En sitten erikoistunut laskentatoimeen koulussa ollessani. Olisi ilmeisesti kannattanut, koska aina kun saan hakuehtoihini sopivia avoimia työpaikkoja, niissä on etuliitteenä talous. Olen tuomittu kitumaan nykyisessä suojatyöpaikassani hamaan eläkeikään. En opi enää mitään uutta, kun en osaa edes enää ajatella, mitä taitoja pitäisi hankkia ja mistä. Masennus.
Ajattelin omahoitajan ja minun ikäeroa. Miten uskaltaudun ikinä tapaamaan hänen ystäviään? Onko pakko? Jos nyt pitäisi esitellä hänet omille ystävilleni, näinköhän uskaltaisin sitäkään tehdä? Minä olen liian vanha, ruma ja väsynyt. Masennus.
Uni välttelee minua. Pitääkö ihan aikuisten oikeasti hankkia jotain lääkkeitä? Eivätkö d-vitamiini ja magnesium autakaan loputtomiin? En jaksaisi heräillä monta kertaa yössä ja nukkua pätkäunia. Väsyttää. Masennus.
(Kyllä minä taas tästä nousen. Jos en tänään, niin huomenna, tai heti kun saan nukuttua yhden yön. Sitten unohdan taas muutamaksi päiväksi surkeuteni. Onneksi ensimmäinen kuukausi on jo puolivälissä, vielä vajaa kolme kuukautta, oikeastaan vain kaksi. Jotenkin minulla on sellainen tunne, että on tämä joskus helpompaakin ollut. Olen suorastaan tykännyt alkavasta pimeästä vuodenajasta. Satsaisinko kirkasvaloon vai korvalamppuihin?)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mulla työkaveri väitti, että D-vitamiini valvottaa. Ankeeta on täälläkin, nyt tuli pakkaset, niin vähän kirkastuu ja töissä hommat helpottuu.
T:Satuilija
Minua taas d-vitamiini ei valvota, piristää kyllä jaksamaan päivällä. Valvominen on päin vastoin jopa välillä vähän vähentynyt.
Teillä varmaan pakkanen helpottaa hommia! Hyvä hyvä!
Lähetä kommentti