Hyvää ja kaunista

Nollavaimo tyrkkäsi minulle plakaatin. Sehän on kuin vanhanaikainen kiiltokuva. Kiitos Nollikselle, ilkesi vielä väittää, ettei tämä ole aprillipila.

Plankettia jaetaan eteen päin viidelle sellaisele blogille, jolla on alle 200 tunnustautunutta lukijaa, mutta vastoin kuin muissa tunnustuksissa, tämän saajan ei tarvitse paljastaa itsestään mitään. Eri kivaa. Minä olenkin jo tunnustanut lähes kaiken. Tai siltä ainakin välillä tuntuu.

Pannaanpas vahinko kiertoon:
Ambra
Ajatusmurusia
Puhuri
Eki, Kauko ja vieraat sekä
Kiona, joka on tosin kutsun takana, jotta häntä ette pääse katsastamaan.


Itse heräsin aamulla aivan liian aikaisin, kun oudosta numerosta soitetaan. Se oli jo toinen kerta muutaman pvn sisällä. Soitto tuli jälleen Turun suunnasta, tarkistin numerohausta. Mineen tuntemattomiin numeroihin vastaa, en etenkään virastoajan jälkeen. Enkä muuttaisi Turkuun, vaikka sieltä töitä tarjottaisiin. Tai en usko ainakaan, mistä sen tietää, jos minulle tehtäisiin tarjous, josta en voi kieltäytyä. Mutta tuskin tehdään ainakaan aprilli-sunnuntaina. Tänään en availe oveakaan, siellä saattaa olla ryysyihin pukeutuneita ja naamansa maalanneita kääpiöitä. Aion syödä namini aivan itse.


Eilinen juhla vaatii edelleen veronsa, olen väsynyt ja ruokakrapulassa. Veimme lahjaksi maailman rumimman vuosilautasen (syntymäpäiväsankarin syntymävuodelta tietenkin), jonka alle piilotimme varsinaisen lahjan, lahjakortteja kenkäkauppaan. Voi kun olisitte olleet todistamassa sitä epäuskoista ilmettä syntymäpäivätytön naamalla, kun hän yritti keksiä vuosilautasesta jotain kaunista sanottavaa, ennen kuin päästimme hänet piinasta ja pyysimme vilkaisemaan lautasen alle! Epäuskon lisäksi ahdistusta. silminnähtävää tuskaa, epätöivoa ja atavistista tarvetta tiputtaa lautanen käsistään. Hihihihi, minulla oli hauskaa.