Alitajunta, perkele

Hirveätä painajaista näin päiväunillani. Olin jossain baarissa, Omahoitajakin tuli sinne, mutta jostain syystä ei tullut moikkaamaan minua. Ajattelin, ettei hän nähnyt minua ja juoksin perään. Hän ajoi pois vespalla (!) ja kohta pystyin netissä seuraamaan, miten hän oli ystäviensä kanssa menossa keikalle ilman minua.  Huhuh. Tarkottaako tämä sitä, ettemme me alitajuntani mukaan menekään yhdessä Sonisphereen? kysyin Omahoitajalta. Vastaus oli, että voin kuulema kertoa alitajunnalleni, että se on melkoinen hölmö.

Mie olen onnekas paskiainen!

Eilen tuli saunottua, syötyä ja juotua ystävän kanssa. Kyllä maailma taas parani, kun valvoimme neljään saakka. Onneksi meille ei pätkähtänyt päähän mikään baariajatus, sitten se vasta heikko happi olisikin. Tämä päivä on mennyt makoillessa television ja karamellipussin kanssa. Ostin nimittäin laivalta ison pussillisen Twist-karkkeja, nyt on vatsa kipeä toffeen ja suklaan natustamisesta. Tyhmä olen.

Ottoveli ilmoittautui. Hänen kontrahtinsa loppuu huomenna. Toiveena oli, että hän jopa saisi edes vähän aikaa olla maissa, kun unet ovat olleet aika vähissä. Puhuimme jopa vaihtoehdosta, että hän tulisi käymään Suomessa. Katsotaan nyt, mita varustamo hänestä tahtoo. On jo aika kova ikävä häntä, siitä on jo vajaa pari vuotta, kun hän lähti Suomesta. Haaveena hänellä oli, että pääsisi syömään tekemääni sienilasagnea, lohdutin, että sieniä on edelleen jemmassa, saan ruuan tehtyä, jos hän vain pääsee Suomeen.

Huomenna on roolipeli- ja grillipäivä. Onneksi vesisade taisi lakata.