torstai 1. heinäkuuta 2010

Valkoinen lohikäärme ja palkintosonnikakku

Eilisen istuin ystävien takapihalla meksikolaisten eväiden kimpussa. Tarjolla oli tortilloja, tsiljoona kastiketta, täytettä ja härpäkettä. Enkä minä jaksanut kuin kolme. Se kolmas oli jo vähän liikaa, vaikka jätin tarkoituksella lounaankin väliin, että olisin voinut nautiskella vähän enemmän. Minun osakseni jäi jälkiruoka ja vihdoinkin minulla oli mahdollisuus toteuttaa viime kesän Hesarin mansikkakakkukilpailusta bongaamani ohje. Paitsi että ohje oli tietenkin jo hukassa enkä löytänyt sitä enää netistä, niinpä pääsin soveltamaan.

Se kakku, jonka nimi oli jokin mummon helppo mansikkamarenkihässäkkä

Kaksi marenkilevyä (alkuperäisessä muistaakseni käytettiin marenkikeksejä) 110 g
Mascarpone-juusto 250 g
Laktoositn vispikerma 2,5 dl
Mansikoita litra viipaloituna
Wiener Nougat rouhetta puolisen pussia
Muutama irtomarenki

Viipaloi mansikat. Vispaa kerma vaahdoksi, sotke siihen mascarpone ja reilu kourallinen rouhetta. Avaa marenkipohjalaatikko, koita saada ensimmäinen levy ehjänä lautaselle. Kun et saa, niin asettele palat jotenkuten lautaselle niin, että muoto näyttää pyöreältä. Liimaa palat mascarpone-kermavaahdolla kasaan, levittele päälle puolet viipaloiduista mansikoista. Nostele toinen levy mansikoiden päälle, koita pitää se ehjempänä kuin alempi levy. Levitä loput mansikat ja niiden päälle loppuvaahto. Levitä vielä kourallinen manteli-nougat-rouhetta vaahdon päälle. Kruunaa komeus muutamalla irtomarengilla. Nauti heti.

Kakku oli hillittömän makea, mutta mansikat tasoittivat sen ääri-ihanaksi herkuksi. Meitä oli syömässä kuusi, osa santsasi ja yllättäen koko hässäkkä meni parempiin suihin. AIka vaatimaton tosin palkintosonnikakun nimeä kantamaan. Ja äärimmäisen helppotekoinen!




Ruuan päälle roolipelasimme hetken. Valkean lohikäärmeen avulla löysimme viimeisen kiven, neliönmuotoisen akvamariinin; kultainen kallo, avaimemme muihin maailmoihin on nyt valmiina, mutta valitettavasti meillä ei ole taitoa vielä käyttää sitä. Joudumme siis roikottamaan mukanamme umpivahvaa punaista lohikäärmettä, joka tosin neuvoi meille, kuinka pääsemme valkoisesta lohikäärmeestä eroon. Olemme edelleen idioottiryhmä, joka ryntäilee sinne tänne maailmasta toiseen ja saa enemmän vahinkoa kuin mitään järkevää aikaiseksi. Voi voi, vähän ahdistaa, mutta onneksi pelaaminen on hauskaa, kun emme tee sitä otsa rypyssä.

Pelaillessamme kehitimme myös Unikkoraanin. Se on tietenkin Marimekko-malliston oma Koraani. Sopii erityisesti suomalaiselle käännynnäismusliminaiselle. Oli meillä muitakin mauttomia ideoita, niin kuin esimerkiksi läpinäkyvä burkha, jossa ristikko-osio peittää kasvot, ettei vilauttelijaa nähdä. Alkaa kuulkaa olla fatwa-jihad-ainesta. Etenkin kun ystävät alkoivat vakavissaan miettiä koiransa nimeksi jotain aivan levotonta... (Älkää huoliko, kyllä meillä pilkataan juutalaisia, kristittyjä ja pakanoitakin aina tilaisuuden tullen. Olemme kovin tasapuolisia.)

***
Offtopic: palkintosonnikakku on eräiden ystävieni lanseeraama termi komeille täytekakuille, joita leivontablogit tuntuvat olevan väärällään. Ovathan ne hienoja, mutta kuka jaksaa syödä kakkua niin paljon, kun niissä tuntuu olevan tarjolla? Tätä ei saa ymmärtää väärin, talo elää tavallaan, vieraat käyvät ajallaan. Jospa heillä käy paljon vieraita. Jos mie tekisin enemmän kakkuja, pitäisi kutsua paljon enemmän vieraita. Minulla voisi käydä enemmän vieraita. Ei siis kannata, viihdyn myös yksin. MOT.

Ei kommentteja: