Olipas mukava perjantai, vaikka alkuillasta taas väsytti niin, että piti palkita itsensä kahvilla ennen kuin läksin etkoilemaan entisen nuorisoni luokse Kallioon. Minusta on niin äärikivaa, kun he pitävät minua ystävänä ja sellaisena mukanaraahattavana, vaikka ikäeroa onkin kymmenisen vuotta. On the Rocksin terassilla törmäsimme lisätuttuihin, herrahenkilö, jonka viimeksi olen nähnyt 17-vuotiaana honkkelina, oli menossa viikon päästä naimisiin. Hyvänen aika! Ihanaa!
Siitä Prkleestä sen sijaan en pitänyt tälläkään kertaa. Johtunee siitä, ettei siellä voi puhua, jos joutuu kaiuttimen viereen alakerrassa. Niinpä parin drinksun jälkeen jätin seurueen sinne, itse jatkoin Rocksin baariin. Siellä ilta sujuikin rattoisasti jutellessa erittäin kummallisten ihmisten kanssa. Tuntui olevan monenlaista draamaa tarjolla. Poistuin ennen valomerkkiä, alkoi sielläkin ahdistamaan.
Huivin alla harpoin pitkin katuja rankkasateessa Hakaniemeen. Tarkoitukseni oli ottaa sieltä taksi. Liittojen talon lipan alla takaani tullut nuori pakistanilaismies ryhtyi vakavissaan vonkaamaan minua mukaansa, jäin siihen hetkeksi nimittäin kuivattelemaan itseäni. Siinä oli jo tulla puumamaisia ajatuksia, mutta torjuin itseni muistuttamalla, etteivät promiskuiteettiset suhteet tässä vaiheessa elämääni mitenkaan varsinaisesti paranna asiaa. Mutta täytyy sanoa, että nuori mies oli niin kaunis, että oli lankeaminen lähellä. Vai olisiko vain pitänyt repäistä? Sanovat, että onnettomuuden jälkeen hevosen selkään pitäisi nousta nopeasti, minä en ole sitä tehnyt, onko trauma tarttunut liian syvään?
Taksilla kuitenkin ajelin kotiin ja hyvä niin, väsytti aivan tolkuttomasti. Nukuin puolille päivin. Vietin klassisen krapulapäivän, vaikkei varsinaista krapulaa ollutkaan. Syömistä, torkkumista, päiväunet, television tihrustamista ja lisää pieniä natustamisia. Ihanaa, kun ilma viileni, vaikkei peiton alle ollut varsinaisesti vieläkään asiaa.
Tänään tulee ainakin yksi ystävätär kylään, toivottavasti toinenkin. Luvassa saunaa, ruokaa, kälätystä, juopottelua ja sitten ehkä taas kaupungille katsomaan, mitä tapahtuu kesäisenä sunnuntaina. Sovimme ex tempore treffit eilen iltasella, hän kun on vielä äitiyslomalla ja miehensä lupasi huolehtia lapset, niin mikäs meidän on rempaistessa. Jostain syystä haaveilen alkuruuaksi tekeväni hernesosekeittoa, pääruualle varmaan ruusukaalipekoni-ihanuutta ja tarjoan sen juuressoseen kanssa. Tai sitten teen jotain muuta. Katsotaan nyt, mitä kaupasta tarttuu mukaan.
Alan tajuta jo nyt, ettei maanantaina tarvitse mennä töihin. Aika mukava ajatus. Olenkohan minä maanantain krapulassa? ;-D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti