huonosti. Pyörii se työhaastattelu päässä. Miten hurmata kaksi ihmistä ja osoittaa olevansa parempi kuin muut? Toisaalta koska nyt pääsen suoraan keskustelemaan lähimpien esimiehien kanssa, on luvassa todellinen tilanne. Jos kemiat kohtaavat, siitä tulee diili, jos eivät askelmerkit sovi lankulle, niin ei siitä hyvä olisi tullut väkistenkään. Ja uni tulee varmasti takaisin ennen haastattelua. Jos ei tule, ryhdyn kemikaaliseen sodankäyntiin nukkumattia vastaan.