Yhteistä retkeilyä

Kannattaa lopettaa lukeminen juuri nyt, jos on kateelliseksi herkeävää sorttia. Nimittäin luvassa on hehkutusta, hehkumista ja hyvää oloa.

Perjantain haastatteluhetki oli kovin positiivinen. Sain jopa rekrytointikonsultille tikistettuä pitkäaikaisen salaisen uratoiveeni, mutta se siitä, kerron vasta sitten, jos joskus sellaiseen työhön ajaudun. Hän puolestaan haastattelun lopuksi totesi olevansa positiivisella tuulella, koki saaneensa potentiaalisen kandidaatin juuri niihin hommeleihin, joita olen haikailemassa. (Aluksi ihan pienesti: jipii, tästä se lähtee.)

Omahoitaja saapui seitsemän jälkeen, perjantaita vietimme rauhaisasti. Lauantaiaamuna keräsimme kimpsut kasaan ja suuntasimme rautatieasemalle. Juna lähti kahdentoista maissa ja jo ennen kahta olimme Tampereella. Sinne olimme suunnitelleet aivan aluksi visiitin Kauppahalliin, missä kumpikaan meistä ei aikaisemmin ollut käynyt. Ihana paikka! Isompi kuin kuvittelin. Ja mitä tarjoomuksia! Meitä kuitenkin tällä kertaa kiinnosti vain kalatiski, sieltä nappasimme mukaamme vajaan puoli kiloa ahvenfileitä. Ennen kaupparetkeä joimme vielä hallissa kahvit suolaisen purtavan kanssa, aamupalasta oli siinä vaiheessa jo reilusti aikaa, emmekä kumpikaan ole sitä mallia, että tykkäisimme tyhjin vatsoin pitkään vaeltaa.

Kaupasta keräsimme mukaan muut ruoka-ainekset ja soveltuvia juomia. Niitä tarttui lisää Alkosta, jonka jälkeen kamelikaravaanimme matkasi Paapan baariin. Siellä oli mukavaa kosteiden nautintoaineiden kanssa odotella hotelliin pääsyä. Siinä vaiheessa valitettavasti selvisi myös se, ettei K-ystäväisemme pääsisi illalla liittymään seuraamme, sairastelu vaati veronsa. Harmitti vietävästi!

Pikaisen hotellivisiitin jälkeen matkasimme T:n luokse. Siellä emäntä oli jo pilkkonut kasan juureksia, joille hän keitteli juustokastiketta. Ne menivät padassa uuniin pariksi tunniksi, Omahoitajan kanssa ryhdyimme valmistelemaan alkukeittoa, ohjeen nappasin Vartti-lehdestä ja, jälleen kerran, vähän modifioin sitä.

Omena-palsternakkakeitto

2 kirpeätä omenaa
300 g palsternakkaa
1 sipuli
1 valkosipuli
voita
currya ja paprikajauhetta
timjamia
kasvisliemikuutio + vettä
n. 100 g creme fraichea (meillä pestomaustettua)
tarkista suola, vähän piti lisätä
paahdettuja pähkinöitä keiton pinnalle

Kuori ja pilko ainekset. Freesaa sipuleita kattilan pohjalla muutama minuutti, ennen kuin lisäät maustet. Kaada omena- ja palsternakkapalat perään, pyöräyttele taas muutama minuutti, ennen kuin lisäät veden ja kasvisliemikuution. Keitä kypsäksi/ pehmeäksi.

Soseuta keitto, lisää creme fraiche. Paahda pähkinät ja nosta pöytään, että syöjät saavat itse annostella ne keittonsa päälle. Hyvää tuli!

Pääruuaksi juuresruukun kera tarjottavaksi teimme pekoni-ahven-kesäkurpitsarullia. Ahvenelle roiskaistaan vähän pippuria, vähän suolaa ja rullataan kesäkurpitsasiivun kanssa rullalle. Sitten vedetään nätisti pakettiin pekonilla. Pekoniin otetaan väri pannulla, nyytit siirretään uuniastiaan ja käytetään 10 minuuttia 200 C uunissa. Sillä välin voi vielä tehdä kermakastikkeen sipulin kera paistinpannulla. Pekonista on kuitenkin irronnut siihen hyviä makuja, lisätään vähän pippuria, suolaa ja timjamia kaveriksi. Tillikin kävisi. Tai persilja.

Ilta oli hauska! T ja O ovat aivan erinomaista seuraa! Naurua ja mielenkiintoisia juttuja piisasi. Vähän ennen yhtä ymmärsimme kuitenkin lähteä keskustaan, ettemme aivan väsyttäisi isäntäpariskuntaamme. Poikkesimme vielä yksillä ennen kuin vetäydyimme hotelliin. Omenahotellit eivät ole mitään luksuspaikkoja, mutta ajavat asiansa aivan uskomattoman hyvin, jos vain tarkoituksena ei ole viettää huoneessa aikaa eikä hotelliaamupalakaan kiinnosta. Aamulla nimittäin nukuimme mahdollisimman pitkään, luovutimme huoneen vasta kahdeltatoista (vaikka siivoojanperkana kävikin jo pariin kertaan kokeilemassa onneaan, siitä miinusta).

Ennen junaanastumista kävimme vielä syömässä epäterveellisen lounaan Coyotessa. Mutta oli se vaan hyvää, kun ei ollut mitään aamulla syönyt... Tosin ei mitään huippuevästä, tuskinpa muistan kuukauden päästä mitä tulin syöneeksi, perusmättöä siinä mielessä. Ruuan jälkeen meillä oli ajatuksena käpöstellä vielä ympäri Tamperetta, mutta vesisade pilasi sen huvin, niinpä kiersimme pari kauppaa. Mukaan tarttui muutama mausteastia ruokapöytään katettavaksi.

Ihana retki! Omahoitaja on suloinen ja uskomattoman hauskaa matkaseuraa, joustava, mutta ei mikään nössö. Ja miten kiva oli tavata ystäviään! Hekin tykkäsivät Omahoitajasta, kukaan ei kyllä toistaiseksi ole vielä kertonut, ettei pitäisi hänestä, enkä yhtään ihmettele! Ainoa surku, oli ettei K päässyt geimeihin mukaan, mutta jospa seuraavalla kerralla olisi parempi tuuri.

Viime yönä nukuin yhdeksän tuntia. Olen edelleen väsynyt. Ja ymmärrän miksi. Mutta onnellinen, senkin ymmärrän miksi. Nyt vaan alkaa pelottamaan, että kun on näin kivaa, niin kohta se loppuu kuitenkin. Koitan tolkuttaa itselleni, että kannattaako tuo etukäteen surra, että suren sitten, jos/ kun tulee aika. Enimmäkseen onnistun, mutta välillä tulee sellainen haikeus, että voi kun olisin tuollaisen ihmisen joskus nuorna tyttönä tavannut. Sitten totean itselleni, että parempi myöhään kuin ei ikuna ja porskuttelen eteen päin elämässäni.