Eilen vietimme piknikiä Vantaanjoen rannassa Omahoitajan kanssa. Kävi hyvä tuuri, saimme pöytäpaikan. Mikä rauha ja hiljaisuus! Natustimme pilkkomiani kesän ensimmäisiä porkkanoita ja sipuleita, kirsikkatomaatteja ja kurkunlohkoja, chilioliiveja, broilerinrintaa ja tomaattioliivileipää. Juomana oli puolikuiva espanjalainen
Castellblanch Rosado. Herkkua.
Pyöräilijät vilistivät ohi, siltaa pitkin kulki välillä 550, mutta muuten saimme seurata lokkien jokikalastusta, sorsapariskunnan kerjäämisyrityksiä ja muutamia melojia. Ihana iltapäivä, joka valitettavasti loppui siihen, että huomasin jälleen palaneeni. Uskomatonta, jopa sormeni ja kämmenselät voivat palaa minulla! Jäi iltasella saunassa käymättä, sen verran pahasti kirveli ihoa. Ja kyllä, minulla oli aurinkovoidetta. Piilottelin jopa ohuen huivin alla. Ilmeisesti joudun vakavissani harkitsemaan burkhaa.
Tomaattini ovat kehittäneet ensimmäiset raakileensa. Söpöjä pikkunappeja. Leikin kukkaa ja mehiläistä, pölytän kukkasia topsipuikolla.
En oikeasti tiedä, miten jaksaisin työttömyyttä ilman Omahoitajaa. Tai kai minä jaksaisin, mutta on hän kyllä melkoinen aarre. Kuinka monta kertaa olen jo sanonut sen? Monesti ja aion myös toistaa sitä, koska tiedän, miten vaikeata on löytää hyvä mies. Hän on sellainen, monin tavoin uskomaton ihminen. Hyvä ja tasainen, mutta mielenkiintoinen.
4 kommenttia:
Minä palan eri vuosina eri paikoista. Esim. kun viime vuonna poltin sääret, ne ei tänä vuonna pala. Yhtenä vuonna paloi pahasti korvat ja kaula, sen jälkeen ne ei ole palaneet. Kohta on koko vartalo käyty läpi, mutta sitten se varmaan alkaa taas alusta.
T: Satuilija
Minä taas palan joka kesä niistä paikoista, jotka auringolle altistuvat. Joitain kohtia ymmärrän suojata, jos edellisen kesän palovammat ovat olleet riittävän vakavia.
Otan osaa aurinkovammaisen elämään siis!
Kun kuljet sillan yli, käännyt oikealle ja kuljet suoraan kunnes käännyt vasemmalle palsta-alueelle ja kuljet eteenpäin, näet suurinpiirtein puolessavälissä oikealla tien vieressä minun palstani. Tunnistat sen suuresta rusopajuangervosta ja siitä, että palsta on puolentoista aarin suuruinen, ei aarin.
T. Anonyymi ex-naapuri
Hih, olenkin miettinyt, että siellä se jossain on. Palstasi. Pitääpä jossain välissä vähän vakoilla. ;-D
Lähetä kommentti