Nyt voi kesä minun puolestani tulla. Käytimme eilen pari tuntia parvekkeeni seinien ja lattian hankaamiseen. Tehoaineina olivat maalarin pesu ja valkopyykinpesuaine kuumaan veteen sekoitettuna sekä pari harjaa. On muuten kuulkaa nikotiini jännän väristä, kun se valuu pitkin seiniä.
En ikinä olisi saanut itsekseni parveketta pestyä. Tai ehkä olisin, mutta kiukkuharmituksen määrä olisi ollut suuri. Nyt kun oli vihmerää työseuraa, hinkkaaminen oli suorastaan hauskaa. Pesun jälkeen kantelimma tavarat paikoilleen, levitin maton lattialle ja ryhdyimme nauttimaan alkupaloja sopivan juoman kanssa.
Sauna lämpeni, työläiset puhdistuivat sekä ulkoisesti että sisäisesti. Iltasella vielä tekaisin gruusialaiset uudet perunat, creme fraiche-sienikastikkeen ja avasimme grillibroileripaketin. Sen jälkeen olisi ollut helppo nälkäistä jututtaa, vatsa tuli täyteen.
Että mie olen iloinen, kun parveke on puhdas! Nyt vasta oikeastaan saan koko kodin kunnolla käyttöön. Äsken kävin ihailemassa myös vihmeriä naapureitani, jotka pitävät pihatalkoita. En tietenkään osallistunut, kuka sitä kymmenen aikaan lauantaiaamuna on toimintakuntoinen, jos on haastellut mukavia aina kolmeen saakka aamuyöllä? En minä ainakaan.
lauantai 8. toukokuuta 2010
perjantai 7. toukokuuta 2010
Joukkoliikenneihastus
Olen tällä viikolla ihaillut jokerilinjalla vaeltavaa sveitsiläistä Capacity-bussia (vanha linkki, mutten löytänyt uutta jatkotestaamisesta), sellaista kaksinivelistä jättiläistä, johon pääsee sisään ja ulos kaikista ovista. Eilen pääsin kyytiinkin. Tasaista oli meno, ja tilaa oli mukavasti, nivelten kohdalla oli reippaasti seisoskelutilaakin, jos ei istumaan tahtonut. Kyllä sellaisen kyytiin nousisin mieluusti jatkossakin. Ilmeisesti yksi vaihtoehtoinen suunnitelma sisältää Capacityn-pituisen johdinautolinjan perustamisen jokerilinjalle. Taitavat ne raiteet jäädä suunnitelmaksi, vaikka se ainakin minun mielestäni olisi kaikkein paras tapa reissata.
Tänä vuonna muistin peräti äitini syntymäpäivän ajoissa, lähetin kortin, joka ilmeisesti saapui juuri oikeana päivänä perille. Siihen näppärästi yhdistin myös äitienpäiväonnittelut, joten sunnuntaina ei stressiä tule, jos vaikka puhelu sattuukin unohtumaan. Vuosi vuodelta huomaan paremmin, miten vanhemmat muuttuvat lapsiksi jälleen.
Työ ärsyttää ja hiertää. Tai oikeastaan vieraat, jotka eivät ymmärrä, että majoittuminen kesäkuisessa Helsingissä tai edes pääkaupunkiseudulla on todella kiven takana. Sitten kun jonkun kolon heille löydän, niin ei muka kelpaa! Lainaan puolijoukkueteltan ja muutaman pukkisängyn työpaikan takaparkkipaikalle, siinäpähän ovat, vartioimattomalla leirintäalueella ilman pissa- ja keittopaikkaa.
Tänä vuonna muistin peräti äitini syntymäpäivän ajoissa, lähetin kortin, joka ilmeisesti saapui juuri oikeana päivänä perille. Siihen näppärästi yhdistin myös äitienpäiväonnittelut, joten sunnuntaina ei stressiä tule, jos vaikka puhelu sattuukin unohtumaan. Vuosi vuodelta huomaan paremmin, miten vanhemmat muuttuvat lapsiksi jälleen.
Työ ärsyttää ja hiertää. Tai oikeastaan vieraat, jotka eivät ymmärrä, että majoittuminen kesäkuisessa Helsingissä tai edes pääkaupunkiseudulla on todella kiven takana. Sitten kun jonkun kolon heille löydän, niin ei muka kelpaa! Lainaan puolijoukkueteltan ja muutaman pukkisängyn työpaikan takaparkkipaikalle, siinäpähän ovat, vartioimattomalla leirintäalueella ilman pissa- ja keittopaikkaa.
torstai 6. toukokuuta 2010
Aavistus vihreää*
Puiden väri on muuttunut radikaalisti. Ei vielä voi sanoa, että lehdet olisivat pullahtaneet, voi olla, että se tapahtuu jo tänään, mutta väri on muuttunut. Kun katsoo metsikköä, se kuultelee vaaleanvihreään päin. Ja valkovuokot tulivat jo. Se on minulle tunnetusti jokakeväinen ihme, pohjoisen lapsi kun olen.
Eilen suihkun jälkeen tuijottelin itseäni peilistä. Totesin, että parasta ennen päivä meni tänä vuonna. Vielä viime vuonna olin kiinteä, nyt en enää ole, rajat muuttuvat suttuisiksi ja pehmeiksi. Yäk. Meikillä saa ihmeitä aikaan, kun ihmisten ilmoille lähtee, vaan kun riisuu vaatteensa ja pesee naamansa, totuus tuijottaa peilista takaisin. Vanha. Kulunut. Viime vuotisen teeren poikanen, ei mikään eilisen teeren poika.
Pesin pyykit, söin tomaattimozzarellasalaattia, jälkiruuaksi sinihomejuustoa ja hunajamelonia (miten paljonhan mie voisin syödä juustoa, jos saisin?), join muutaman lasillisen viiniä. Istutin chiliä ja uudet kudzut. Eivät varmaan kestäneet sitä muuttoa, joutuivat sen verran palelemaan. Parissa rangassa oli vielä vahvat juuret, olisivat saattaneet lähteä, jos olisin malttanut odottaa, mutta enpä malttanut. Persilja pitäisi siirtää kasvatusastioista ruukkuun ja basilikoja pitää ryhtyä ulkoiluttamaan, mutta se saa vielä odottaa ensi viikkoon.
* Meinasin kirjoittaa, että aivastus vihreää, ja sitähän se tarkoittaa, sain melkein viikon olla syömättä allegrialääkkeitä, mutta eilen se taas alkoi. Tirsk.
Eilen suihkun jälkeen tuijottelin itseäni peilistä. Totesin, että parasta ennen päivä meni tänä vuonna. Vielä viime vuonna olin kiinteä, nyt en enää ole, rajat muuttuvat suttuisiksi ja pehmeiksi. Yäk. Meikillä saa ihmeitä aikaan, kun ihmisten ilmoille lähtee, vaan kun riisuu vaatteensa ja pesee naamansa, totuus tuijottaa peilista takaisin. Vanha. Kulunut. Viime vuotisen teeren poikanen, ei mikään eilisen teeren poika.
Pesin pyykit, söin tomaattimozzarellasalaattia, jälkiruuaksi sinihomejuustoa ja hunajamelonia (miten paljonhan mie voisin syödä juustoa, jos saisin?), join muutaman lasillisen viiniä. Istutin chiliä ja uudet kudzut. Eivät varmaan kestäneet sitä muuttoa, joutuivat sen verran palelemaan. Parissa rangassa oli vielä vahvat juuret, olisivat saattaneet lähteä, jos olisin malttanut odottaa, mutta enpä malttanut. Persilja pitäisi siirtää kasvatusastioista ruukkuun ja basilikoja pitää ryhtyä ulkoiluttamaan, mutta se saa vielä odottaa ensi viikkoon.
* Meinasin kirjoittaa, että aivastus vihreää, ja sitähän se tarkoittaa, sain melkein viikon olla syömättä allegrialääkkeitä, mutta eilen se taas alkoi. Tirsk.
keskiviikko 5. toukokuuta 2010
Räyh
Vaikka viime yönä uni taas tuli, edelleen ärsyttää ja kaihertaa. Ja elämä on ihan tyyyylsäääääääääää. – Mitä? Eikö joka päivä tapahdukaan jotain jänskää, kivaa ja mukavaa? Minua on huijattu!
Voisin tietysti pohtia nälkälakon ja ruokalakon eroa, mutta taidan jättää pohdiskelun siihen, että kerron omasta hamstrauksestani. Minun piti mennä ostamaan biojätepusseja ja roskapusseja, kun kotiin pääsin, huomasin, että mukanani oli jauhoja, vissyvettä, kuivahiivaa, leikkelepaketti, tomaattimurskaa, vihanneksia, maitoa, juustoa ja sipulikeittopussi. Ei biojätepusseja tai roskapusseja.
Sillä lailla, dementikko! Räyh.
Voisin tietysti pohtia nälkälakon ja ruokalakon eroa, mutta taidan jättää pohdiskelun siihen, että kerron omasta hamstrauksestani. Minun piti mennä ostamaan biojätepusseja ja roskapusseja, kun kotiin pääsin, huomasin, että mukanani oli jauhoja, vissyvettä, kuivahiivaa, leikkelepaketti, tomaattimurskaa, vihanneksia, maitoa, juustoa ja sipulikeittopussi. Ei biojätepusseja tai roskapusseja.
Sillä lailla, dementikko! Räyh.
tiistai 4. toukokuuta 2010
Synkeään päivään sopiva synkeä aatos
Viime yönä yhden ja kolmen välillä oli taas epäkivaa. Ajatukset rullasivat tuhatta ja sataa. Asennon vaihtokaan ei auttanut, joskus nimittäin nukahdan uudelleen, kun käännyn sängyssä ympäri, käännän peitosta ja tyynyistä viileän puolen ja teen rentoutumisharjoituksia.
En suoraan sanottuna keksi mitään muuta stressin aihetta kuin suunnittelemani tupaantuliaiset. Olen kutsunut sinne kaksi sellaista vierasta, joiden kutsumisesta en ole laisinkaan varma. Ensinnäkin serkkuni, joka on syntymäpäivilläni osoitti puheissaan melkoista moukkamaisuutta, vai mitä sanoisitte päivänsankarin nolaamisesta ja halveeraamisesta suureen ääneen? Toinen kyseenalainen vieras on se entinen ystäväni, joka minut aikanaan hädän hetkellä hylkäsi, mutta nyt olisi sitten takaisin hinkuamassa. Hän on mukava ihminen, mutta ei taida elää ihan tässä maailmassa, sellaisessa, jossa on myös huonompiakin asioita.
Luulen, että tämäkin auttaa, kun olen kertaalleen kirjoittanut vaivaavan asian pois mielestäni. Tälläinen tämä minun alitajuntani yleensä on, suhteellisen helppo. Serkkuni kanssa tilannetta ei mitenkään helpota, että minua koko lapsuuteni verrattiin häneen, miten hän pukeutui, puhui, söi, opiskeli, käyttäytyi, eikä kukaan oikeasti tiennyt, millainen päällepäsmäri ja pirulainen sama herranterttu osasi olla, kun leikimme yhdessä. Entinen ystäväni kuitekin oli ihana ystävä, silloin kun olimme sydämellisissä väleissä, siitä nyt saattaa vielä jonkinlaisen kompromissikaveruuden saada aikaiseksi.
Toisaalta uskon ihmiseen ja siihen, että ihminen kehittyy myös henkisesti. Hakkaan sitten vielä noihin kahteen ihmiseen päätäni jonkun hetken, katson, jos heillä olisi minulle jotain kivaa ystävällistä hyvää annettavaa. Jos ei ole, osaan minä sitten lopettaa yhteydenpidon. Toivottavasti.
Kirjan ja ruusun päivän kunniaksi jatkan lukemista. Voisin käydä itselleni sen ruusunkin, jonka yleensä mies ostaa naiselle ja saa vastapalkaksi kirjan. Mie kyllä tahtoisin molemmat. Mutta ainahan mie olen tahtonut sekä syödä kakun että säästää sen.
En suoraan sanottuna keksi mitään muuta stressin aihetta kuin suunnittelemani tupaantuliaiset. Olen kutsunut sinne kaksi sellaista vierasta, joiden kutsumisesta en ole laisinkaan varma. Ensinnäkin serkkuni, joka on syntymäpäivilläni osoitti puheissaan melkoista moukkamaisuutta, vai mitä sanoisitte päivänsankarin nolaamisesta ja halveeraamisesta suureen ääneen? Toinen kyseenalainen vieras on se entinen ystäväni, joka minut aikanaan hädän hetkellä hylkäsi, mutta nyt olisi sitten takaisin hinkuamassa. Hän on mukava ihminen, mutta ei taida elää ihan tässä maailmassa, sellaisessa, jossa on myös huonompiakin asioita.
Luulen, että tämäkin auttaa, kun olen kertaalleen kirjoittanut vaivaavan asian pois mielestäni. Tälläinen tämä minun alitajuntani yleensä on, suhteellisen helppo. Serkkuni kanssa tilannetta ei mitenkään helpota, että minua koko lapsuuteni verrattiin häneen, miten hän pukeutui, puhui, söi, opiskeli, käyttäytyi, eikä kukaan oikeasti tiennyt, millainen päällepäsmäri ja pirulainen sama herranterttu osasi olla, kun leikimme yhdessä. Entinen ystäväni kuitekin oli ihana ystävä, silloin kun olimme sydämellisissä väleissä, siitä nyt saattaa vielä jonkinlaisen kompromissikaveruuden saada aikaiseksi.
Toisaalta uskon ihmiseen ja siihen, että ihminen kehittyy myös henkisesti. Hakkaan sitten vielä noihin kahteen ihmiseen päätäni jonkun hetken, katson, jos heillä olisi minulle jotain kivaa ystävällistä hyvää annettavaa. Jos ei ole, osaan minä sitten lopettaa yhteydenpidon. Toivottavasti.
Kirjan ja ruusun päivän kunniaksi jatkan lukemista. Voisin käydä itselleni sen ruusunkin, jonka yleensä mies ostaa naiselle ja saa vastapalkaksi kirjan. Mie kyllä tahtoisin molemmat. Mutta ainahan mie olen tahtonut sekä syödä kakun että säästää sen.
maanantai 3. toukokuuta 2010
Halutahan saa
Näytti niin kauniilta aamulla, etten sitten katsellut laisinkaan lämpömittaria. Olisi ehkä kannattanut, olin nimittäin tönkköjäätyä pystyyn. Ei siellä vielä kevät olekaan. Tai sitten on kovin kylmä kevät. Valkovuokkopuskiakaan ei ole vielä noussut metsiköihin. Sen sijaan parvekkeella olevat auringonkukan taimet terhistyivät, kun ymmärsin antaa niille eilen vettä. Annan ehkä lisää tänään.
Samoin ajattelin ryhtyä ulkoiluttamaan jo muitakin taimia. Siinäpähän oppivat ja voimistuvat. Tai sitten joudun kasvattamaan uudet.
Ikeaan on päästävä. Tahdon sieltä kaksi Lerberg hyllykköä, toisen parvekkeelle ja toisen kylpyhuoneeseen. Samoin tahdon kuohuviinilaseja, wc-altaan aluskaapin, veitsitelineen ja vaikka mitä. Kyllähän kauppaan pääsee ilmaisella bussilla, mutta ei sillä bussilla ja sitten muutamalla muulla bussilla päästä kotiin tavaroiden kanssa. Ei ainakaan jos tavaroita on kaikki, mistä haaveilen. Todennäköisesti siinä vaiheessa kun joskus ikinä pääsen Ikeaan, minuun iskee pihikohtaus enkä osta muuta kuin paketillisen servettejä.
Pitää harkita haluamisiaan. Ja sitä ennen pestä parveke. Yyh.
Samoin ajattelin ryhtyä ulkoiluttamaan jo muitakin taimia. Siinäpähän oppivat ja voimistuvat. Tai sitten joudun kasvattamaan uudet.
Ikeaan on päästävä. Tahdon sieltä kaksi Lerberg hyllykköä, toisen parvekkeelle ja toisen kylpyhuoneeseen. Samoin tahdon kuohuviinilaseja, wc-altaan aluskaapin, veitsitelineen ja vaikka mitä. Kyllähän kauppaan pääsee ilmaisella bussilla, mutta ei sillä bussilla ja sitten muutamalla muulla bussilla päästä kotiin tavaroiden kanssa. Ei ainakaan jos tavaroita on kaikki, mistä haaveilen. Todennäköisesti siinä vaiheessa kun joskus ikinä pääsen Ikeaan, minuun iskee pihikohtaus enkä osta muuta kuin paketillisen servettejä.
Pitää harkita haluamisiaan. Ja sitä ennen pestä parveke. Yyh.
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Helppoa elämää
Perjantaina oli kiva vapaapäivä. En tehnyt mitään muuta kuin kävin kaupassa. Siivosimme vasta sitten kun ottoveli tuli. Hän ajeli imurilla ja mnä mopin kanssa perässä. Sen lisäksi että hän oli käynyt ruokaostoksilla Viivoanissa sain Hakaniemen torilta tuliaisiksi parvekkeelle currykasvin, josta jo nyt lähtee jumalainen tuoksu!
Ilta meni ruokaa tehdessä ja jutellessa. Leivoin sipulikeittopussileivän, joka kohosi uunissa niin, että jouduimme vähän jänskättämään, saanko leivän uunista vai ei. Sain. Hyvää oli, puolet menivät pakkaseen, koska lisäaineeton leipä ei pitkään elävänä säily niin kuin kaupan leivät. Joskus kolmen maissa tuli unijukka kylään.
Lauantaina oli vuorossa vierailu naapurilähiöön. Siellä ruokapöydässä istuskellessa ilta sujui rattoisasti. Pelasimme Disney-monopolya, minut valtasi suunnaton pakkomielle polttaa linna pelilaudan keskeltä savuaviksi raunioiksi. Mielijohdettani en saanut toteuttaa, mutta muuten kyllä pääsin mieleni päähän. Hyvää ruokaa, ravitsevia juomia, naurua ja puhetta. Ai niin ja munkkilaulua... Mutta ei siitä sen enempää.
Sunnuntai on sujunut kurkkuani kuunnellessa. Se on jotenkin kipeän oloinen. Voi tosin johtua siitäkin, että en vain jaksanut ujuttaa hammaskiskoa suuhuni ja se taitaa kostautua tosiperinaisellisena korinana nukkuessani. Olin nimittäin niin poikki, että tuntuu, etten asentoa juuri vaihtanut koko yönä. Lukeminen sujuu hyvin, Walter Mosleyn Valkoisen perhosen ja Musta Bettyn jälkeen siirryin Terry Pratchettin Kiekkomaailmaan. Herraskaista väkeä pääsi uusiokäsittelyyn. (Tällä menolla uskallan pian kirjastoon lainaamaan lisää, kotikirjat eivät ehkä riitäkään.)
Ilta meni ruokaa tehdessä ja jutellessa. Leivoin sipulikeittopussileivän, joka kohosi uunissa niin, että jouduimme vähän jänskättämään, saanko leivän uunista vai ei. Sain. Hyvää oli, puolet menivät pakkaseen, koska lisäaineeton leipä ei pitkään elävänä säily niin kuin kaupan leivät. Joskus kolmen maissa tuli unijukka kylään.
Lauantaina oli vuorossa vierailu naapurilähiöön. Siellä ruokapöydässä istuskellessa ilta sujui rattoisasti. Pelasimme Disney-monopolya, minut valtasi suunnaton pakkomielle polttaa linna pelilaudan keskeltä savuaviksi raunioiksi. Mielijohdettani en saanut toteuttaa, mutta muuten kyllä pääsin mieleni päähän. Hyvää ruokaa, ravitsevia juomia, naurua ja puhetta. Ai niin ja munkkilaulua... Mutta ei siitä sen enempää.
Sunnuntai on sujunut kurkkuani kuunnellessa. Se on jotenkin kipeän oloinen. Voi tosin johtua siitäkin, että en vain jaksanut ujuttaa hammaskiskoa suuhuni ja se taitaa kostautua tosiperinaisellisena korinana nukkuessani. Olin nimittäin niin poikki, että tuntuu, etten asentoa juuri vaihtanut koko yönä. Lukeminen sujuu hyvin, Walter Mosleyn Valkoisen perhosen ja Musta Bettyn jälkeen siirryin Terry Pratchettin Kiekkomaailmaan. Herraskaista väkeä pääsi uusiokäsittelyyn. (Tällä menolla uskallan pian kirjastoon lainaamaan lisää, kotikirjat eivät ehkä riitäkään.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
