Pulikan metsästykseen

Eilisen syyspäiväntasauksen kunniaksi nukuin viime yönä melkein kymmenen tuntia. Kyllä minultakin välillä unet onnistuvat. Rupesin tosin nolosti jo puoli yhdeksän maissa unille. Mutta enpä huoli, kun väsytti, niin väsytti. Ja miten ihana olikaan nukkua, kun kello ei herättänyt. En edes harmistele sitä, että tänä aamuna olen taas hereillä kukonlaulun aikaan. Olen ainakin pirteänä hereillä ja minulla on vapaapäivä.

Päivän aktiviteetteinä aion etsiä piirakkapulikan. Huomenna teemme ystäväiseni kanssa karjalanpiirakoita. Kai te tiedätte, mistä piirakan malli tulee? Vanhan jutun mukaan jokainen leipoja tekee ne omallaan. ;-D Piparilla siis, haloo. Sitä ei tarina valitettavasti kerro, että mistä miehet mallinsa ottavat. Enkä muuten tahdo ajatellakaan sitä juuri nyt ja tänä aamuna.

Luvassa pitkä viikonloppu. Kerkeän vielä monta kertaa sotkea uneni uudelleen. Ja jouluriemukoille tiedoksi, että vielä on kolme kuukautta jouluun.

Potkupallopeliä seuraamassa

Kävin sitten katsomassa elämäni ensimmäisen jalkapallo-ottelun. Siellä pelasi HJK ja sitten joku turkulainen poppoo, vaikka sen nimi, Inter, vaikuttikin aivan joltain eurooppalaiselta joukkueelta. Olen minä sellaisesta ainakin joskus kuullut.

Ennen peliä pääsimme saunomaan ja syömään yhden Töölönlahden rannalla sijaitsevan hotellin katolla. Näkymät olivat kauniit, ruokana tarjottiin maggaraa (tosin lihaisampia versioita), perunasalaattia ja salaattia. Juomaakin oli tarjolla riittävästi.

Juomatarjoilu jatkui myös kentän laidalla. Hyvä olikin, aika vierähti nimittäin yllättävän sukkelaan. Todennäköisesti huvitimme suuresti ympärillämme olevia miesseurueita asiattomine kommentteinemme (kuultu muun muassa lausunto "onko sulla libretto tähän juttuun?" kun yhdellä meistä oli joku peliesite käpälässä). Siellä oli hirveästi miehiä, mutta ne melskasivat niin paljon, etten uskaltanut juuri kuin varovaisesti kurkistaa niitä. Maaleja pelissä tuli yhteensä neljä. En nähnyt niistä yhtään, koska tapani mukaan katselin taas aivan muualle.

Kotiinpäästyäni en tietenkään ymmärtänyt heti mennä unille. Vieraat ovat edelleen talossa, nyt minua sekä ahdistaa että väsyttää.

Todistuskappale nro 1.

Tämä hassu ukkeli nousi aina kun isäntäjoukkue teki maalin, eli kahdesti. Minua alkoi turkulaisten puolesta säälittämään, kun niiden maalien aikana ei noussut mitään muuta kuin buuauskuoro. Kauhean epäurheilijamaista käytöstä...

Kielellistä keskustelua

Minulla oli kyseenalainen kunnia saada jännittävä kollega vuoden alussa. Hänen mielestään soveliaita lounaspuheenaiheita ovat perheen tekemät optio- ja pörssikaupat sekä puolison aatelinen tausta. Ei siinä mitään, pienemmällä ryhmällä voisivat ollakin ihan mielenkiintoisia, mutta ainakaan itse kun en ole rahasta kiinnostunut muuten kuin että kunhan elää seuraavaan palkkapäivään, niin vähän ahdistavat toisen miljoonaspekulaatiot. Eivät meillä kyllä varakkaammat kollegatkaan rahoillaan leveile, samassa pöydässä istumme sekä köyhät että rikkaat asemaa huomioimatta.

Kollegaltani puuttuu tilannetaju. Hän on niin täynnä itseään, että voi olla, että joudun vielä viemään hänet saunan taakse koulutettavaksi. (Huomatteko, en vielä uhkaile lopettamisella?) Eilen tilannetajuton ryhtyi vinkumaan, että hän ei kyllä lomamatkallaan ketään hoonosoomi-tulkkia itsellensä huolisi, vaan tahtoisi opastuksen joko suomeksi tai sitten englanniksi (oli katsonut jotain matkaopasohjelmaa). Minen malttanut pitää suutani kiinni, vaan tokaisin, että ei se mikään ihme, kun meidän amerikkalaiset kollegamme eivät tahdo sietää puhettamme, kun se on tankeroengaldia ja ei missään nimessä vastaa heidän standardejaan kielen tasosta. Piruhan minulla tietysti oli taas mielessä, tiedän nimittäin, että vaikka suomalaiset puhuvatkin itävoittoista englantia, meitä ymmärtää hyvin, vaikkei se täydellistä olekaan.

Rouva kollega hiljeni.Ehkä häneenkin joskus osuu ja uppoaa.Toivon niin, muuten voi olla, että joudun v*ttuilemaan lisää. Tai noh, ei se kuttuilua ollut, vaan ojentamista.

Kaksi päivää vierailusta kulunut ilman haverikkeja. Ehkä selviän sittenkin hengissä.

Kotikylän muutoksia

On se vain jännää ajatella, että parin kolmen vuoden päästä näiden kallioiden päällä pönöttää yksi Helsingin uusimmista asuma-alueista. Bussikin alkaa ajella tätä kautta kaupunkiin. Asuma-alueesta tulee monimuotoinen, kerrostaloja, pienkerrostaloja, omistusasuntoja, aso-asuntoja ja vuokrapilttuita.

Ottoveli kyllä sanoi, että hän ei täältä mitään ostaisi, vanhan ampumaradan paikalta, vaikka maat onkin puhdistettu. Mjaa, en tiedä, jos rahaa olisi, voisin ostaakin.

Oli yllättävän kiva kävelyilma, vaikka horisontissa vaanivatkin pilvet. Kännykkäkameralla saa yllättävän hyviä kuvia. Tai sitten niin kuin alla näkyy, sellaisia melkein maalausmaisen suttuisia...

VR sitten hylkäsi ja petti tänä aamuna, pääsin tosin töihin, mutta kun tarkoitus oli olla täällä kello hyvissä ajoin, olinkin myöhemmin kuin tavallisesti. Ensin jäi juna tulematta ja seuraava tuli myöhässä. Kiitän VR:ää sen tarjoamasta sydämentykytys- ja aamujumppahetkestä.

Hyvin menee kuitenkin

Olen katastrofivalmiudessa. Järjestelyt on järjestelty, nyt jos joku kaatuu, niin kuin odotettavissa on, niin on toimittava tilanteen mukaan. Hammashoitoon soitan aamuruuhkan jälkeen, ibuprofeeni toimikoon ensiapulaastarina.

Viime yönä sitten olisi vihdoin ja viimein nukuttanut. Tietysti. Rahaa lainasin veljeltäni, sain bussikortin ja pääsin ajoissa töihin. Eilen kävin ottamassa kuvia lähiasuma-alueen pohjasta. Vinkeän näköistä, kun tietää, että viiden vuoden kuluttua se tulee olemaan aivan täynnä asuntoja ja ihmisiä. Ensimmäiseen valmiiseen taloon olivat jo näköjään asukkaat muuttaneet.

Kunhan kerkeän purkaa kuvat, ajattelin laittaa niistä kokoelman tännekin. Mikäli nyt ovat julkaisukelpoisia.

Taas yksi lohkeama

Eilen illalla nautin ihanaista broileri-juusto-oliivipiirakkaa, kun tunsin suussani jotain kovaa. Ensin säikähdin, että olin jättänyt lihaan pieniä luita, mutta valitettavasti jälleen kerran se oli pala takahampaasta. Olen ennen kiskon hankkimista saanut ne haurastumaan, tipahtelevat omia aikojaan pois. Olisi pitänyt saada kisko aikaisemmin, vaan kun ei ollut varaa avioeron tiimellyksessä. Avioliitto sai minut narskuttamaan. Ensi viikolla ei olisi aikaa hammaslääkärille, mutta lohkeamaa vihloo sen verran ilkeästi, että pakko on mennä. Ei tuota kipua kauan kestä. Ja vaikka ei olisi varaakaan, lasku kuitenkin tulee myöhemmin.

Viime yö oli täynnä painajaisia. Heräsin kuuden aikaan aivan paniikissa, kunnes tajusin, että oli sunnunta. Se lohdutti edes vähän. Tässä se nähdään, kun olen nakottanut itsekseni viikonlopun, ajattelen liikaa työasioita.

Tajusin, että matkakortissani ei ole enää aikaa. Tilillä ei ole rahaa ennen kuin huomenna. Jännittävä dilemma, etenkin kun mielelläni saisin olla erittäin ajoissa töissä (koska ne typerät vieraat). R-kioski aukeaa seitsemältä, minun pitäisi jo siinä vaiheessa olla melkein perillä. Joudun ehkä hetken miettimään mistä saan rahulia lainaan, että saan kortin ostettua jo tänään.

Eipä ole pitkään aikaan näin paska päivä ollutkaan. Jee! Kohtalo kostaa kivuudet.

Helvetin martta -meininkiä

Kun pikkuveljeni viime lauantaina toi ison säkillisen omenoita mukanaan, olin hetken aikaa epätoivoinen. Että roskiinko minun ne pitää kantaa, kun en ole mikään omenan ystävä, syön niitä maksimissaan yhden kahdessa päivässä, saan vatsanväänteitä. Että pilallehan ne menevät ja pikkukärpäsiä tulee ja hometta ja ties mitä vaivaa.

Vaan katsopas, kun ihminen viisastuu, kun nukkuu yön yli - ottakaa toki huomioon, että nukuin sitten vielä humalaisen unta synttäreiden jäljiltä. Seuraavana päivänä oli jo kirkastunut, että sosettahan niistä palleroista tulee, sitä voi pakastaa ja käyttää moniin juttuihin. Vaikka lettuihin, omnom.

Eilen oli sitten marttapäivä. Lohkoin omenat, poistin siemenet, mutta en kuorinut.

Eksootillisempi omenasose

7 dl omenoita lohkottuina kuorineen
3-5 dl vettä
sokeria maun mukaan, minulla ainakin pari desiä, tykkään makeasta
kaksi kanelitankoa
chilipalko
Ropsaus lime-mehua

Kiehauta vesi. Lisää sinne kanelitangot ja chili, kaada omenat sekaan. Lisää sokeri ja rapsauttele limemehua niskaan. Anna kiehua kannen alla, sekoita välillä, että pehmenevät tasaisesti. Anna jäähtyä hetki. Kaivele chili ja kanelitangot pois mössöstä. Ajele erissä tehosekoilijassa soseeksi. Anna jäähtyä, tunge sopiviin pakastusrasioihin ja pakasta.

Juu, maistoin paahtoleivällä juuston kanssa. Ihanaa! Ja ihan omasta päästä taas kerran.

***
Offtopic, yksi ystäväni ihmetteli, miten sosiaalista elämää vietän nykyään. Hän lukee blogia nimittäin. Noh, vietän ja vietän. Kun viikolla näkee vain työkavereita ja on kotona illat pitkät itsekseen, niin pakkohan se on jotain sosiaalista elämää kehittää viikonlopuiksi, ettei unohda puhetaitoakin. Minä tykkään ystävistäni, näkisin heitä mieluusti useamminkin. Mutta kun perheetön ja pariton on, niin viikonlopun vinkeet ovat melkein pakko, ettei aivan erakoidu. Onneksi niitä vinkeitä on riittänyt, onneksi on ystäviä, tuntisin muuten oloni todella yksinäiseksi.