Terveisiä huonoimmin järjestetyiltä festareilta, joilla koskaan olen ollut! Metallican keikkahan oli aivan suuremmoinen, mutta sitä edeltävät tapahtumat Suvilahdessa meinasivat romauttaa fiiliksen aika alhaiseksi. Jos liian pienelle alueelle, jonka pohja on suurikokoista soraa, tuodaan liian paljon ihmisiä, tungos on hirveä, joka paikkaan pitää jonottaa, vessoja on liian vähän, paikat lainehtivat kusta, istuinpaikkoja ei juuri laisinkaan, maahankaan ei voinut istua, niin jo on kumma, jos alkaa juhlamieli vähän olla hakusessa, kun väsymys tuuppaa koipiraasuihin. Olipa hirveä kokemus! Kyllä saa olla melkoinen bändi, jota menen katsomaan moisiin olosuhteisiin.
Onneksi sitten kun keikka alkoi, Metallica korvasi odottamisen ja epämukavuuden. Ei paljon liirumlaarumia ja välispiikkejä, vaan tukevaa soittoa ja tuttuja biisejä. Kieltämättä aika on alkanut ajaa bändin suuruuden ohi, mutta vielä tuon ainakin kerran kävi katsastamassa, elleivät tee uutta mielenkiintoista materiaalia. Encorea kohti tunnelma alkoi nousta minullakin. Omahoitaja oli innoissaan ensi nuoteista alkaen, samoin olivat olleet hänen ystävänsä, joita tosin emme nähneet alueella laisinkaan, koska tekstarit tai puhelut eivät menneet lainkaan läpi. Mutta tänä aamuna hehkutusta riitti.
Muista bändeistä kerkesimme nähdä Amorphiksen, joka teki olosuhteisiin nähden hienon keikan ja Machine Headin, joka ei minua juuri hetkauttanut. Jättivät kylmäksi, kun en ollut saanut heidän tuotannostaan oikein kiinni ja varsinainen hittipotentiaali puuttui.
Keikan jälkeen kävelimme Arabiaan, suora tuntui loppumattoman pitkältä. Kun vihdoin pääsimme bussipysäkille, jouduimme odottamaan ensimmäistä luokseni menevää bussia 40 minuuttia. Siinä vaiheessa olisimme molemmat olleet jo taksia vailla, mutta ohi ei ajanut yhtään vapaata. Eikä kummallakaan enää äly riittänyt kävellä edes korttelia eteen päin, että olisimme tilanneet taksin jollekin kulmalle. Sitä paitsi uskoimme tyhmyyksissämme näyttötaulua, joka väitti bussin saapuvan 15 - 18 minuutin kuluessa. Niinpä kun kotiin pääsimme, nälkä, jano ja väsymys olivat jo melkoiset. Onneksi oli iltapäivällä tekemääni lasagnea valmiina, ruuan jälkeen tuli sitten hirveä horkka molemmille. Palelimme niin, että uni piti aloittaa kahden peiton alla. Ja vettä meni pitkin yötä, nestehukka taisi tulla, vaikka vesipullot mukana olikin. Olisi pitänyt juoda vielä enemmän. Onneksi emme lähteneet baariin!
Takaisin arkeen. Tänään elpaan. Huomenna on taas uusi työhaastattelu. Siihen yhteen hyvään paikkaan en päässyt jatkoon, sain juuri äsken puhelun. Kohdallani oli tyssännyt it-taitojen puute. Pah. Haku siis jatkuu. (Mie en jaksa, en jaksa, en jaksa...)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Mua häiritsi myös se, että tuuli särki ääntä pahasti. Mä mietin jo Amorphiksen aikana, että unohtiks noi nuotit vai miks oli hiljainen kohta, kunnes tajusin, että tuuli puhalsi välistä ääntä muualle kuin korviini.:)
Joo! Se tuuli oli myös ihan pyllystä, mutta sille nyt vaan ei mitään voinut. Onneksi tyyntyi ennen Mökalllikan keikkaa.
Mä olen vähän kade. En jaksanut edes raahautua "takapihalleni" iltakahville. Olin jättänyt kotiavaimet aamulla eteisin naulakkoon ja vara-avaimien metsästäminen pakollisten päälle oli pieni seikkailu. Sain sellaiset käsiini yleisestä saunasta - en kerro enempää...
Olisin kyllä halunnut kuulla Metallican menneiden vuosien loistosta hiipuneenakin. Eniten koko tapahtumassa illan kotona mukavasti lekotellutta häiritsi HS:n kriitikon keikka-arvostelu. Toisaalta siitä sai myös hyvät naurut. Tämä toimittajasuuruus jaksoi palata, sekä verkossa että printissä, yhä uudestaan rumpalin tekniseen osaamiseen.
Taitaa olla vain "ammattikateellinen" tuntemattomampana suuruutena. Käykääpäs kurkkaamassa toimitta Heikki Romppaisen sivutoimi: http://www.metalfromfinland.com/people/945/Heikki+Romppainen
Aikuisten oikeesti.
Nooh, älä nyt. Avainten etsintä kuulostaa kovin jännittävältä. :-D
Miekin muuten jossain välissä mietin, että mikä helekkari Hesarin keikka-arvostelijaa vaivaa. Aika vinkeä teksti.
Lähetä kommentti