Aamupahoinvointia

Tahdon likaisen työn lisää! Bongasin taukotilamme jääkaapista reilun puolisen vuotta sitten parasta ennen päivänsä ohittaneen jugurttipurkin. Jo rakosesta tihkuva haju oli niin etova, että päätin tyhjentää purkin suoraan vessanpyttyyn alapesusuihkua avuksi käyttäen. Vähänpä tiesin, että löyhkä saisi silti silmäni vettymään ja oksennusreaktion aikaiseksi. Hyvästi aamupala! Hyvästi aamumeikit! Ja voitte muuten olla varmoja, että ihan juuri nyt en tahdo jugurttia myöskään syötäväksi.

Aamupahoinvointini kaikui vessasta tietysti avotoimistossa kauas. Voitte vain kuvitella ne mukavitsikkäät jutut pahoinvoinnin syystä. Niitä tuli sen verran monta, että kerroin sitten kovaan ääneen, että kohtuni on viety jo kuutisen vuotta sitten, mutta että uusimpana laihdutustapana olen päättänyt kokeilla bulimiaa. Näsäviisastelussa minä olen aina parempi - ja kärkäs. (Tuli muuten mieleen, että se oksentaminen oli aika helppoa. Jos olisin nuorempana sen keksinyt, voi olla, että olisin joutunut kiusaukseen. Nyt ei saavutetuista linjoista enää kannata luopua. Niihin on sijoitettu paljon rahaa ja aikaa.)