Torstaina ulkoilin ystävän kanssa pienesti. Jopa karaokea kävin lurauttamassa kaupungissa. Ja kun molemmilla vielä valomerkin jälkeen virtaa riitti, ajelimme vanhaan kotilähiöön, ajattelimme siellä olevan baarin pyhäpäivän kunniaksi kolmeen saakka auki. Arpa ei kuitenkaan voittanut, siellä elettiin normaaliin viikkorytmiin, baari oli juuri mennyt kiinni. Vähän meitä hölmistytti, vaan ei harmittanut.
Niinpä me tytöt kävelimme lähiöstä toiseen. Matka ei osoittautunut ylitsevuotavaksi, vaan itse asiassa piristi vähän turhan kanssakin. Pidimme yösyömingit ja jatkot. Nukkumaan menin vasta aamulla.Eilinen päivä meni taas enemmän tai vahemmän harakoille, television ja jääkaapun kimpussa. Laatuohjelmistoon kuuluivat Hill Street Blues ja Sherlock Holmes, iltasella vielä CSI (David Caruso nyt vaan jotekin on niin vetoava). Ei haittaa, nyt kun tätä vapaata on.
Kummallisia huomioitani ihmisluonnosta en nyt enempää ryhdy perkaamaan. Sanotaan nyt vain, että kuvittelin tunnistavani yhden ihmisen ja tervehdin häntä ravintolaolosuhteissa. Vastaus oli kuitenkin niin viileä, että jätin lisäjuttelut sikseen ja päätin olla jatkossa varovaisempi syventävissä tutustumisyrityksissäni. Kai me ihmiset pikkuhlijaa uraudumme, emmekä enää jaksa tutustua uusiin ihmisiin. Etenkin jos uusi ihminen aloittaa sanomalla nimen huolimattomasti väärin (ja mikäs sen kauniimpi sana on ihmisen mielestä kuin oma nimi, sillä on helppoa saada negatiivinen alkuvire aikaan). Noh, se siitä.
Luulenpa, että tänään jatkan keväthuimausta proosallisemmissa merkeissä ja koitan tehdä jotain parvekkeelle. Se voisi olla tasapainottavai tekijä pitkän vapaan viettäjälle. Ja illalla ehkä sauna. EDIT 12:40 Ei tule parvekkeen pesusta mitään. Siellähän sataa kuin sen kuuluisan Esterin pyllystä. Josko huomenna olisi kuivempi päivä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti