Kun ei tullut Ukon juhlaa vietettyä, niin juhlin sitten Uunon päivää. Eilen kun oloni alkoi paranemaan, huutelin naamakirjassa kurillani kavereita leikkimään kanssani, yhdeltä taholta vastattiin myöntävästi. On se vaan kiva, että ystävissä on muitakin vuorotyöntekijöitä, silloin tällöin käyvät halut ja aikataulu yksiin ja tänään meillä onkin treffit. Pääsen toteuttamaan monia mielihalujani; rapsuttamaan kissoja (kummikissin rakkausenergiahoitoa!), juttelemaan fiksuja (tästä en kyllä enää ole ihan varma omalta kohdaltani, mutta teen parhaani), naureskelemaan (toivottavasti), tekemään ruokaa ja nauttimaan virvoittavia vesiä.
On tämä elämä pellossa toisaalta ihan mukavaa. Omahoitaja vaan oli katkerahko kuullessaan asiasta, kun hänellä yövuorot vain jatkuvat. Kaksi kollegaa on sairaana, eikä sijaisia ole saatu. Hänelläkin nimittäin olisi tänään ollut jo yövuorojen jälkeinen lepopäivä. Siinä se menee samaan syssyyn huominen vapaakin. Olen vähän huolissani, miten hän jaksaa ensi viikonloppuna festareilla huonolla levolla. Unta hän onneksi saa myös päivisin.
Bongasin yhden uuden paikan haettavaksi ja toisen, jota en voi hakea, vaikka titteli olisikin oikea. Yrityksen toiminta-ala kun on sellainen, etten hyväksy sitä. Aion tässä vaiheessa kranttuilla sen verran, että koitan olla sotkeentumatta amerikkalaisiin yrityksiin tai moraalilleni sopimattomiin yrityksiin. Joo, haukkukaa pois, että hulluhan se on eikä ole työttömän varaa kranttuilla. Mutta en vaan voi pakottaa itseäni.
Mutta minuun ei satu!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Olkoon hurskastelua taikka jeesustelua tai itsestäänselvyyksiä, mutta olen kanssasi sama mieltä: itseään ja aatteitaan ei ihan hevillä kannata ruveta myymään. Pian voisi sellainen työ alkaa sylettää. Eikä se olisi välttämättä oikein ketään kohtaan.
Hauskaa iltaa!
Hei Kummitus,
olikohan se amerikkalainen yhtiö juuri se sama, joka juuri parhaillaan yrityskaupan varjolla yrittää savustaa meikeläistä ulos... Huomenna palaveri, jossa olen yksin vastassani henkilöstöpäällikkö ja kaksi esimiestäni, paikallinen ja helsinkiläinen. Ottaa mahasta, pyörryttää, oksettaa. Sairaslomalla olen siitä asti ollut kun sain kuulla meneillään olevasta kieroilusta eli viime viikon keskiviikosta. Tänään uusi aika lekurille yhdeltä.
PC:stä kaikki ameriikkalaiset puljut, jotka ei noudata edes työsopimusehtoja!
Seurailija
- olen se sama kirjoittelija, joka aikaisemmin kertoi tuskaisesta työnhausta ja siitä, miten "vanhan" naisen on vaikea enää paikkaansa löytää. No, minä löysin ja sitä iloa kesti 1 v ja 2 kk. ****ttaa! -
Mutta onnea sinulle kuitenkin! Mulla alkaa olla takki tyjä.
Kiitos, Marjaana! Mie koitan nauttia nyt kun aikaa on.
Seurailija, valitettavasti en osaa ottaa kantaa yritykseen. En nimittäin tiedä firman tilannetta tällä hetkellä. Otan kuitenkin osaa uhkaavaan tilanteeseen. Olen tosi pahoillani puolestasi, koitahan jaksaa kuitenkin. Voimia!
Elämässä on muutakin onneksi kuin työ, vaikka se aika suuren osan itsetuntoamme taitaakin rakentaa. Vaan ei oikeastaan saisi, olemme me ihmisiä, vaikkei meillä töitä olisikaan.
Älä hyvä ihminen niitä fiksuja keskusteluja odota! ;) Muuten on samat odotukset mullakin ja kiva ilta tulossa! Tuu jo!
Mun mielestä työttömällä on varaa kranttuilla, jos on tosi kyseessä. Esimerkiksi pikavippifirmoihin tahi uhkapelilafkoihin mua ei voisi kukaan pakottaa töihin. Mieluummin ottaisin syanidikapselin.
Sitä paitsi mistä sitä motivaatiota työhönsä ammentaisi, jos joutuisi joka päivä keskittymään vain siihen, että toimii itseään vastaan.
Oikein teit, kun jätit hakematta!
Ambra, oli meillä fiksuja keskustelujakin ennen humalaa. :-D
Ne, juuri niin. Ei vaan pysty kykenemään!
Lähetä kommentti