lauantai 12. toukokuuta 2012

Ulkoilu päättyi sateeseen

Eilen odottelin sateen loppumista, ennen kuin läksin suoriutumaan ravinnonhankintatoimista. Onneksi Omahoitaja tuli parahiksi kantoavuksi, kun olin kaupasta poistumassa. Sen jälkeen tilasimme vuorokauden retken Tallinnaan. Kiva päästä edes pienesti tuulettumaan armaani kanssa. Hän kyllä on hauska tapaus, aikoo suunnitella meille ohjelman. Minä olen mielelläni vietävänä, se nimittäin on aika harvinaista herkkua.

Takaisin eiliseen. Vonguin Omahoitajan kävelyretkelle Vantaanjoen rantaan. Ihailimme heräävää luontoa, vihreän eri sävyjä ja keltavuokkoesiintymiä. Sitäkään kukkaa en ole koskaan livenä nähnyt. Törmäsimme jopa pieneen huhtasieniesiintymään, mutta koska ne kasvoivat ilmiselvästi koiranpaskassa, en ryhtynyt niitä keräilemään mukaani. Sen sijaan bongailin nokkosesiintymiä, ensi viikolla käyn joku päivä keräämässä niitä kuivumaan ja pataan. Nokkonen on uskomattoman terveellinen ja hyvänmakuinen kasvi, suosittelen lämpimästi keräämään talteen, jos asustelette paikassa, jossa eivät autot ja saasteet luontoa kiusaa.

Retkemme oli päämäärätietoinen, niin pitkään kun olen Arabian halki ajellut viimeisen viiden vuoden aikana, olen tahtonut käydä Herkkuhaarukassa, ihan vain sen nimen takia. Nyt kävimme ottamassa kävelyn päälle yhdet, päätimme joskus jopa riskeerata ja saapua syömään, mielellään krapulassa, sen verran massiivisia annoksia nimittäin takaosaan meni. Etuosassa oli paikallinen hovi jaanaamassa elämästään. Omahoitaja päätti, että hanakaljaa hän ei enää ikuna tilaa, oli sen verran tunkkainen kokemus. Todennäköisesti hanojen pesu on unohtunut. Paikka on jumahtanut 80-luvulle, pölyä ja pimeyttä. Juuri sellainen baari, josta minä pidän! Mutta yllättävän pieni, olin aina kuvitellut sitä suuremmaksi ikkunoiden perusteella.

Meillä oli toinenkin päämäärä, kapusimme Kaironkatua ylöspäin. Mitä seutua Toukola onkaan! En minä tiennyt, että siellä on puutaloyhteiskunta, tai olen tiennyt, mutten ikinä käynyt. Kauniita hoidettuja taloja ja pihoja, joista minkä vain olisi tahtonut itselleen (jos siihen päälle olisivat nimittäin tulleet huoltomiehen palvelut, minustahan ei muuten ole omakotitaloasujaksi). Kadunnimet ovat vinkeitä, aasialaisten maiden nimiä. Intiankadulta löytyi toinen kohteemme Pub Oljenkorsi. Täydellinen baari! Vähän ränsistynyt interiööri, lehtiä, hyviä herkkujuomia, biljardipöytä, omalaatuinen omistaja/ juomanlaskija. Sinne on pakko päästä uudelleen pidemmäksi aikaa, vaikka hintataso ei mikään edukas ollutkaan.

Muutaman janojuoman jälkeen kävelimme rankkasateessa bussipysäkille ja ajelimme kotiin. Olipa ihana napsauttaa sauna päälle ja kuoriutua märistä rievuista lämpimän torkkupeiton alle. Elämä on ihana paikka! Mitäpä muuta ihminen tarvitsee kuin herkkuruokaa, -juomaa, rauhaa ja samanmielistä seuraa. En minä ainakaan! (Olin niin hövelillä tuulella, että annoin Omahoitajan jopa katsoa jääkiekkoa. Minä tein sillä välillä ruuan. Täydellinen tyttöystävä, vai? ;-D)

5 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Herkkuhaarukka *tirsk*

Olipas mukavan kuuloinen päivä!

-kummitus- kirjoitti...

No juuri sen takia mie tahdon käydä siellä! Kun minua kans aina naurattaa sen nimi. :-D (Sevverran lapsellinen kun on.)

Lissu kirjoitti...

Oljenkorsi on parhautta.

Neo kirjoitti...

Kyllä, täydellinen tyttöystävä antaa toisen katsoa jääkiekkoa ja vielä passaakin. ;D

Täydelliseltä kuulostaa ulkoilureissukin.

-kummitus- kirjoitti...

Lissu, totta haastat!

Neo, ehkä ihan reilua, kun yleensä se on hän, joka tekee ruuan ja mie pönötän soffalla. :-D