Onniputki

Koska epänormaali onnen aura leijuu yllämme, teen samalle päivälle kakkospäivityksen:

- sain töitä - siitä kaikille maailman työnantajille sorry vaan, olisin ollut parempi! (itsekään tosin en lakkaa ihmettelemästä tuuriani...)
- ystävät saivat asunnon ja ovat paksuna
- toisella ystävällä on jotain ihmissuhdeviritelmiä!
- toisilla on vakaa ihmissuhde
- sain mokkamasterin taivaasta - sieltä se vaikuttaa tipahtavan heti, kun kerkeän hakea sen postista. Minulla on hullun ihania ystäviä.
- pääsen ystävien luokse kylään päästäisenä
- ystävien luona pääsee ulos baariin, saa syödä hyvin, tehdä ruokaa ja saunoa puusaunassa, juttelusta en edes toinne haastella
- minulla on koti, jonka vain pankki voi viedä minulta
- velat ovat kohta saatavia, vielä 3,5 vuotta!
- veljillä menee hyvin, ottovelikin taitaa tulla vähäksi aikaa Suomeen. Ystävillä menee kohtuullisesti tai vielä paremmin. Silkkaa lovee!
- minulla on taas parillekin keikalle pilettejä
- veljentytär ei jäänytkään luokseni asumaan, vaan sai oman kodin. Hänellä on myös kumppani! Lovee potenssiin tulevaisuus!
- en liho, mutta en laihdukaan, olen ihan tyytyväinen, tukka kasvaa kohisten (valitettavaa, että muutkin karvat kasvavat kohisten, mutta onneksi on epilaattori - sille voisin tehdä oodin!)
- ruoka maistuu ja opin uusia reseptejä - vielä on paljon opeteltavaa
- työ on mielenkiintoista ja kivaa, koska se on vaihtelevaa ja teen sitä ihmisten kanssa
- minulla on maailman paras imuri. Silloin tällöin jaksan jopa leikkiä sen kanssa. Ja vaihtaa lakanat.
- voin auttaa ystäviä muutossa tekemällä loppusiivouksen
- saatan juoda loppusiivouksen aikana siideriä
- sitä ennen saan kissat yökylään, Winston raatelee minut kappaleiksi ja Kirppu makaa minut mennen tullen. Ihanaa!
- sen jälkeen kun ottoveli muuttaa ulkomaille, otan pari kattia. Siinä vain menee pitkään. Vähintään 4 vuotta, mutta sitten minulla on jo suosittelija Viikin kattikotiin.
- muut hampaat ovat toistaiseksi elossa eivätkä osoita kuoleman merkkejä
- minulla on vielä ainakin 20 vuotta, ellen saa aivoinfarktia, sitä kun ei kukaan kuitenkaan ole todistamassa ja kuolen kotiini. Vuosista suurin osa menee töissä, mutta ei se haittaa, työ on minulle hyvästä. Koska sitä loppukappaletta ei näy, parempi, etten ole havokkia tekemässä itselleni enkä muille.
- Eipä tässä muuta kuin kaikkeen ♥.

Jos tässä nyt jotain pientä saisi toivoa, niin sitä, ettei pahempaa sattuisi päälle eikä ruumiille. Eikä tulisi reikää aivoihin tai hampaisiin. Ja että saisi tehdä töitä. Sitä minä toivon eniten maailmassa, koska olen älyvapaa työhullu ihmispolo. (Bonustehtävänä jos vielä joskus saisi tolkullista sukupuolielämää, niin en pistäisi pahakseni, mutta koska tiedän, ettei kaikkea voi saada, niin en edes tosissani tätä toivo. Paitsi että toivon kuitenkin. Ja sitten toivoisin vielä isoisän sormusta takaisin. Se ei kyllä ikinä tapahdu.) Sitten ihan viimeiseksi toivon rakkaan ystävän kanssa ruumissaunaan, siellä sielu viimeistään syntyy uudelleen.

Hyvää nuorisomusiikkia:

Sinkuva leukaluu

Olen ilmeisesti joku teräsnainen tai supertyttö, hermoni eivät suostu kuolemaan. Eilen hammaslääkäri tappoi yhtä ainutta 45 minuttia, eikä se kuollut, korkeintaan haavoittui. Meikkiä ei tosin silmistä tarvinnut pestä iltasella, sen sain pyyhkiä hikikarpaloiden kera poskiltani tapahtuman jälkeen. Kaikki, mitä juurihoidosta kerrotaan, on minun kohdallani totta, valkoista kipua joka kerta kun setä lähestyi neulojensa ja virkkuukoukkunsa kanssa.

Kanta-asiakassuhdettahan tässä ryhdyttiin virittelemään, seuraava aika on vajaan parin viikon päästä, millähän ilveellä minä sinne itseni raahaan? Vaikka setä lääkäri kyllä sanoi, että seuraavalla kerralla ei pitäisi enää sattua niin paljon. Valehteli kuitenkin. Mutta jos kanta-asiakkaana saisi edes paremmat lääkkeet. Nyt en kotiin lähtiessäni ymmärtänyt edes buranaa pistää poskeen, oli muuten elämäni pisimpiä tunteja se bussimatkailu kotiin. Hyvä, etten alkanut tappamaan kanssamatkustajia.

Pää ja leukaperät sinkuvat edelleen. En ole kohta kuukauteen saanut suutani kunnolla auki. Jatkan nappien nielemistä, että pääsen töihin. Rva johtava ammatin harjoittaja on nimittäin lomalla ja kaikki on minun vastuullani. Pientä havokkia olen meinannut tehdä, väärässä asiassa säästäminen saattaa muuten kostautua. Moninaiset ovat touhuni, ei paljon tarvitse peukaloitaan pyöritellä.

Entisen työyhteisön kanssa suunnittelemme tapaamista toukokuulle. Siellä on edelleen muutama työttömänä, osa vanhassa paikassa ja melko moni jo uusilla urilla. Nyt kun heitä voi tavata ihan vapaaehtoisesti, kannattaa vähän hoitaa suhteita. Suomi on aika pieni maa kuitenkin tietyissä ympyröissä, siltojen polttaminen on hyvästä vasta tukevan ameriikan perinnön tai lottovoiton jälkeen.

Eilisen päivän biisi, kaikkia kolmea oli tarjolla; verta, hikeä ja kyyneleitä:

Ei jouda

Jopa viikonlopuista on tullut niin lyhyitä ja vauhdikkaita, että ei kerkeä enää mitään. Ei ainakaan kirjoittaa. Mutta jos nyt edes muutaman sanan kerkeäisin taas raapustella tässä pyykkikoneellisten välissä.

Lauantaina grillattiin, kesän ensi tuoksu leijaili ympäri naapurilähiötä. Uusia perunoita, pekoniherkkusieniä, broilerinpaloja ja nautapihviä. Oli meillä pari salaattiakin, toisessa tosin ui mozzarellaa, katkarapusia ja avocadoa normihärpäkkeiden lisäksi. Ihanaa oli. Tänään olivat ystävät saaneet valituksen, koska naapuri oli saanut hajusta migreenin. Naureskelimme, että mitähän naapurille tapahtuu keväämmällä, kesästä puhumattakaan. Emme varmasti ole pian ainoita, jotka grillaavat.

Samalla juhlistimme ystävää, kun pääsiäisen aikaan kukin olemme tahoillamme ja tapaamiset jäävät sikseen. Ostimme hänelle hivenen sarkastisesti ex-boyfriend voodoonuken.  Se otettiin nauraen kiitollisna vastaan. Minä sain vähän lainata sitä ja tökin pari strategista entisen aviopuolison suuntaan. Edellisen illan vieraan kanssa vähän tuunasimme takaosaan lisätekstejä, jotka oli kohdistettu juuri edelliseen poikaystävään. Hauskaa oli!

Majoituspalvelupisteen perustaminen on lähempänä kuin arvaankaan. Eilenkin tuli yövieras, sellainen haiseva pitkäpartainen ja liehulettinen mies. Ystäväpariskunnan herrahenkilö oli ollut ystävänsä synttäreillä ja tuli krapulan viettoon, kun sillä tavoin sai halvemman piletin kotiinsa. Siinä me sitten käytimme olohuonetta hyväksemme, haastelimme mukavia ja söimme hyvin. Sen jälkeen oli molemmilla kovin vaikeuksia pysytellä hereillä, sovimme että yhdeksältä saa jo mennä unille. Ja mehän menimme. Hän oli jo toinen vieras, joka testasi uuden vierassänkyni. Se sai toiset kehut, on kuulema jämäkkä ja hyvä nukkua.

Minullakin olivat sänky, peitto ja tyynyt hyvin, vetelin zetaa vain pari kertaa heräillen 8 tuntia (tulpat korvissa, koska vieras nukkui äänekkäästi). Viikonloppu kerää univelkaa, kun on niin kiire koko ajan. Eikä ensi viikonloppu yhtään paremmalta vaikuta, silloin menen yökylään pohjoisempaan Suomeen toisen ystäväpariskunnan luokse. Siellä rakennellaan ainakin Nigellan lammasta. Tahdon Nigellaksi Nigellan paikalle...

Alkava valoisa vuodenaika

Pikkubasilika heräsi.

Se tulee. Sitä on liikkeellä. Se on aivan oven takana. Uskokaa pois.

Kohta menen naapurin poikain luokse grillipilleisiin. Ei vielä eilinen riittänyt. Ahne paskiainen, ahne elämälle.

Toteutumasta analyysi - budjetti hukassa

Kun palkanmaksun katkeaminen läheni viime keväänä, päätin ryhtyä pitämään kirjaa siitä, mihin raha katosi, kun se ei tehnyt pesää tililleni tai sijoittunut minnekään. Pakolliset menot kuukaudessa ovat 750 euroa, puhelin, netti, vuokra, asuntolaina, kotivakuutus, sähkö ja lääkkeet. Mitä tapahtui lopuille?

Tein exceliin kovin epämääräisen taulukon raa´ahkolla aihejaolla, yhdellä sivulla oli aina yksi kuukausi. Arvatkaas paljonko olen syytänyt rahaa taivahan tuuliin, rapiat 11 000 euroa, melkein tonni kuukaudessa. Mutta minäpä olenkin elellyt aika leveästi, vasta nuo viimeiset kuukaudet menivät vähän sipistelyksi. Vaatteisiin upposi tonni (summaa lisäsi töihinmeno, piti vähän investoida), ruokaan 3500 (kotona, vieraissa ja ulkona), matkusteluun 1600 (siinä ovat sulassa sovussa HSL:n matkat, ulkomaan retket ja kännitaksiajelut).

Alkoholiin kotona, naapurissa, baareissa ja matkoilla meni melkein yhtä paljon kuin ruokaan, kolmisen tonnia. Sitä ei voi puolustella kyllä mitenkään. Paitsi vähän, oon kova poika tarjoamaan muillekin. Vien tuliaiseksi paljon alkoholia. Jos saan vieraita, heidän ei tarvitse tuoda kuin oluensa, niitä minä en jaksa kantaa. kaikki muut tulee talon puolesta ja minustahan on tosi kiva kestitä vieraita. En sylje lasiin, eihän se totuus siitä toisaalta miksikään muutu. Minulla on erittäin kallis alkoholimaku, rakastan Magnersia, yleensä se on lähes kalleinta siideriä mitä baarissa on tarjolla. Ja sitten kun hiprakkahakuisuus iskee, niin otetaan viereen yksi jägermeister.Jos ryhtyisin absolutistiksi, minulla olisi kymmenen vuoden päästä peijaisrahat kasassa. Varmasti olisin jo tylsistymiseen kuollutkin, kännissä ja kihloissa kun on kivaa - ja kihloihin en enää mene. Juu. Kyllä kansanterveystädit ja sedät kiittävät ja kohta tulevat hakemaan minua.

Siinäpä ne suurimmat menoerät olivat. Kuriositeettina laskin myös hammaslääkäriin, lääkkeisiin ja hygieniatuotteisiin uppoavan rahan, viisisataa euroa. Ei paha. Ihan siedettävä, en ole kovin sairas ihminen. Kestokulutustavaraan meni tonni, tähän tulevat liinavaatteet, kodinkoneet, huonekalut, kirjat ja muu sellainen, jonka oletan kestävän enemmän kuin kolme vuotta. Mielellään kymmenen. Jotenkin toisaalta kiva ajatella, että nyt elelen leveästi vajaalla parilla tonnilla. Budjetissa on paikkoja, joista nipistää, kun hätä tulee. Sitten vaan pitäisi oppia budjetoimaan, nyt se on enemmän sitä, että jaha, tilille jää pakollisten jälkeen tuon verran, jaan sen viikkojen lukumäärällä, ja se on menoa sitten.

***
Kävin eilen hammaslääkärillä. Hampaassa on yksi hermo, joka ei suostu kuolemaan. Itse juurihoitoa ei kuulemma ole vielä aloitettukaan, eikä voida aloittaa ennen kuin hermo on tapettu. Jotta siksi se jomottaa. Nyt sisällä on vahvemmat tropit ja ensi viikon aika on edelleen oleellinen. Oli muuten ihanan ymmärtäväistä ja kärsivällistä sakkia Ruskeasuon hammashoitolassa. Ei voi kuin kiitellä sitä ammattimaista otetta, jolla tärisevää ihmisrauhniota siellä kohdellaan. Iso käsi ja kiitos.

Minäpä ehkä menen tänäänkin baariin. Hih, tulee vieras kylään. Ainakin luvassa on hyvinsyömistä ja sivistynyttä sipistelyä juomakaapilla.

Back to basics

En ole aivan varma, mikä johtuu mistä, mutta takana on kaksi niin vilkasta työpäivää, että heikompaa saattaisi hirvittää. Alussa minulla oli hivenen epäilystä, että saattaisin liian helpolla päästä nykyisessäkin työssäni. Nämä pari päivää ovat opettaneet, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita saattaa olla niinkin paljon, että viime yönä näin työpainotteisia pikkupainajaisia, kun jäi yksi hommeli vaiheeseen iltapäivällä. Aamulla kun sain sen hoidettua, nauroin itsekseni, että etohomman takia taas piti. Mut kun se on mun luonto.

Kustannuspaikalla on ollut vieraina niin paljon omia ja vieraita miehiä, että testosteronipilvi seuraa minua lähes kotiin saakka. Komeitahan ne ovat, nuoret miehet. Katsotaan, mutta ei kosketella, vaikka miten Frank Pappa kehoittaisi, että kosketelkaa toisianne. Huomenna miesten määrä on laskenut takaisin normaaliin, mutta odottamassa on varmasti lisää mielenkiintoisia askartelutehtäviä. Pidän siitä.

Aamulla riipaisin särkylääkkeen kitusiin heti ennen kuin edes töihin pääsin, yöksi aion ottaa seuraavan. Nyt vähän jomottaa, mutta särky ei ole mitään tappajaraivohullukamaa. Tämän kanssa tulen toimeen. Ja hyvä niin, koska töistä suoraan menin ammattiyhdistyksen tilaisuuteen, se olikin kovin mukava. Siellä meitä viihdyttivät kokit, hovimestarit ja tapahtuma-alan ammattilaiset. Tuliaisina kassista löytyi joutavanpäiväisen paperitauhkan lisäksi jopa alkoholipitoisia juomia (Gammel Danskia kolme pienta pullollista) ja liput yhteen konserttiin. Mukava tilaisuus. Siellä oli joku topseffi tekemässä pientä evästä, minun tekemäni risotto on tosin parempaa. Hänen antamansa ohjeet erinäisiin asioihin tosin olivat erittäin hyviä.

Nyt varmaan tarttis jotenkin rauhoittua ja ottaa se särkylääke. Sitä ennen laitan vielä entisen esi-ihmeen toivomuksesta yhden kutsun menemään, vanhoja kollegoja yritämme tavata. Meillä on edelleen se tietty suhde. Työsuhde nimittäin, vaikka emme enää samassa työosoitteessa olekaan, emme ainakaan toistaiseksi, sekin hetki saattaa tällä menolla koittaa vielä joskus.

Vajaapäinen

Olen pyöritellyt päässäni ties millaisia aloituksia ja asioita, joista voisin kirjoittaa, mutta ne kaikki typistyvät siihen, että olen ärsytettynä vaarallinen. Epävakaa ainakin. Ärsyyntyminen on näin iltapäivällä aina vain näkyvämpää, mutta oma syyhän tämä on. Ei ole varaa yksityiselle hammaslääkärille eikä julkiselle oteta. Sitten vasta, jos särkee koko ajan. Ja valehtelijaksi minusta ei ole. Ehkäpä kipu vielä muuttuu jatkuvaksi. Tai sitten niin pahaksi, että tunnen oikeudekseni mennä lääkäriin.

Tässä kaikki, mitä sain tikistettyä. Värit ovat hukassa, jäljellä vain harmaata. Edes naamakirjaan saa mitään raapustettua, kun vituttaa koko juttu. Luojan kitos, tämä on ohimenevää, mutta en minä tästä vanhuus-hajoamispaskasta kyllä pidä. Parempi mennä kerralla kuin jäädä kitumaan. MINUN nimittäin, muista en sano mitään.

Sen verran kuitenkin olen sielun ja ruumiin voimissani, että kävin allekirjoittamassa kansalaisaloitteen. Jos nyt joku niin hullu on, että naimisiin tahtoo, niin annettakoon hulluille mahdollisuus, olivat he sitten eri tai samaa sukupuolta.