lauantai 16. tammikuuta 2010

Kirjain kirjamelta meidät punnitaan

Tästä on parempi aloittaa. Ei takana joutavaa menneisyyttä, vain minä ja teksti. Pessimisti minussa sanoo, että pilalle mie saan tämänkin leikkikentän, mutta ainakin aloitus on puhdas. Tervetuloa tutustumaan 45-vuotiaaseen viinikellarin henkeen. Valikoima on laaja, mutta joitain asioita, kuten kiusaamista, haukkumista tai panettelua en soisi kellaristani löytyvän. En ainakaan kovin monta pullollista.

***
Se siitä filosofoinnista. Eilen kävin irtisanomassa vanhan kotini. Outo tunne, kun vasta ensi viikon keskiviikkona käyn allekirjoittamassa aso-paperit. Sieltä matkaan papereiden kanssa suoraan pankkiin ja uudistan suhteen yhteen elämäni pysyvimmistä instituutioista. Olen ollut oravapankin asiakas lapsesta saakka, minulla oli jo vakaa aikomus päästä siitä eroon suhteellisen pikaisesti, mutta toisin kävi. Muihin pankkeihin ei ole tullut luotua sellaisia suhteita, että olisi vakuuttomana lainaa saanut.

Onneksi lainasumma ei tule olemaan tolkuttoman suuri. Pienilläkin maksuerillä saan sen maksettua pois jo vajaassa seitsemässä vuodessa. Suurempia eriä en voikaan maksaa niin kauan kuin maksan olemassaolevaa kulutusluottoani pois. Sen pitäisi tosin onnistua jo puolessatoista vuodessa. Mitään tapponopeata suunnitelmaa en edes tahdo, palkasta on jäätävä rahaa myös sosiaaliseen elämiseen. Sitä nimittäin en kaikesta huolimatta ole ajatellut lopettaa.

Jo aikaisemmin nuorempi veljeni lupautui ajamaan muuttoautoa. Heillä kun on työn puolesta pakettiauto. Riemukseni myös toinen veljeni innostui saapumaan pääkaupunkiseudulle muuttotalkoisiin. Saan siis ainakin yhden kantajan itseni lisäksi. Tehdään sitten vaikka hitaammin, jos ei muita ilmestykään.

Vaan kauas on pitkä matka. Vasta kolmen viikon päästä tavaroiden pitäisi olla kasassa. Mistä niitä laatikoita nykyään haalitaan?

8 kommenttia:

Maija Mehiläinen kirjoitti...

Taisinkin unohtaa onnittelut uuden kodin vuoksi! Kohtahan se on helmikuu ja pääset todenteolla katselemaan miten asunnosta tehdään koti : )

Reetta kirjoitti...

Kaupastahan voi pyytää banaanilaatikoita, tosin sitten tartteis auton että saa ne kotiin kuljetettua. Silloin kun muutin viidenneltä linjalta jouduttiin urhean muuttoapuni kanssa paarustamaan kilometritolkulla banaanilaatikkopinot sylissä, ja se oli aika häpeämatka, se ;)

Elegia kirjoitti...

Muutosta ilmassa siis monin tavoin! Muutatko kauaskin vai pysytkö saman kaupungin raameissa? ;)

Onnea jo nyt uuteen kotiin ja blogiin!

minh kirjoitti...

Onnea uudelle blogille ja onnittelut uudesta kodista!
Muuttolaatikoiden vuokraaminen on tosi halpaa, Vallilassa muistaakseni on sellainen laatikkofirma. Ja sitten vaan lähikaupasta pahvilaatikoita kyselemään.

Jos muuttosi sattuu viikonlopulle, voisin hyvinnii päästä talkoisiin.
-minh-

Anna kirjoitti...

Onnea! En pääse talkoisiin, koska en saa kantaa mitään, mutta mahdolliset tuparit ovat toinen juttu ... ;P

SusuPetal kirjoitti...

Minä äänestän vuokrattavien muuttolaatikoiden puolesta. Tuovat ne, hakevat ne sitten pois. Hakkaavat pahvilaatikot mennen tullen.

Onnea uuteen blogiin ja kohta uuteen kotiin!

-kummitus- kirjoitti...

Hmm, pitääpä kysellä, paljonko moisille tulee hintaa.

Rosmariini kirjoitti...

Mukavan kotoisalta tuntuu tämä uusikin blogikoti. Tännepä siis tästedes.