keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Slave minded sheep and normomaniacs

Joku (nuorison edustaja?) on kerennyt askartelemaan meille työssäkäyville viestin aseman väliaikaisiin portaisiin. Sen mukaan olemme orjallisia, maanisuuteen saakka normaaliutta tavoittelevia lampaita. Hmm, maaninen lammas kuulostaa mielenkiintoiselta. Alakaneetti kysyi miksi kiirehdimme, kun emme edes tiedä minne. Minulla kyllä on kovin selkeä kuva siitä, että kiirehdin hautaan. Siinä välissä aioin pitää mahdollisimman hauskaa ja elää omien eettisten sääntöjeni mukaan. Nuorena ihminen on aika ehdoton. Muistan kuutatavoittelevan nuoruuteni ajan, joka toinen lauseeni totesi, että MINUSTA nyt ei ainakaan tulisi tuollaista, tällaista eikä sellaista. Ja vaikka nyt ei mitään niistä tullutkaan, tuli lainkuuliainen oman tiensä paarustaja, aika normityyppi. Minusta on kiva olla tavallinen, jos vaan saan olla rauhassa ja elellä omaa elämääni.

Erikoisuus ja ehdottomuus tuovat mukanaan usein ongelmia. Sellaisen elämän viettäminen vaatii voimia, joita minulla ei ainakaan ole. Tahdon helpon elämän, syödä kakun, en säästää sitä. Minusta on hauskaa tehdä huomioita elämästä, kirjotella niistä huolettomasti ja huolimattomasti. Ei minusta taida koskaan olla kirjalijaksi tai toimittajaksi, parempi pysyä vaan lestissään ja raapustella julkisia päiväkirjamerkintöjään. Se sopii mnulle. Sen lisäksi minulle sopii työnteko työssä, jonka saan jättää taakseni, kun työpaikan oven suljen. Mutta jos joku tahtoo olla toisenlainen, saa hyvinkin olla, kunhan vaan kuvauksissa ei rikota tai vahingoiteta ihmisiä eikä eläimiä.

Quod licet Iovi, non licet bovi. Koskee myös lampaita. Bääää´äääh!!!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ja pidetään kirkkaan mielessä, että beati pauperes.

Anonyymi kirjoitti...

Koko ajan tulee kirjoitusvirheitä, sori vaan.

-kummitus- kirjoitti...

Vihreistä viis, kunhan sanoma on selvä. Ja kyllähän me aika autuaita olemme, mutta muistaakseni lause jatkuu, että in spiritu, jolloin tarkoitus vähän muuttuu, puhutaankin hengenköyhistä.

Toisaalta joku saattaisi minua etenkin sellaiseksi kutsua...