Kun olin lähdössä töistä kotiin, juna-aseman portailla maata retkotti sammahtanut kolmekymppinen mieshenkilö. Sen verran siisti oli habitus, ajattelin, ettei mistään metsiemme miehestä kuitenkaan ollut kysymys. Kyllä minä olisin kumpaakin lajia alkanut herättelemään, mutta onneksi poliisi kaarsi juuri paikalle, niin ei tarvinnut riskeerata, että ottaako turpaansa, tuleeko ammutuksi vai haastetuksi oikeuteen.
Asema on sen verran pieni, että poliisin kommentit kuuluivat, vaikken tahtonut heitä varsinaisesti salakuunnellakaan.
- Oletko sinä L...sen Toni Pohjoisen Suomen Kaupungista?
... (nuoren herran puheesta ei juuri tolkkua saanut)
- Ja sinne olet takaisin menossa?
...
- Että juomat ja rahat on viety? Et sinä nyt kuitenkaan tähän voi jäädä nukkumaan, on vähän huono paikka, vievät vielä muutakin.
...
Samalla kun konstaapelit saattoivat väsynyttä pohjoisen miestä koppiauton takapaksiin, toinen konstaapeli osoittautui huumorjmieheksi.
- Mutta muutenko on matka mennyt hyvin?
Siinä vaiheessa minulta repesi pokka. Onneksi juna tuli, että pääsin sinne nauramaan.
keskiviikko 7. heinäkuuta 2010
tiistai 6. heinäkuuta 2010
Varovainen ehkä
Eilinen näkökenttätutkimus toi pientä optimismia ilmaan. Sen tehnyt hoitaja tuntui olevan konkari asiassa. Hän ehdotti, että näkökentän suppeneminen saattaakin johtua onnettomuudessa laskeutuneesta kulmastani. Teimme testin tieteen nimissä, hän teippasi naamaani (väliaikainen kasvonkohotus...) ja katso, näkemätön alue pieneni kummasti.
Muutenkin oli mukavaa, kun pääsin katsomaan, miltä lopputuloksena olevat kuvat näyttävät. Oikeassa silmässä vasemmalla puolella lähes keskellä näkökenttää on mitäännäkemätön alue. Siinä on se joskus 70-luvulla ensimmäisillä lasertekniikkaleikkauksilla poltettu puolikuun muotoinen arpi. Muuten silmä näkee aivan erinomaisesti pienimmätkin väläykset ja vilaukset.
Vasen oli heikompi teippauksesta huolimatta, mutta voi ollakin, että minun näkökenttäni laajentamiseen tarvitaan kulmannostoleikkaus eikä glaukoomalääkitystä. Ainakin aioin ehdottaa tätä lääkäritätille sitten, kun hän ottaa yhteyttä.
Kotona modifioin kaksi viime viikonlopun ostostani, Kappahlissa oli normaali-ihmisten puolella ihania ohuita intianpuuvillaisia hihattomia paitoja, joista suurin koko yllättäen meni päälleni. Ainoa ärsytystekijä olivat molempien rintamukseen ommellut rynkytykset, jotka nostivat just sopivan paidan ärsyttävästi kupruille ja mutkille. Purin gumminauhat pois varovaisesti napsnapsnapsutellen, kastelin paidat ja katso – myös ommeljäljet katosivat.
Mie rakastan intianpuuvillaa, vaikkei se mitään kestäkään. Tai kestää pari vuotta, sitten hiipuu pois. Toinen paidoista on fuksianvärinen ja toinen sellainen hassu raidallinen, jossa on värejä, joita en yleensä päälleni vetäisi (keltaista, vihreätä oranssia ja vähän ruskeaakin), mutta nyt kun kokeilin niin ihastuin. Käy hyvin farkkujen kanssa, on kesäinen ja vilpoisa. Paitsi että ulkona meinaa ryhtyä satamaan, mikäs helle se sellainen on?
Muutenkin oli mukavaa, kun pääsin katsomaan, miltä lopputuloksena olevat kuvat näyttävät. Oikeassa silmässä vasemmalla puolella lähes keskellä näkökenttää on mitäännäkemätön alue. Siinä on se joskus 70-luvulla ensimmäisillä lasertekniikkaleikkauksilla poltettu puolikuun muotoinen arpi. Muuten silmä näkee aivan erinomaisesti pienimmätkin väläykset ja vilaukset.
Vasen oli heikompi teippauksesta huolimatta, mutta voi ollakin, että minun näkökenttäni laajentamiseen tarvitaan kulmannostoleikkaus eikä glaukoomalääkitystä. Ainakin aioin ehdottaa tätä lääkäritätille sitten, kun hän ottaa yhteyttä.
Kotona modifioin kaksi viime viikonlopun ostostani, Kappahlissa oli normaali-ihmisten puolella ihania ohuita intianpuuvillaisia hihattomia paitoja, joista suurin koko yllättäen meni päälleni. Ainoa ärsytystekijä olivat molempien rintamukseen ommellut rynkytykset, jotka nostivat just sopivan paidan ärsyttävästi kupruille ja mutkille. Purin gumminauhat pois varovaisesti napsnapsnapsutellen, kastelin paidat ja katso – myös ommeljäljet katosivat.
Mie rakastan intianpuuvillaa, vaikkei se mitään kestäkään. Tai kestää pari vuotta, sitten hiipuu pois. Toinen paidoista on fuksianvärinen ja toinen sellainen hassu raidallinen, jossa on värejä, joita en yleensä päälleni vetäisi (keltaista, vihreätä oranssia ja vähän ruskeaakin), mutta nyt kun kokeilin niin ihastuin. Käy hyvin farkkujen kanssa, on kesäinen ja vilpoisa. Paitsi että ulkona meinaa ryhtyä satamaan, mikäs helle se sellainen on?
Sen lisäksi pidän kollegoista, jotka ymmärtävät tuoda lahjoja vierailta mailta. Sain hauskat rihkamakorvikset Macylta, kun USAssa pari vuotta komennuksella ollut huollettavani saapui takaisin Suomeen. Viisas mies, kun assistenttia lahjoo...***
Edit 13:45 Unohdin muuten toivottaa hyvää suven ja runon päivää:
Lehtomaitikka
Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.
-E. Leino-
maanantai 5. heinäkuuta 2010
Kidutus odottaa
Voihan ahdistus sentäs! Minulla on taas aika näkökenttätutkimukseen iltapäivällä. Onni on, että vain vasen silmä tutkitaan. Mutta miten sitä sitten silmäpuolena pääsee kotiinsa? Tuskastuttaa jo etukäteen.
Rva lääkäri lupasi katsoa tulokset elokuussa lomansa jälkeen. Totesi, että en mie siinä ajassa kerkeä sokeaksi tulemaan ja pyysi ottamaan yhteyttä, jos hänestä ei mitään kuulu. Hyvä näinkin, en minä nyt varsinaisesti uskonutkaan silmien rapistuvan hetkessä, ja tosi hieno asia on, että saan tutkimukset työterveyshuollon piikkiin, vaikk ne eivät periaatteessa siihen kuuluisikaan kuulema.
Mutta toisaalta, nyt jos jotain vikaa löytyy, saan lähetteen silmäpolille. Sitten ei taas joudu hirveitä maksamaan, toisin kuin yksityisellä. Toivon todella sairastuvani kaikkiin tauteihini ennen kuin siirryn eläkkeelle, ettei sitten tarvitse muuta kuin reseptejä uusia, koska sen jälkeen ei ole enää tätäkään varallisuutta maksaa kalliita yksityislääkärilaskuja. Tai sitten on löydettävä rikas mies, nainen, koira tai ekstraterrestial, joka maksaa kaiken puolestani.
Rva lääkäri lupasi katsoa tulokset elokuussa lomansa jälkeen. Totesi, että en mie siinä ajassa kerkeä sokeaksi tulemaan ja pyysi ottamaan yhteyttä, jos hänestä ei mitään kuulu. Hyvä näinkin, en minä nyt varsinaisesti uskonutkaan silmien rapistuvan hetkessä, ja tosi hieno asia on, että saan tutkimukset työterveyshuollon piikkiin, vaikk ne eivät periaatteessa siihen kuuluisikaan kuulema.
Mutta toisaalta, nyt jos jotain vikaa löytyy, saan lähetteen silmäpolille. Sitten ei taas joudu hirveitä maksamaan, toisin kuin yksityisellä. Toivon todella sairastuvani kaikkiin tauteihini ennen kuin siirryn eläkkeelle, ettei sitten tarvitse muuta kuin reseptejä uusia, koska sen jälkeen ei ole enää tätäkään varallisuutta maksaa kalliita yksityislääkärilaskuja. Tai sitten on löydettävä rikas mies, nainen, koira tai ekstraterrestial, joka maksaa kaiken puolestani.
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
Oi, mikä ihana ilta
Hyvissä ajoin iltapäivällä suunnistin Kirppu-kissan nimenantojuhlaan piirakkatarpeet ja retkijuomaa mukanani. Aurinko paistoi, onneksi tuuli sen verran ravakasti, ettei tukehtumaan päässyt. Löysin Reittioppaan avustuksellä hyvän kuljetusmuodonkin.
Teimme evästä, juopottelimme, pidimme kissanristiäiset (joka olikin kovin hupaisa tilaisuus papinvierailuineen, seremonioineen ja lahjoineen, toin koko perheelle Kirjastokissa-kirjan), nauroimme, juttelimme, söimme, joimme vähän lisää. Yht´äkkiä kello oli taas lähempänä yhtätoista, kun poistuin Winstonin ja Kirpun jäädessä tuijottelemaan avautuvasta ovesta siintävää vapautta. Winstonkin oli ihanasti rauhoittunut, kun oli saanut nuorempaa ja vilkkaampaa seuraa. Kirppu taas on nimensä mukaan pieni honkelojalkainen hurmuri, jonka ihmisrakkaus on aivan omaa luokkaansa. Tuli mieleen oma edesmennyt Elvis-kissani, joka rakasti kaikkia antaumuksella.
Nyyh ja niisk, mie niin tahtoisin ottaa kisuja.
Vielä poikkesin parissa baarissa naapurustossa asustelevan ystäväni kanssa. Olipa taas ihmeellistä jutella ihmisten kanssa, kuunnella tarinoita ja jakaa niitä. Pitäisi liikkua enemmän ihmisten parissa, mutta kun sekin tulee niin tyyriiksi, ettei kovin monta sellaista keikkaa toinne tehdä, jos meinaa velkansa maksaa.
Tänään aion viettää kesän kuumimman päivän sisällä virttyneessä t-paidassa. Huomenna menen taas töihin muutamaksi viikoksi, ennen kuin vietän varsinaisen lomani. Mutta se on vasta huomisen murhe, nyt nautin laiskottelusta ja korkeintaan kastelen ja kuopsutan parvekekukkasia.
Teimme evästä, juopottelimme, pidimme kissanristiäiset (joka olikin kovin hupaisa tilaisuus papinvierailuineen, seremonioineen ja lahjoineen, toin koko perheelle Kirjastokissa-kirjan), nauroimme, juttelimme, söimme, joimme vähän lisää. Yht´äkkiä kello oli taas lähempänä yhtätoista, kun poistuin Winstonin ja Kirpun jäädessä tuijottelemaan avautuvasta ovesta siintävää vapautta. Winstonkin oli ihanasti rauhoittunut, kun oli saanut nuorempaa ja vilkkaampaa seuraa. Kirppu taas on nimensä mukaan pieni honkelojalkainen hurmuri, jonka ihmisrakkaus on aivan omaa luokkaansa. Tuli mieleen oma edesmennyt Elvis-kissani, joka rakasti kaikkia antaumuksella.
Nyyh ja niisk, mie niin tahtoisin ottaa kisuja.
Vielä poikkesin parissa baarissa naapurustossa asustelevan ystäväni kanssa. Olipa taas ihmeellistä jutella ihmisten kanssa, kuunnella tarinoita ja jakaa niitä. Pitäisi liikkua enemmän ihmisten parissa, mutta kun sekin tulee niin tyyriiksi, ettei kovin monta sellaista keikkaa toinne tehdä, jos meinaa velkansa maksaa.
Tänään aion viettää kesän kuumimman päivän sisällä virttyneessä t-paidassa. Huomenna menen taas töihin muutamaksi viikoksi, ennen kuin vietän varsinaisen lomani. Mutta se on vasta huomisen murhe, nyt nautin laiskottelusta ja korkeintaan kastelen ja kuopsutan parvekekukkasia.
lauantai 3. heinäkuuta 2010
Kiire kissanristiäisiin
Sainpas unta!
Kävin kaupoilla toteamassa, että työhousujen sijaan siirryn suoraan lainapeitteen vuokraamiseen. Kesäpaitoja onneksi löysin muutaman. Itäkeskus on ahdistava paikka, mie en kestä feissareita, spurguja enkä nistejä, joita torilla pyörii. Kotiin päästyäni rempaisin puolisen pulloa punaviiniä, pesin petivaatteita, tein ruuan sunnuntaille. Imuroin ja kastelin parvekekasvit. Saunoin ja nautin iltapalan, sitten olikin sänky paras paikka. Ja sitten mie nukuin, peräti seitsemän tuntia ja vielä yhden tunnin uusiounet. Kyllä nyt taas jaksaa kissanristiäisiin lähteä.
Lupasin viedä piirakka-ainekset mukanani. Taidan ottaa ihan kaupan pakastealtaasta taikinan, niin pääsee helpommalla. Ja sitten vielä jotain ylläreitä mukaan tietenkin. Koskas minä olisin jonnekin osannut aivan tyhjin käsin kipittää?
Mutta nyt on jo vähän kiire, meikatakin kun aion ja restauraatio tällä iällä vaatii aikansa.
Kävin kaupoilla toteamassa, että työhousujen sijaan siirryn suoraan lainapeitteen vuokraamiseen. Kesäpaitoja onneksi löysin muutaman. Itäkeskus on ahdistava paikka, mie en kestä feissareita, spurguja enkä nistejä, joita torilla pyörii. Kotiin päästyäni rempaisin puolisen pulloa punaviiniä, pesin petivaatteita, tein ruuan sunnuntaille. Imuroin ja kastelin parvekekasvit. Saunoin ja nautin iltapalan, sitten olikin sänky paras paikka. Ja sitten mie nukuin, peräti seitsemän tuntia ja vielä yhden tunnin uusiounet. Kyllä nyt taas jaksaa kissanristiäisiin lähteä.
Lupasin viedä piirakka-ainekset mukanani. Taidan ottaa ihan kaupan pakastealtaasta taikinan, niin pääsee helpommalla. Ja sitten vielä jotain ylläreitä mukaan tietenkin. Koskas minä olisin jonnekin osannut aivan tyhjin käsin kipittää?
Mutta nyt on jo vähän kiire, meikatakin kun aion ja restauraatio tällä iällä vaatii aikansa.
perjantai 2. heinäkuuta 2010
Lomalainen kinuaa unihiekkaa
Unettomuus on kiusannut siitä saakka kun saavuin kotiin. Alkaa vähän harmittaa, kun ei tahdo jaksaa edes ajatella loma-aktiviteetteja, saatikka tehdä jotain. Hyvä puoli tässä on tietenkin siinä, että ei tarvitse mennä töihin. Kyllähän sitä mieluummin haukottelee kotona tai ulkona kuin tylsästi toimistossa.
Hei, nukkumatti! Jos ei sitä unta pian ala kuulua, turvaudun kemikaaleihin tai alkoholiin. Tämä on uhkaus, jos ei luomu-unihiekkaa ala näkyä. Räyh!
Eilisen kävin haukottelemassa eteläisen Suomen rannikolla. Kyseessä oli tutustumisretki yhteen kokouspaikkaan, jonne kollega minut houkutteli, vaikka lomalla olinkin. Retki oli kiva, paikka kaunis, ilma erinomainen, ruoka oli ihan ookoo, mutta ei huippuevästä. Ei hassumpi tapa viettää aikaansa kuitenkaan, terassilla meren ääressä viinimuki kourassa. Tosin jos olisin jaksanut, sen kurtunsoittajan olisin mieluusti tönäissyt jordaaniaan. Olisi taas tullut paikkakunnalle uusi aavelegenda, hukkunut haitaristi. Siellä kun tuntui riittävän kummitteleviä sinisiä rouvia ja äitiä ja lasta...
Tänään odottelen tekstiviestiä, joka kertoisi kirjatilauksen saapumisesta. Samoin kiinnostaisi, koska saan pyyhkeet ja muun materiaalin, jota tilasin Henkkamaukalta. Ja jos en mitään muuta keksi, niin olkoon sitten tänään päivä, kun menen katsastamaan alennusmyynnit. Muutama työpaita ja yhdet housut eivät olisi pahitteeksi. Voisin ainakin yhden vetoketjuvaivaiset teryleenit nakata mäkeen. Niistä ei ole enää edes kierrätykseen, on sen verran hiutunut kangas.
Hei, nukkumatti! Jos ei sitä unta pian ala kuulua, turvaudun kemikaaleihin tai alkoholiin. Tämä on uhkaus, jos ei luomu-unihiekkaa ala näkyä. Räyh!
Eilisen kävin haukottelemassa eteläisen Suomen rannikolla. Kyseessä oli tutustumisretki yhteen kokouspaikkaan, jonne kollega minut houkutteli, vaikka lomalla olinkin. Retki oli kiva, paikka kaunis, ilma erinomainen, ruoka oli ihan ookoo, mutta ei huippuevästä. Ei hassumpi tapa viettää aikaansa kuitenkaan, terassilla meren ääressä viinimuki kourassa. Tosin jos olisin jaksanut, sen kurtunsoittajan olisin mieluusti tönäissyt jordaaniaan. Olisi taas tullut paikkakunnalle uusi aavelegenda, hukkunut haitaristi. Siellä kun tuntui riittävän kummitteleviä sinisiä rouvia ja äitiä ja lasta...
Tänään odottelen tekstiviestiä, joka kertoisi kirjatilauksen saapumisesta. Samoin kiinnostaisi, koska saan pyyhkeet ja muun materiaalin, jota tilasin Henkkamaukalta. Ja jos en mitään muuta keksi, niin olkoon sitten tänään päivä, kun menen katsastamaan alennusmyynnit. Muutama työpaita ja yhdet housut eivät olisi pahitteeksi. Voisin ainakin yhden vetoketjuvaivaiset teryleenit nakata mäkeen. Niistä ei ole enää edes kierrätykseen, on sen verran hiutunut kangas.
torstai 1. heinäkuuta 2010
Valkoinen lohikäärme ja palkintosonnikakku
Eilisen istuin ystävien takapihalla meksikolaisten eväiden kimpussa. Tarjolla oli tortilloja, tsiljoona kastiketta, täytettä ja härpäkettä. Enkä minä jaksanut kuin kolme. Se kolmas oli jo vähän liikaa, vaikka jätin tarkoituksella lounaankin väliin, että olisin voinut nautiskella vähän enemmän. Minun osakseni jäi jälkiruoka ja vihdoinkin minulla oli mahdollisuus toteuttaa viime kesän Hesarin mansikkakakkukilpailusta bongaamani ohje. Paitsi että ohje oli tietenkin jo hukassa enkä löytänyt sitä enää netistä, niinpä pääsin soveltamaan.
Se kakku, jonka nimi oli jokin mummon helppo mansikkamarenkihässäkkä
Kaksi marenkilevyä (alkuperäisessä muistaakseni käytettiin marenkikeksejä) 110 g
Mascarpone-juusto 250 g
Laktoositn vispikerma 2,5 dl
Mansikoita litra viipaloituna
Wiener Nougat rouhetta puolisen pussia
Muutama irtomarenki
Viipaloi mansikat. Vispaa kerma vaahdoksi, sotke siihen mascarpone ja reilu kourallinen rouhetta. Avaa marenkipohjalaatikko, koita saada ensimmäinen levy ehjänä lautaselle. Kun et saa, niin asettele palat jotenkuten lautaselle niin, että muoto näyttää pyöreältä. Liimaa palat mascarpone-kermavaahdolla kasaan, levittele päälle puolet viipaloiduista mansikoista. Nostele toinen levy mansikoiden päälle, koita pitää se ehjempänä kuin alempi levy. Levitä loput mansikat ja niiden päälle loppuvaahto. Levitä vielä kourallinen manteli-nougat-rouhetta vaahdon päälle. Kruunaa komeus muutamalla irtomarengilla. Nauti heti.
Kakku oli hillittömän makea, mutta mansikat tasoittivat sen ääri-ihanaksi herkuksi. Meitä oli syömässä kuusi, osa santsasi ja yllättäen koko hässäkkä meni parempiin suihin. AIka vaatimaton tosin palkintosonnikakun nimeä kantamaan. Ja äärimmäisen helppotekoinen!
Se kakku, jonka nimi oli jokin mummon helppo mansikkamarenkihässäkkä
Kaksi marenkilevyä (alkuperäisessä muistaakseni käytettiin marenkikeksejä) 110 g
Mascarpone-juusto 250 g
Laktoositn vispikerma 2,5 dl
Mansikoita litra viipaloituna
Wiener Nougat rouhetta puolisen pussia
Muutama irtomarenki
Viipaloi mansikat. Vispaa kerma vaahdoksi, sotke siihen mascarpone ja reilu kourallinen rouhetta. Avaa marenkipohjalaatikko, koita saada ensimmäinen levy ehjänä lautaselle. Kun et saa, niin asettele palat jotenkuten lautaselle niin, että muoto näyttää pyöreältä. Liimaa palat mascarpone-kermavaahdolla kasaan, levittele päälle puolet viipaloiduista mansikoista. Nostele toinen levy mansikoiden päälle, koita pitää se ehjempänä kuin alempi levy. Levitä loput mansikat ja niiden päälle loppuvaahto. Levitä vielä kourallinen manteli-nougat-rouhetta vaahdon päälle. Kruunaa komeus muutamalla irtomarengilla. Nauti heti.
Kakku oli hillittömän makea, mutta mansikat tasoittivat sen ääri-ihanaksi herkuksi. Meitä oli syömässä kuusi, osa santsasi ja yllättäen koko hässäkkä meni parempiin suihin. AIka vaatimaton tosin palkintosonnikakun nimeä kantamaan. Ja äärimmäisen helppotekoinen!
Ruuan päälle roolipelasimme hetken. Valkean lohikäärmeen avulla löysimme viimeisen kiven, neliönmuotoisen akvamariinin; kultainen kallo, avaimemme muihin maailmoihin on nyt valmiina, mutta valitettavasti meillä ei ole taitoa vielä käyttää sitä. Joudumme siis roikottamaan mukanamme umpivahvaa punaista lohikäärmettä, joka tosin neuvoi meille, kuinka pääsemme valkoisesta lohikäärmeestä eroon. Olemme edelleen idioottiryhmä, joka ryntäilee sinne tänne maailmasta toiseen ja saa enemmän vahinkoa kuin mitään järkevää aikaiseksi. Voi voi, vähän ahdistaa, mutta onneksi pelaaminen on hauskaa, kun emme tee sitä otsa rypyssä.
Pelaillessamme kehitimme myös Unikkoraanin. Se on tietenkin Marimekko-malliston oma Koraani. Sopii erityisesti suomalaiselle käännynnäismusliminaiselle. Oli meillä muitakin mauttomia ideoita, niin kuin esimerkiksi läpinäkyvä burkha, jossa ristikko-osio peittää kasvot, ettei vilauttelijaa nähdä. Alkaa kuulkaa olla fatwa-jihad-ainesta. Etenkin kun ystävät alkoivat vakavissaan miettiä koiransa nimeksi jotain aivan levotonta... (Älkää huoliko, kyllä meillä pilkataan juutalaisia, kristittyjä ja pakanoitakin aina tilaisuuden tullen. Olemme kovin tasapuolisia.)
***
Offtopic: palkintosonnikakku on eräiden ystävieni lanseeraama termi komeille täytekakuille, joita leivontablogit tuntuvat olevan väärällään. Ovathan ne hienoja, mutta kuka jaksaa syödä kakkua niin paljon, kun niissä tuntuu olevan tarjolla? Tätä ei saa ymmärtää väärin, talo elää tavallaan, vieraat käyvät ajallaan. Jospa heillä käy paljon vieraita. Jos mie tekisin enemmän kakkuja, pitäisi kutsua paljon enemmän vieraita. Minulla voisi käydä enemmän vieraita. Ei siis kannata, viihdyn myös yksin. MOT.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
