torstai 28. tammikuuta 2010

Luonnonilmiöitä, pakkanen ja minä

Kun mietin aamulla, laitanko jalkaan ihmiskengät vai lämpimät vaelluskenkäni, jäivät kauneudelliset arvot toiseksi, vaikka illalla olenkin menossa ihmisten ilmoille. Viime aikoina on ollut niin kylmä, etten aivan äsken muista olleen. Tuntuu kovin kaukaiselta ajatukselta, että viime talvena pidin talvitakkia ylläni pari kertaa, kun kävin pohjoisemmassa Suomessa vierailulla. Nyt olen kietoutunut talviturriini (tekoturkis) jo parisen kuukautta.

Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä vähemmän tuntuu kiinnostavan muiden mielipide siitä, miltä näytän tai mitä minusta ajatellaan. Samoin koska kauneus katoaa ja rypyt voittavat alaa, ei jaksa enää kovin edes taistella väistämätöntä vastaan. Mutta ainakin toistaiseksi olen säilyttänyt suvaitsevaisuuteni, antaa pentujen kävellä kinkkanoissa, niin sitä on tehnyt itsekin ja hyvin pärjännyt hengissä. Pipo oli minulle jo nuorna tyttönä kauhistus, edelleenkään en sellaista päähäni laita, mutta onneksi olen löytänyt hatut. Rakastan hattuja.

Tahtoisin turkin. Sellaisen vanhan lammasturkin. Harmi, kun ei ole isovanhempia elossa, joiden kätätköistä sellainen löytyisi. Näillä leveyspiireillä turkilla on funktio, sitä kutsutaan luonnonilmiöksi nimeltä talvi.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihmiskengät?!?! Minä en varmaan edes omista sellaisia, goretexit ne olla pitää. Ostin aivan ihanan karvahatun, siis ei ihan sellaista kuin lapsena, mutta kuitenkin.
Pitää varmaan ensi viikolla lähteä käymään vähän etelämmässä, ettei aivan sekoa kaamokseen.
T: Satuilija

SusuPetal kirjoitti...

Minulla on vanha lammasturkki, siinä on leveät kaulukset, jotka nostaa pystyyn.

Mutta... se on ihan kamalan painava!

Tai sitten olen tullut vanhaksi ja heikoksi.

-kummitus- kirjoitti...

Satuilija, täällä kun yleensä saa kävellä ihan ihmiskengillä, etenkin kun ei tule juuri ulkona paljon peuhattua. Tämä talvi on ollut poikkeus monessa suhteessa. Tervetuloa!

Susu, voi just sellainen turkki olisi ihana! Mie tiedän, että ne painavat, mutta se on jotenkin juuri oleellinen piirre niissä. Tosiaan tuntee kantavansa jotain päällään.

Sie toki voisit näyttää sitä jollekin modistille ja kysyä saisiko siihen vuorin uusittua vähän kevyemmästä materiaalista, jos palttoo muuten on hyväkuntoinen. Sitten se taas kestäisi isältä pojalle.