Viikko paranee suorastaan silmissä. Tänään ei mennyt enää kuin vajaa tunti työmatkaan, vain yksi bussi ja yksi juna jäivät pois välistä. Ilma on parempi ja minulla oli fiksummin päällä, en palellut niin paljon kuin eilen. Myöskään silmät eivät olleet ristissä ja itse asiassa henkinen olokin tuntui ihmismäisemmältä. Tajusin senkin, ettei tällä viikolla ole kuin neljä työaamua, hipheihuraa! Toivomukseni on, että sitten kun joudun eläkemummona tekemään töitä, löydän sellaisen hommelin, johon ei tarvitse herätä ennen kukonlaulua, että saisi edes ennen hautaanlaskemista välillä maata ihan luvan kanssa.
Luen Denise Minan Veripeltoa sen kun uskallan, kertakaikkisen kamalaa, miten hirviömäisistä ihmisistä hän osaakaan kirjoittaa! Mutta kun kirja sijoittuu 60 – 80-luvuille, niin arvaattehan, että alitajuntani taas viime yönä näytti paljon aiheeseen liittyviä filmejä. Viime yönäkin olin jossain 70-lukudiskossa ja vakoilin pahiksia.
Olen erittäin onnellinen uusien talvikenkien omistaja. Vaikka olemukseni onkin vuorikauriin kepeä ja nopsa, tarvitsee vanheneva vuorikauriskin vähän pitoa alleen. Uudet kenkäni ovat maailman parhaat; niissä kuitenkin on kanta, vaikka ovatkin sellaiset läskipohjat. Tuottaa suunnattomasti iloa ja varmuutta kävelyyn, kun ei tarvitse pelätä pyllähtävänsä nurin joka jumalan askeleella. Nyt kun vielä se takki joskus saapuisi ja sopisi, niin voisin ryhtyä miettimään talvilämpimien housujen hankintaa.
Tietoisesti aion välttää tänään kaikkia huonoja ja surkeita ajatuksia, niitä kerkeää ajatella taas sitten, kun vellon jossain angistisessa suossa muutenkin. Hah, hyvä päivä edessä!
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
tiistai 7. joulukuuta 2010
Jaksupaituliongelma
En kuulkaas ole enää mikään eilisen teeren poikanen, vaan nopeasti väsähtävä akkaraasu, jonka ei pitäisi järjestää itselleen ohjelmaa parina iltana perätysten, tai muuten menee kokonainen vuorokausi toipuessa. Kävi niin, että ensin sain ystäväiseni kylään lauantaina. Arvaatte varmaan, ettei siinä ihan selvin päin istuskeltu, vaan loppupelissä kipitimme jopa lähibaariin, onneksi ei kuitenkaan kaupunkiin.
Siitä kun sunnuntaina tokenin, niin ajelin bussilla veljeni luokse naapurikaupunkiin. Siellä oli laitettu pöytä koreaksi; sain kolmen ruokalajin illallisen ja vielä iltapalaa ennen kuin kotiin päädyin. Kaikki tietenkin asiaankuuluvien juomien kera. Ajelin sitten kotiin ihan taksilla. Se kyllä tuli vähän kalliiksi. Mutta oli vaan taas niin hauska ilta, ettei paremmasta väliä! Sain joululahjankin, kauniin hopeisen sydänriipuksen, siitä olin kovin otettu! Mie en nimittäin juuri ole joululahjoja saanut, etenkään koruja.
Maanantain mie sitten makasin. Sohvalla, sängyssä ja vähän matollakin, kun ei tahtonut selälle löytyä sopivaa asentoa. Makasin ja märehdin. Tiedättekö sellaisen käsittämättömän moraalisen krapulan, kun ei mitään ole tehnyt, mutta silti hävettää? Tiesin, että olisi kai se ohi mennyt sillä millä oli tullutkin, mutta kun ei sisu anna periksi, vaan on sitä mieltä, että kun kerta olet itse ottanut, niin kestät sitten kanssa. Ja kaikki seuraamukset. Myös sen, että pankkitilillä on melkoinen lovi, voi minua. Mutta onpahan hyvä syy pysytellä loppukuu hiljaa ja hengittämättä.
Mie ihan oikeasti lasken jo kuukausia (4) siihen, että pääsen yhdestä velasta eroon. Sitten jää jo ihan ihmismäinen summa taas elämiseen, eikä tarvitse pähkiä ja vänistä aina samoja juttuja. Vaikka olenkin kyllä luvannut ryhtyä säästämään lomareissuja ja hätävaraa varten, mutta eiköhän siitä vähän liikene hauskanpitoonkin. Olen nimittäin kurkkuani myöten täynnä tilannetta, jossa palkkani olevinaan on ihan hyvää keskitasoa, mutta käteen ei jää juuri mitään, kun maksan sitä saatanan edesmennyttä avioliiton irvikuvaa pois!
Siitä kun sunnuntaina tokenin, niin ajelin bussilla veljeni luokse naapurikaupunkiin. Siellä oli laitettu pöytä koreaksi; sain kolmen ruokalajin illallisen ja vielä iltapalaa ennen kuin kotiin päädyin. Kaikki tietenkin asiaankuuluvien juomien kera. Ajelin sitten kotiin ihan taksilla. Se kyllä tuli vähän kalliiksi. Mutta oli vaan taas niin hauska ilta, ettei paremmasta väliä! Sain joululahjankin, kauniin hopeisen sydänriipuksen, siitä olin kovin otettu! Mie en nimittäin juuri ole joululahjoja saanut, etenkään koruja.
Maanantain mie sitten makasin. Sohvalla, sängyssä ja vähän matollakin, kun ei tahtonut selälle löytyä sopivaa asentoa. Makasin ja märehdin. Tiedättekö sellaisen käsittämättömän moraalisen krapulan, kun ei mitään ole tehnyt, mutta silti hävettää? Tiesin, että olisi kai se ohi mennyt sillä millä oli tullutkin, mutta kun ei sisu anna periksi, vaan on sitä mieltä, että kun kerta olet itse ottanut, niin kestät sitten kanssa. Ja kaikki seuraamukset. Myös sen, että pankkitilillä on melkoinen lovi, voi minua. Mutta onpahan hyvä syy pysytellä loppukuu hiljaa ja hengittämättä.
Mie ihan oikeasti lasken jo kuukausia (4) siihen, että pääsen yhdestä velasta eroon. Sitten jää jo ihan ihmismäinen summa taas elämiseen, eikä tarvitse pähkiä ja vänistä aina samoja juttuja. Vaikka olenkin kyllä luvannut ryhtyä säästämään lomareissuja ja hätävaraa varten, mutta eiköhän siitä vähän liikene hauskanpitoonkin. Olen nimittäin kurkkuani myöten täynnä tilannetta, jossa palkkani olevinaan on ihan hyvää keskitasoa, mutta käteen ei jää juuri mitään, kun maksan sitä saatanan edesmennyttä avioliiton irvikuvaa pois!
maanantai 6. joulukuuta 2010
Väsymystä liikkeellä
En kertakaikkiaan jaksa edes kirjoittaa mitään, vaikka takana on hieno viikonloppu. Ehkäpä huomenna jälleen.
lauantai 4. joulukuuta 2010
Toipilaana mennään
Ei minusta ollut minnekään eilen illalla lähtijäksi. Hyvä kun sain käytyä kirjakaupassa. Siellä myyjäpoika saikin verenpaineeni äkillisesti pompahtamaan, kun tahdoin vain 15 korttia ja hän ryhtyi jumputtamaan, että 10 korttia maksaa 2 euroa, mutta yksittäin ostettuna kortit ovat euron kappale. Loin häneen sellaisen kummitus-kuningatar katseen ja totesin, että "Sovitaanko, että leikisti otan tuolta ne viisi puuttuvaa korttia, ja sitten kun olet laskuttanut kymmenesta, kortit vahingossa jäävät telineeseen?" Poika ei ryhtynyt riitelemään eikä myöskään tarjoamaan alennuskuponkia sunnuntaille. Fiksu nuorimies, ihan niin kuin ajattelinkin.
Kotona join kuumaa juomaa ja kirjoittelin kortteja. Veto oli poissa. Kai se on myönnettävä, että tauti oli pahempi kuin annoin ymmärtää. Olen edelleen aika väsynyt, mutta parempaan päin kunto menee joka päivä. Siivoamista nyt en vielä itselleni lupaa, mutta jos pesisin tänään pyykit. Ihmettelin itseäni iltasella, kun piti oikein käydä laittamassa turvalukko kiinni, tulivat avioliiton loppuajat mieleen ja alkoi taas pelottamaan kaikki. Pelotti, että joku tulee väkisten sisälle ja tekee pahaa. Kamala tunne, varmaan johtuu heikkouden tunteesta joka sairastamisen myötä tuli. Tai sitten siitä, että näin matkalla ex-puolisoni ystävän. Huh!
Minä en juurikaan jaksa tutustua uusiin blogeihin (pitäisi kyllä), mutta kuulkaas, kun viime viikolla ihan vahingossa klikkasin uutta osoitetta, niin ihastuin kovin. Käykääs tekin joutessanne tutustumassa Ajatusmurusiin, tuore ja vähän melankolinen tuttavuus, josta voi vielä tulla vaikka mitä! Itseäni vähän harmittaa, etten päässyt blogipikkujouluun, mutta tuskinpa siinä nyt kukaan mitään menetti, korkeintaan minä, mutta se taas ei ole mitään uutta. Puolikuntoisena minusta ei olisi saanut kukaan mitään irti, olisin vain jurnottanut mukin kanssa varjoissa ja näyttänyt torjuvalta. Parempi jurnottaa kotivarjoissa.
Toivottavasti tänään tulee parempi päivä. Huomenna minut on kutsuttu veljen luokse naapurikaupunkiin syömään. Maanantain voisinkin sitten taas, yllätys yllätys, maata ja levätä. Syöminen usein sisältää myös juomista, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät.
Kotona join kuumaa juomaa ja kirjoittelin kortteja. Veto oli poissa. Kai se on myönnettävä, että tauti oli pahempi kuin annoin ymmärtää. Olen edelleen aika väsynyt, mutta parempaan päin kunto menee joka päivä. Siivoamista nyt en vielä itselleni lupaa, mutta jos pesisin tänään pyykit. Ihmettelin itseäni iltasella, kun piti oikein käydä laittamassa turvalukko kiinni, tulivat avioliiton loppuajat mieleen ja alkoi taas pelottamaan kaikki. Pelotti, että joku tulee väkisten sisälle ja tekee pahaa. Kamala tunne, varmaan johtuu heikkouden tunteesta joka sairastamisen myötä tuli. Tai sitten siitä, että näin matkalla ex-puolisoni ystävän. Huh!
Minä en juurikaan jaksa tutustua uusiin blogeihin (pitäisi kyllä), mutta kuulkaas, kun viime viikolla ihan vahingossa klikkasin uutta osoitetta, niin ihastuin kovin. Käykääs tekin joutessanne tutustumassa Ajatusmurusiin, tuore ja vähän melankolinen tuttavuus, josta voi vielä tulla vaikka mitä! Itseäni vähän harmittaa, etten päässyt blogipikkujouluun, mutta tuskinpa siinä nyt kukaan mitään menetti, korkeintaan minä, mutta se taas ei ole mitään uutta. Puolikuntoisena minusta ei olisi saanut kukaan mitään irti, olisin vain jurnottanut mukin kanssa varjoissa ja näyttänyt torjuvalta. Parempi jurnottaa kotivarjoissa.
Toivottavasti tänään tulee parempi päivä. Huomenna minut on kutsuttu veljen luokse naapurikaupunkiin syömään. Maanantain voisinkin sitten taas, yllätys yllätys, maata ja levätä. Syöminen usein sisältää myös juomista, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät.
perjantai 3. joulukuuta 2010
Parempi kuni pussillinen uusia
Jesh! Turvotus laski. Ei kuumetta! Olen töissä! Maailma ei kaadukaan. Tai noh, kerron lisää tapahtumaköyhästä elämästäni, kunhan olen vastannut noin sataan sähköpostiviestiin, jotka juuri romahtivat sisään... Mutta kuulkaas, ystävä kertoi, että olisi tähän tautiin lääkekin ollut, seuraavalla kerralla (jota toivottavasti koskaan ei tule) menen lääkäriin.
Muita iloisia perhetapahtumia ovat eilen saapuneet talvikenkäni, jotka juuri äsken testasin ja havaitsin erittäin toimiviksi.
Ja sitten asiaan! Se on kuulkaas perjantai, ja jos vaan jaksan eikä kuume nouse, saatan löytää itseni polkkaajien pikkujoulusta. Mutta jos mie en siellä ole, menkää te. The more the merrier!
Muita iloisia perhetapahtumia ovat eilen saapuneet talvikenkäni, jotka juuri äsken testasin ja havaitsin erittäin toimiviksi.
Pah, tässä oli kuva, joka kieltäytyi näkymästä, mutta jätän nyt linkin kuitenkin, niin voitte vähän ihailla kenkuleita.
Josef Seibel: Kingfisher - Brandokselta
Ja sitten asiaan! Se on kuulkaas perjantai, ja jos vaan jaksan eikä kuume nouse, saatan löytää itseni polkkaajien pikkujoulusta. Mutta jos mie en siellä ole, menkää te. The more the merrier!
torstai 2. joulukuuta 2010
Terveisiä sikapossuosastolta
Turvotus kaulan alla on aika massiivinen. Orastavan joulun kunniaksi olen muuttumassa kuumaksi sikapossuksi, kärsä kipeänä ja saparo suorana liiasta sänkymakailusta. Vaan kun ei muuta voi, terveydenhoitaja lähetti minut lounaan jälkeen kotiin, näki nääs naamani ruokalassa. Pah. Muistan, kun pikkuveljeni kommentoi kitarisaleikkauksen jälkeen ulkonäköäni vilpittömästi kauhistuneena, että näytän pahalta. Nyt näytän vähän samalta, mutta toispuoleisesti.
Töissä on valitettavasti niin kiire, että huomenna on pakko päästä rötöspaikalle takaisin, muuten maailma kaatuu, loukkaantuu ja hajoaa. Tai sitten ei mitään noista, mutta muutama ensi viikon tapahtuma jää puolitekoiseksi. Todennäköisesti viikonlopun aktiviteetit joudun peruuttamaan, taitaa tulla pakollinen lepohetki. Ai hei, mutta maanantaihan on vapaa! Itsepäisyyspäivä! Jee! Pitkä viikonloppu!
Sitä paremmalla syyllä voin hiipiä vähäksi aikaa huomenna töihin, sitten on taas aikaa maata.
Töissä on valitettavasti niin kiire, että huomenna on pakko päästä rötöspaikalle takaisin, muuten maailma kaatuu, loukkaantuu ja hajoaa. Tai sitten ei mitään noista, mutta muutama ensi viikon tapahtuma jää puolitekoiseksi. Todennäköisesti viikonlopun aktiviteetit joudun peruuttamaan, taitaa tulla pakollinen lepohetki. Ai hei, mutta maanantaihan on vapaa! Itsepäisyyspäivä! Jee! Pitkä viikonloppu!
Sitä paremmalla syyllä voin hiipiä vähäksi aikaa huomenna töihin, sitten on taas aikaa maata.
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
”Tilauksesi viivästyy”
Nyt alkavat käämit savuta pikkuhiljaa. Tilasin Elluspellukselta ohkaisemman talvitakin, jonka piti saapua tilausvahvistuksen mukaan 25. marraskuuta. Kun takkia ei näkynyt, laitoin viestin asiakaspalveluun ja kyselin takin perään. Sähköpostiini oli saapunut viesti, että takki todennäköisesti saapuu 15. joulukuuta. Minua nyt ihan vähän sylettää, tai oikeastaan aika paljon. Nimittäin jos se ei edes sovi minulle ja olen turhaan odotellut riepua kuukausisotalla, niin voitte olla varmoja, ettei siitä firmasta kanneta minulle enää yhtään mitään.
Muuten olen aina pitänyt postimyyntikonseptista. Olen kauppa- ja ihmisryysisallerginen. Katalogista saan katsella vaatteita omassa kodissa, omassa rauhassa ja omaan tahtiin. Tahti vaan on yleensä niin hidas, että sitten kun saan päähäni, että tahdon jotain tilata, se on jo loppu. Mutta säästyvätpähän rahat!
Tässä takkitapauksessa on vaan pian lähdettävä oikeasti kauppa-kauppaan, en enää toista talvea aio selvitä päällekkäisellä huppari-kesätakkiyhdistelmällä ja pakkasille sopivalla karvaturrilla, joka lumisateessa tekee minusta mönkivän jääkarhureplikan. Tahdon toppatakin. Viime talvena siihen ei ollut varaa, tänä talvena saa luvan olla! Mikäli tiedätte, mistä niitä sattuisi edukkaasti saamaan suurempana kuin koko 46, niin mieluusti otan tietoa vastaan. Ja mieluusti myös naisten mallin, kyllä mie tiedän, että miesten malleissa on suurempia, mutta kun ne eivät ole mieleen. Minulla on värikausi menossa, aikaisemmin olisi kelvannut mustakin.
Naama näyttää Notre Damen kellonsoittajan selältä, muhkuroita ja kukkuloita epäsymmetrisesti. Puolet nenästäni on turvonnut niin, että sierain on lähes kiinni. Imusolmuke on turvottanut leuanalusen sikotautimallille ja terveydenhoitajan kurkistaessa korvaan, sielläkin on alkava tulehdus. Saan kuulema lähteä kotiin, kun kuume nousee. Eli todennäköisesti iltapäivällä, mikäli tilanne etenee eiliseen malliin. Missä helvetissä niitä vaihtopäitä oikein myydään? (Kiukutikiukuti ihan kaikki!)
Muuten olen aina pitänyt postimyyntikonseptista. Olen kauppa- ja ihmisryysisallerginen. Katalogista saan katsella vaatteita omassa kodissa, omassa rauhassa ja omaan tahtiin. Tahti vaan on yleensä niin hidas, että sitten kun saan päähäni, että tahdon jotain tilata, se on jo loppu. Mutta säästyvätpähän rahat!
Tässä takkitapauksessa on vaan pian lähdettävä oikeasti kauppa-kauppaan, en enää toista talvea aio selvitä päällekkäisellä huppari-kesätakkiyhdistelmällä ja pakkasille sopivalla karvaturrilla, joka lumisateessa tekee minusta mönkivän jääkarhureplikan. Tahdon toppatakin. Viime talvena siihen ei ollut varaa, tänä talvena saa luvan olla! Mikäli tiedätte, mistä niitä sattuisi edukkaasti saamaan suurempana kuin koko 46, niin mieluusti otan tietoa vastaan. Ja mieluusti myös naisten mallin, kyllä mie tiedän, että miesten malleissa on suurempia, mutta kun ne eivät ole mieleen. Minulla on värikausi menossa, aikaisemmin olisi kelvannut mustakin.
Naama näyttää Notre Damen kellonsoittajan selältä, muhkuroita ja kukkuloita epäsymmetrisesti. Puolet nenästäni on turvonnut niin, että sierain on lähes kiinni. Imusolmuke on turvottanut leuanalusen sikotautimallille ja terveydenhoitajan kurkistaessa korvaan, sielläkin on alkava tulehdus. Saan kuulema lähteä kotiin, kun kuume nousee. Eli todennäköisesti iltapäivällä, mikäli tilanne etenee eiliseen malliin. Missä helvetissä niitä vaihtopäitä oikein myydään? (Kiukutikiukuti ihan kaikki!)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
