Minua ei SAA laskea kenkäkauppaan

Koska kenkäkauppaan sain tekstiviestin, että illan bileet oli peruttu, päätin sitten ryhtyä hulluksi. Tai antaa himolleni myöten. Tai mitä vain, pääasia, että sain tahtomani.

Ostin sitten kengät. Taas. (Mutta kun ne sellaiset päästä avoimet eivät korkearintaiseen jalkaani mene, niitä löytyi vain koossa 41, niin tuli kompensaation tarve. Pavlovin koirat, Maslovin tarvehierarkia ja Kummituksen intohimo kohtasivat toisensa Kenkä-Marskissa.)

Mutta kävin mie sitten tofua, juustoja ja marjoja Hakaniemestä. Että jotain fiksuakin minussa. Kannattaa tosin pitää mielessä, että sitä on vähän - tottapahan te sen jo tiesitte.

Leikin liimalla

Kodinkorjaus/ parannustoimet jatkuivat. Hankin parisen viikkoa sitten viuhkojen korjaamiseen oikeata liimaa, sellaista, joka pitää kaiken kasassa. Nyt jatkoin liimaamista. Ensin kokeilin, kuinka kierrätystv-hyllyyni hankkimat kahvat suostuisivat pysymään sillä paikallaan. Niissä kun oli ärsyttävästi hivenen liian lyhyet ruuvit, seuraava koko taas jäi löysäksi. Niinpä liima, ja liima toimi.

Seuraavaksi ryntäsin kylpyhuoneeseen ja ryhdyin katselemään wc-paperitelinettä sillä silmällä. En ymmärrä mitä kylpyhuoneen suunnitellut kaveri on ajatellut muutenkaan, sen lisäksi että paperiteline esti suoraan istumista, myös käsisuihku on sijoitettu käytettäväksi vasenkätisesti ja se pitää repiä selän takaa, jos sattuu valtaistuimella olemaan istuntoa pitämässä. (Siihenkin on jo ratkaisu tiedossa, odottakaa vain, kunhan pääsen rautakauppaan.)

Minua vähän jännitti liiman pito, mutta turhaan. Kun irroitin telineen vanhoista rei´istään, pesin sen, sitten vielä pyyhin asetonilla, samoin tein seinämälle. Sitten vain paikka kohdalleen, liima molempiin puoliskoihin, kolmen minuutin kuivattelu, osat yhteen. Jouduin kannattelemaan palasia parisen minuuttia, mutta sitten liima alkoi pitää sen verran, että pääsin touhuamaan muuta. Hah! Olen hyvä!

Illalla menetin hermoni kuumuudesta. Menin tyhmä idiootti katsomaan sadetutkaa ja siellä luvattiin ihanaa sadetta, ukkostelua ja ilman viilennystä. Kun sade ei sitten saapunutkaan ennustuksen mukaisesti, olin raivon partaalla. Kuumuus vaikuttaa minuun erittäin negatiivisesti riittävän pitkään jatkuessaan. Naamakirjassa jo yhdelle viisastelijalle olin tarjoamassa paistinpannua ja kaulinta, kun kävi lämmöstä jaanaamaan (terveisiä vaan sinne, en mie tosissani ollut).

Tänään tuntuu kaikki olevan jo toisin, sopiva +20C. Vesisade tosin olisi tehnyt luonnolle hyvää, mutta ehkä illalla sitten. Tai ehkä ei ikuna enää. Mene tiedä näistä keleistä, herrassaan ovat.

Puuhastelua

Sain luettua Abby Leen blogimerkintä-kirjan. Nauratti tunnistaa itsensä joskus kolmekymppisenä, kieltämättä vähän samantyylistä kohellusta oli liikkeellä. Silloin olisi löytynyt aineksia vaikka tunnustusblogiinkin, vaikken ihan yhtä riehakas tainnut ollakaan. Nykyään en uskalla edes kunnolla katsoa miehiä. Kai minä tästä vielä paranen ja taatusti en tahdo samaan rumbaan takaisin. Oli se sen verran raskasta. Nyt riittäisi jo yksikin, jos se vaan olisi riittävän laadukas, sopiva, mukava, humoristinen, pitkä, ystävällinen, työtätekevä ja todella mielellään joku penkkiurheilua tai jotain muuta harrastava ja kavereiden kanssa kaljalla viihtyvä tyyppi (saisin sitä omaa aikaakin).

Värjäsin jälleen hiukseni, tavoittelen niihin vähän tummempaa, punaiseen vivahtavaa vaaleata. Olen kyllästynyt olemaan ikuinen blondi (monessakin mielessä, vaikka kieltämättä ei siitä ole koskaan haittaa ollut). Olen vain sitä mieltä, että kasvojen punakkuus taittuisi hivenen, jos tukka ei olisi mikään viljapelto, vaan vaikka niin kuin puitu viljapelto, vähän ruskeaan taittava. Nyt vain sitten on seuranani se kammottava tuoksu, joka värjäysaineesta jää vaikka miten huuhtelisit karvaasi. Sitten kun sitä ei saisi kuitenkaan vuorokauteen pestä, että väri pysyisi, niin varmaan pysyttelen tänäänkin visusti mökissäni.

Aloitin hopeanpuhdistustalkoot. Korvikset ovat tummuneet melkoisesti. Marttojen keskustelupalstalta bongasin keinon, joka ei vaadi minkään aineen ostamista. Foliota laakean astian pohjalle, siihen merisuolaa ja lämmintä vettä. Ja kappas vain, kävin tutkimassa tulosta, sehän pirkuna toimii! Eilen puhdistin etikalla myös kahvinkeittimen kalkista; väkiviinaetikkaa 1/3 (edit, kappas, jäi se etikka sana tuosta kokonaan puis...) ja vettä tietenkin 2/3, sitten pari huuhtelua päälle. Kiva touhuta kaikkea pientä, joka ei pistä hikoilemaan niin kuin se eilisaamuinen maailman typerin temppu, ryhtyä nyt siivoamaan 30 asteen helteessä. En ole kuulkaa minäkään kaikkiseltaan ihan viisas, mutta tulipahan tehtyä. Etenkin kun ottoveli saapuukin jo huomenna (mulla muuten on aikaisemminkin ollut näitä etiäisiä, alitajuntani tietää, kun vieraita on tulossa).

Minua vähän pelottaa lähteä kaupungille huomenna. Olen nimittäin kehittänyt, jälleen kerran, kenkäpakkomielteen. Tahdon sellaiset korkeakorkoiset varpaista auki olevat nilkkurit. Mutta jos ihan varovarovaisesti käyn katselemssa vain niitä Kenkämarskista, enkä tyydy mihinkään muuhun ja jos hankin nekin vain, jos saan tosi halvalla. (Kuka tätäkin uskoo?)

Ryhtiliike

Koska kaikki päivät eivät lomallakaan voi olla hauskoja ja leppoisia, tänään on luvassa suuri siivousshow. Lämpötilan oletetaan nousevan lähemmäs 30 astetta, joten minulla tulee olemaan todennäköisesti äärimmäisen kivaa vielä jossain vaiheessa. Jätän aamusuihkun väliin, todennäköisesti nimittäin asun loppupäivän suihkussa, kun homma on ohi.

Kirjastosta tarttui eilen mukaan kolme kirjaa. Katsotaan nyt, olen paria aloitellut, suoraan sanottuna, taisin tehdä vääriä valintoja. Katsokaas, kun sääliahdistukseni muodostuu nopeasti myös fiktiivisiä olentoja kohtaan ja toisessa aloittamistani kirjoista päähenkilöllä tuntuu olevan vahva tendessi joutua noloihin, surullisiin, ahdistaviin ja inhottaviin tilanteisiin (klassinen naistenhömppäromaani). Minä siis ahdistun ja meinaan nakata kirjan nurkkaan, vaikka tiedänkin, että hyvin siinä kuitenkin käy. Toinen on taas bloggaajaneitosen Abby Leen Mielessä vain se –teos, sen ongelmana taas on, että muistan olevani niin vanha, että vaikka minulla pyörisi mielessä mikä tahansa, minun on todennäköisesti vielä vaikeampaa päästä toteuttamaan itseäni kuin hänen. Ahdistaa taas. Sitä paitsi minullakin alkaa pyöriä mielessä vain se. Ahdistaa vielä enemmän.

Kolmatta kirjaa en ole vielä kokeillut, se on Karen Joy Fowlerin Jane Austen-lukupiiri. Jos sekin on paska, lakkaan vierailemasta kirjastossa. Ei maar. En lakkaa kuitenkaan, nyt kun olen taas sinne uudelleen löytänyt. Pitää vain olla varovaisempi. Tai huolellisempi lievetekstejä lukiessaan.

Perjantaina ystäväni lupasi maksaa lainarahat takaisin, silloin lähden kaupungille. Käyn junalipun, ehkä varovaisesti alennusmyynnin loppuja tuijottelemassa ja sitten Hakaniemen kautta kotiin. Tarvitsen tofua, ottoveli saattaa vielä tulla elokuussa kylään. Samoin tarvitsen kalaa, koska perjantai-iltana minut on kutsuttu syömään, tarjouduin hoitamaan kalaosuuden illallisesta.

Se joku stressi tuntuu olevan helpottamassa, nukuin viime yönä yli 8 tuntia. Tosin heräsin kolmesti, toisen heräämisen jälkeen siirryin sohvalle nukkumaan. Kolmas herääminen oli kummallinen, heräsin siihen, että minua paleli! Juu, PALELI. Kun nukkuu tuulettimen vieressä avoimen parvekkeen oven vieressä päällään pelkkä lakana, voi aamuyöstä siis kokea todella ihmeellisen tuntemuksen. Piti oikein mennä takaisin makuuhuoneeseen, peiton alle en kuitenkaan kömpinyt.

(Muuten olen sitä mieltä, että olen aika hyvä tämän viikon mitääntekemättömyysprojektissani.)

Edit 11:40 Olen hullu, olen hullu, olen hullu. Sen lisäksi vettä valuva hullu. Mutta uunin tausta ja seinät on pesty. Makuuhuone on jo ok, veikkaan, että tänään ei kuulkaas saunaa tule pestyä. Kunhan saan loput imuroitua, niin loppuu tämä idioottimaisuus. Jumalauta, mie olen hullu! Enkä siivoa enää kertakaan helteellä, menköön, saat*na, vaikka kolme kuukautta.

Olisiko tänään kirjastopäivä?

Sotkin sitten unirytmini heti loman alkajaisiksi. Eilenkin kukuin lähemmäs neljää. Onneksi ymmärsin tiskata sunnuntaiset tiskit yöllä, silloin oli hivenen viileämpää. Siivoamista ei voi ajatellakaan, mutta pyykkejä on jo korillinen pyörimässä. Vitsi, että rakastan pesutupaa! On upeata, että se on noin lähellä, se on siisti, kone on hyvä ja vuorosysteemi pelaa.

Kirjoitin niin eroottisen tarinan, etten voi julkaista sitä täällä tai minun pitäisi laittaa sisältövaroitus yhden etotarinan perusteella koko blogiin. Ei siis voi. Ehkä käyn joskus sullomassa sen jonnekin lukijoiden omia tarinoita –palstalle. Hassua huomata oma heräämisensä siinäkin mielessä. Ehkä minusta vielä joskus on johonkin. Ja ehkä tällä kertaa osaan pitää huolen itsestäni paremmin.

Tänään luvassa lisää marjoja ja kirjastokeikka. Eilen natustelin puoli litraa mansikoita, ne ovat mielettömän makeita. Pieniä ja aika rumia, mutta melkein ahomansikkaa lähenevä makeus tekee niistä vastustamattomia minulllekin, joka yleensä nirsoilen vain vadelmien ja pensasmustikoiden kanssa.

Otetaan yksi kana

Perjantaina ajattelin kaukokatseisesti hankkia ruuaksi grillatun broilerin, ettei aikaa turhaan menisi ruuanlaittoon ja kenties lauantaina mahdollisesti krapulassa kokkaamiseen. Perjantaina ei ollut oikein nälkä, kun söin töissä, niinpä grillbroilerista katosi vain yksi koipi. Lauantaina natustelin kaikkea pientä, mutta varsinaista nälkää ei missään vaiheessa tullut.

Niinpä jääkaapissani kökötti melkein kokonainen broileri sunnuntaina. Vieraita oli tulossa ja pohdin, että mitä ihmettä heille tarjoaisin. Tai tiesin kyllä alkuruuan, tahdoin tehdä tuorehernesosekeittoa. Mutta pääruokaan olisi syytä upottaa kanaa. Perkasin kanan ja tungin luut, nahkan, sipulin, porkkanaa, valkosipulia ja inkivääriä kattilaan ja annoin porista liedellä reilun tunnin. Tein siis elämäni ensimmäisen lihaliemen aivan itse.

Osan liemestä pakastin, osan käytin keittoon.

Hernesosekeitto

Litra tuoreita herneitä silvottuna paloistaan (tuli n. 200 g herneitä)
200 g kukkakaalia
½ l kanalientä
Sipuli
Pari valkosipulin kynttä
Nokare voita ja loraus öljyä
Pippuria ja suolaa
50 g kantarellituorejuustoa
Loraus kuohuviiniä
Hienoksi silputtua persiljaa

Pehmennä kattilanpohjalla silputtua sipulia, älä ruskista. Ropsauta sekaan pippuria, kaada kukkakaalilohkot ja herneet joukkoon. Lisää kanaliemi, annan kiehua kannen alla hiljakseen 15 minuttia. Soseuta vihannekset, lisää kantarellituorejuusto, tarkista suola. Juuri ennen tarjoilua lisää loraus kuohuviiniä, jota voit tarjota myös aterialla (tuon otin Hesarin ohjeesta). Ja sitten vielä persiljasilppu kehiin.

Oli tolkuttoman hyvää. Suosittelen!

Pääruuaksi tein pekoni-kana-tuorepastan. Siinä nyt sinänsä mitään ihmeellistä ollut, hyvää siitä tuli. Jälkiruokaakin tein, lorauttelin pensasmustikoiden sekaan rommia ja omenavaniljalikööriä, kunnon lämpäreen vaniljajäätelöä ja ajelin tekosekoilijalla meille pirtelöt. Omnom!

Ilta oli ihana! Ensin kävimme lauleskelemassa karaokea ja sitten vielä Lostarissa joraamassa. Puuh. Jotain hyvää olen tehnyt elämässäni, kun olen saanut hienoja ihmisiä lähelleni.

Tämänpäiväinen kuumuus on ollut melkoinen koettelemus eilisen humputtelun jälkeen. Olen maannut taas erilaisilla pinnoilla, päällään ei ole voinut pitää rihmankiertämää. Silti on vesi valunut, suihkussa kävin pariin otteeseen. Mutta ruoka on maistunut, eilisiä eväitä olen lämmitellyt pienissä erissä pitkin päivää. Tein jopa pienen mustikkapirtelönkin, tosin ilman alkoholia tällä kertaa. Ei kuulkaas mikään hassumpi lomanaloitus!

Lomatunnelman virittelyä

Olipas mukava perjantai, vaikka alkuillasta taas väsytti niin, että piti palkita itsensä kahvilla ennen kuin läksin etkoilemaan entisen nuorisoni luokse Kallioon. Minusta on niin äärikivaa, kun he pitävät minua ystävänä ja sellaisena mukanaraahattavana, vaikka ikäeroa onkin kymmenisen vuotta. On the Rocksin terassilla törmäsimme lisätuttuihin, herrahenkilö, jonka viimeksi olen nähnyt 17-vuotiaana honkkelina, oli menossa viikon päästä naimisiin. Hyvänen aika! Ihanaa!

Siitä Prkleestä sen sijaan en pitänyt tälläkään kertaa. Johtunee siitä, ettei siellä voi puhua, jos joutuu kaiuttimen viereen alakerrassa. Niinpä parin drinksun jälkeen jätin seurueen sinne, itse jatkoin Rocksin baariin. Siellä ilta sujuikin rattoisasti jutellessa erittäin kummallisten ihmisten kanssa. Tuntui olevan monenlaista draamaa tarjolla. Poistuin ennen valomerkkiä, alkoi sielläkin ahdistamaan.

Huivin alla harpoin pitkin katuja rankkasateessa Hakaniemeen. Tarkoitukseni oli ottaa sieltä taksi. Liittojen talon lipan alla takaani tullut nuori pakistanilaismies ryhtyi vakavissaan vonkaamaan minua mukaansa, jäin siihen hetkeksi nimittäin kuivattelemaan itseäni. Siinä oli jo tulla puumamaisia ajatuksia, mutta torjuin itseni muistuttamalla, etteivät promiskuiteettiset suhteet tässä vaiheessa elämääni mitenkaan varsinaisesti paranna asiaa. Mutta täytyy sanoa, että nuori mies oli niin kaunis, että oli lankeaminen lähellä. Vai olisiko vain pitänyt repäistä? Sanovat, että onnettomuuden jälkeen hevosen selkään pitäisi nousta nopeasti, minä en ole sitä tehnyt, onko trauma tarttunut liian syvään?

Taksilla kuitenkin ajelin kotiin ja hyvä niin, väsytti aivan tolkuttomasti. Nukuin puolille päivin. Vietin klassisen krapulapäivän, vaikkei varsinaista krapulaa ollutkaan. Syömistä, torkkumista, päiväunet, television tihrustamista ja lisää pieniä natustamisia. Ihanaa, kun ilma viileni, vaikkei peiton alle ollut varsinaisesti vieläkään asiaa.

Tänään tulee ainakin yksi ystävätär kylään, toivottavasti toinenkin. Luvassa saunaa, ruokaa, kälätystä, juopottelua ja sitten ehkä taas kaupungille katsomaan, mitä tapahtuu kesäisenä sunnuntaina. Sovimme ex tempore treffit eilen iltasella, hän kun on vielä äitiyslomalla ja miehensä lupasi huolehtia lapset, niin mikäs meidän on rempaistessa. Jostain syystä haaveilen alkuruuaksi tekeväni hernesosekeittoa, pääruualle varmaan ruusukaalipekoni-ihanuutta ja tarjoan sen juuressoseen kanssa. Tai sitten teen jotain muuta. Katsotaan nyt, mitä kaupasta tarttuu mukaan.

Alan tajuta jo nyt, ettei maanantaina tarvitse mennä töihin. Aika mukava ajatus. Olenkohan minä maanantain krapulassa? ;-D