Suomalainen, sinulla ei ole rytmitaju/ koordinaatiokyky verissä, totesin itselleni, kun rämmin läpi ensimmäisen ryhmäliikuntatuntini sitten lukiovuosien. Mutta aion mennä uudelleen, vielä on kolme kertaa jäljellä. Sitten pitäisi osata jo tehdä juttuja itsekin. Koska sehän tässä koko projektissa on tarkoituksena, että pääsen eroon ryhmäliikuntapaineesta ja saan heilua itsekseni. Tarvitsen vain ensin opetusta, miten se tapahtuu.
Työpäivä oli helvetistä, kun pääsin kustannuspaikalle vasta vähän ennen kymmentä. Hivenen sitä paransi kollegan läksiäiseksi minulle roudaama suklaalevy, mutta nohevana täti-ihmisenä pistin sen paloiksi ja syötin sisäisille asiakkailleni. Niitä kun riittää. Ja moninaisia ovat heidän toiveensa ja tahtotilansa. Onneksi lounaalla tarjottiin silakkapihvejä!
Iltasella olin niin väsynyt, ettei pyykinpesusta meinannut tulla mitään. Rämmin senkin läpi vain huomatakseni, että sängyssä uni oli hukassa. Ensimmäisen kerran heräsin klo 23, sitten klo 2, klo 4 ja klo 5. Silloin päätin pompata ylös. Tätä se vaan joskus on. Kurjaa toki, että tiedän tänään olevani nuutunut, mutta onni onnettomuudessa, en olekaan menossa paljuun virumaan neljäntuulenlakki päässä (saamelaisten päivän kunniaksi näin oli tarkoitus), koska ystäväperheen kääpiössä on influenssa. Muuta pahuutta kyllä on jo suunnitelmissa, katsotaan nyt, miten tädin käy.
Kunpa tästä päivästä tulisi kohottavampi!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti