Pakkopaita tilaa valkoinen*

Olen tähän saakka elämääni vältellyt tv-luvan maksamista. Vielä viitisen vuotta sitten oli se ihan viisas valinta, en nimittäin katsonut mitään muuta kuin Gilmoren tyttöjen tempauksia. Pian tulee vero meille kaikille täysikäisille, jotka omassa pilttuussamme asumme. Vai tuleeko myös täysikäisille, jotka asuvat esim. vanhempiensa kotona? Noh, ei sillä väliä, minäkin joudun vihdoinkin maksunaiseksi. Mielellänihän minä sen jo maksankin, ei ole läheskään niin suuri summa kuin tv-lupamaksu on ollut.

Työttömänä tulee tihrustettua televisiota. Tai sanotaanko, että saadakseen sosiaalisia kontakteja ja kuullakseen puhetta, televisio on usein auki, vaikkei sitä katsoisikaan. Niinpä tulee myös löydettyä ohjelmia, jotka muuten menisivät ohi ja sivu suun. (Uskokaa pois, mieluummin ottaisin työt, ylityöt ja vähemmän vapaa-ajan määrän, jos vain minulla olisi paikka minne mennä. Saattaisin jopa maksaa tv-luvankin, jos se jotenkin auttaisi työn saamista.)

Aamulla tahdon uutiset, aivan mitkä tahansa uutiset. Kymmenen aikaan kun syön aamupalaa - herään viimeistään kahdeksan maissa - katson mielelläni jotain hömppää, niin kuin viime aikoina Hamish Macbethia. Mikäli TV 1:n uusinta on jo tullut katsottua edellisenä iltapäivänä, siirryn kanavasurffaukseen. Mukavia ovat Nelosen Gok-jutut, (hän kun tuntuu takastavan naisia/ ihmisiä, niin kuin kuka tahansa, ketä on joskus kiusattu), Kierrätysmuoti (vaikka se akka ihan kamala onkin...) tai Talonostaja-neitsyet (neitsyys mainittu, thihihi). Minä kun aina haaveiln arkkitehdin urasta, mutta kuinkas ollakaan, matematiikan puolella olen melkoinen keskinkertaisuus. Minä ja Gaussin käyrän keskiosa olemme tulleet kovin tutuiksi toisillemme monessa suhteessa. Hätäpäissäni saatan katsella Emmentaaliakin (lue Emmerdale).


Iltapäivällä se alkaa taas. Yleensä TV 1:ltä tulee jotain mielenkiintoista viiden jälkeen. Tähän mennessä olen rakastunut intialaiseen tohtoriin, ranskalaiseen uusioperheeseen ja viimeksi Hamishiin. En muuten ymmärrä, miksi Hamish on nimetty Ylämaan ketuksi. Turha soitella, en vastaa puhelimeen. Nyt vaan Hamishin seura loppuu, saa nähdä, mitä seuraavaksi pääsen seuraamaan. Keskiviikkona tulevat Tyhjätaskut, taidan kaikkein eniten samaistua Sophieen, puolalaiseen kaksimetriseen siivoojayrittäjään.

Viikonloppujen must-ohjelmia ovat Lewis, Gilmoren tytöt ja Grand designs. Etenkin minusta on ihanaa, kun Omahoitaja osallistuu joihinkin rituaaliohjelmistani, mikäli hän on paikalla. Hän on oppinut tietämään vaatimattoman ja naurettavan makuni jopa niin tarkkaan, että viime viikon tiistaina alkanut Taivaan pilarit on hänen ehdotuksensa. Olen koukussa. Älkää soitelko myöskään tiistai-iltaisin.

Yllä olevien lisäksi voisin tietysti mainita Simpsoset, South Parkin tai Family Guyn. Bubbling under osasto siis. Mieluummin otan kyllä sarjakuvanikin kirjoina.

Ja minkä helkkarin takia mie tämänkin teille kerron? No ihan vain siksi, ettette kuvittelisi minusta liikoja. Olen televisioaddikti niin pitkään, kun joudun kotona olemaan. Tahdon töihin. Sitten televisiokin taas jää vähemmälle. Mutta komediaa tai draamaahan minä seuraan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Kauhu ja raivoisa väkivalta eivät minua varten ole.

 *Otsikosta voitte kiittää hakusanoja, joilla blogiin on saavuttu. Kohta pitänee tilata pakkopaita, väri saa olla muukin kuin valkoinen.