Kauhea on ihmisella dilemma. Jos en ota enää yhtään särkylääkettä ennen unille siirtymistä, herään kukonlaulun aikaan kamalaan kurkkukipuun. Jos taas otan, herään noin kolmen tunnin päästä tolkuttomaan närästykseen ja siihen, että sappi nousee suuhuni. Puuh. Taidan kuitenkin valita sen kurkkukipuherätyksen. Finrexin ja ibuprofeeni ovat parhaita kavereitani Rennien lisäksi.
Enpä muista, koska viimeksi olisin näin rauhallista juhannusta viettänyt. Mutta eipä asia ole edes rassannut. Hyvähän tässä on olla, talo, oikeastaan koko pihapiiri on kuin huopatossutehdas. Melkein säikähdän joka kerta, kun joku avaa alaoven. Unia olen katsellut useammassa vuorossa. Ja syönyt aivan liikaa. Kirjoja olisin voinut käydä kirjastosta, mutta onhan noita hyllyssä kertaalleen luettuja, joita ei sitten kuitenkaan muista.
Ketään en ole nähnyt, kun en pysty edelleenkään kunnolla puhumaan. Tulee yskä. Pyöräilemään olisin tahtonut, mutta kun eivät taida keuhkot kestää. Kävellessäkin ryhdyn rykimään niin, että tyrät vaan ryskyvät. Onhan tuota aikaa. Niin kirjoitti Omahoitajakin, sen jälkeen kun oli todennut, että mieluummin hän minun kanssani olisi kuin töissä. Minä taas mieluummin olisin vaikka töissä kuin sairaana itseni kanssa. Hullu... työhullu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Rauhallista täälläkin. Olen lueskellut ja katsonut televisiota toisen tienatessa vielä pohjoisemmassa.
Losec on hyvä närästyslääke.
T: Satuilija
On se hyvä, että osaa nauttia omasta rauhasta! Jaksaa sitten törsätä toisen ansaitsemia rahoja... ;-D (Puhun nyt itsestäni.)
Losec on ilmeisen kallis, ellei saa reseptiä, eikö totta? Minullahan tämä on ihan itseaiheutettu elämäntapatyperyys; liikaa ja liian rasvaista. Ei toinne valittaa.
Ei ole reseptilääke eikä kalliskaan, koska sitä meillä on. Auttaa kuulemma yksi tabletti viikoksi.
T: Satuilija
Lähetä kommentti