Matkailu avartaa - ainakin koloa pankkitilillä

Torstaina nautiskelin keväisestä luonnosta. Kiertelin lähimetsiköissä, ihastelin rehevää luonnonvoimaa ja kuuntelin lintujen laulua. Samalla reissullä kävin tilaamani kengät postista, kahdet ovat sopivat, yhdet joudun lähettämään takaisin, koska ne eivät pysy jalassa. Ihme sandaalit! Sen sijaan yhdet kävelykengät ja kesäjuhlia varten tilaamani pistokkaat/ sandaalit ovat aivan täydelliset.

Kielot melkein kukkivat jo!

Rakastan luonnonvaraisia orvokkeja.

Ulkopaari - en rohjennut testata.

Perjantaina hyppäsimme Omahoitajan kanssa laivaan. Matkasimme lahden taakse Tallinnaan. Aamu merellä oli kaunis, mutta viileä. Onneksi meillä oli varattuna aamupalatarjoilu, niin ei tarvinnut ennen kukonlaulua kuvitella syövänsä mitään ja oli matkan aikanakin jotain järjellistä tekemistä. Loppuajan kiertelimme ympäri laivaa, etsimme paikkaa ilman tungosta ja kamalaa kännimusiikkia. Sellaista oli vähän vaikea löytää, mutta kestimme tilanteen siihen nähden urheasti.

Tallinnassa vaeltelimme parisen tuntia muutaman terassin kautta ennen kuin pääsimme majoittumaan My City Hotelliin Vanhassa kaupungissa. Hotelli oli ilmeisesti ylibookattu, koska meidän huoneemme muuttui standardista superioriksi. Emme valittaneet. Emme silloinkaan, kun kylpyhuoneen ovenkahva jäi käteeni tai silloin kun Omahoitaja suihkussa huomasi vedenpaineen muistuttavan prostata-vaivaisen ukkelin tuotoksia, haaleata ja heikolla paineella. Huone oli kaunis ja kulmassa ikkunat kolmeen suuntaan. Emmekä me sinne tulleet huoneessa aikaa viettämään.

Vaeltelimme useampaan otteeseen ympäristössä. Varsinaista matkaohjelmaa emme olleet tehneet, luuhasimme minne nenä näytti pitkin katuja, puistoja ja baareja. Illalla kävimme syömässä Peppersackissa, ihan ookoo-ruoka, mutta tuskin tarvitsee mennä toisen kerran. Omahoitaja ihastui, koska annokset olivat suuria ja hänellä ei ehkä aivan niin paljon vielä kulinaarisia kokemuksia ole. Minä taas nautin, kunhan vain seura nauttii ja ruoka ei ole pahaa. Ei ollut, mutta kitschiähän se on.

Jatkoimme baarielämysten metsästämistä. Illan kruunasi Omahoitajan veljen meille ehdottama Levist Väljas-baari. Ehdottomasti hauskin juottola, missä olen ollut aikoihin! Valitettavasti aamuyön huimimmat tunnit siellä jäivät kokematta, koska olimme heränneet jo viiden jälkeen aamulla. Hotelli ja sänky kutsuivat. Mutta tuollaisia baareja jos tietäisin enemmän, mielelläni niissä kävisin. Rentoa, mutta asiallista meininkiä, etenkin jos itse ei ole tuhannen päissään eikä hankkiudu ongelmiin.

Aamuyöllä kuuntelin kadulta kantautuvaa paikallisten melskaamista, nukuimme ikkunat auki, ilmastointi piti nimittäin sellaista meteliä, etten minä siinä olisi saanut nukuttua. Kesällä saattaa huone olla kuuma. Aamupala oli maistuva, löytyi paljon hyviä asioita herkuteltavaksi. Munakokkelin tosin kokki oli onnistunut paistamaan pohjaan, siitä pientä miinusta. Henkilökunta oli ystävällistä ja muutenkin palvelun kulttuuri on ilmiselvästi löytämässä myös Tallinnan.

Luovutettuamme huoneen viipelsimme kaupungin halki Rimiin ja sieltä eväiden kanssa nurmikolle Estonia-muistomerkin lähistölle. Vierailimme vielä Neuvostoaikaisen konserttihallin (Edit klo 14:45 Linnahall) katolla ihailemassa maisemia, ennen kuin Omahoitajan toiveesta vierailimme Superalkossa. Se oli aika pelottava paikka, useita kansallisuuksia, bussilasteittain mummoja ja papparaisia, törmäilyä ja kyräilyä, röyhkeämmän oikeutta, iso teollisuushalli täynnä viinaa, hikeä, huonostikäyttätyviä raivolaumoja. On kuulema edullisin paikka ostaa tuliaiset, mineen siihen ota kantaa. Itse en tosin ostanut kuin pari pulloa viiniä (Wyndham BIN 555 ja Raimat Abadia, edukkaita Suomen hintoihin nähden), kun olen laiska kantaja.

Melkein kuin tieteiselokuvan kuliseissa

Paluumatkalle olimme onneksi ottaneet hytin. En millään olisi enää jaksanut kalansilmäisiä kännikkäitä, joilta vähäisimmätkin käytöstavat olivat hukassa. Illallisen nautimme toisen kattauksen buffetissa, se osoittautui todella hyväksi. Ihan oikeasti, joskus niissä on totaalituubaa, juuri ja juuri syötäviä asioita tarjolla, mutta nyt tarjoomukset lämpimiä ruokia myöten olivat maistuvia. Etenkin vasikan maksa timjamikastikkeessa vei kielen mennssään. Samoin kirkas lohisoppa oli erinomaista.

Omahoitajan ystävä oli meitä vastassa satamassa. Herrat veivät minut kotiin, ennen kuin lähtivät poikien iltamia viettämään. Huh. Nuoret jaksavat. Minä olin niin ryytynyt, etten meinannut jaksaa naamaani ja jalkojani pestä ennen kuin sänkyyn kaaduin. Hartiat ovat jälleen palaneet, polvi vihoittelee ylenpalttisesta kävelystä ja nivusissa on hirveä hiertymä. Siellä oli nimittäin helle, eikä minulla tietenkään ollut talkki ja pitkälahkeiset alupöksyt matkassa. Silti hetkeäkään en vaihtaisi pois, meillä oli ihanaa! Suunnittelimme jo alustavasti pitkää viikonloppua Riikaan syksyllä. (Mie en ymmärrä mitä Omahoitaja minussa näkee, mutta toivottavasti näkee sen pitkään! Meillä on niin hauskaa yhdessä! Olen onnellinen! Hävytöntä!)