Eilen kotiin saavuttuani ihmettelin postin saapunut lähetys-lappusta, etenkin kun lähettäjänä oli Jyväskylän yliopisto. Minulla ei ole siellä tuttuja enkä ole muistaakseni tilannutkaan mitään. Olin jo nakata koko ilmoituksen roskiin, kun päätin pyykinpesun jälkeen, että samapa minun on lähteä kävelylle, kun ilmakin on sopiva. Se kun sopi vasta alkaneeseen hyvinvointiprojektiinikin.
Hyvä oli, että menin. Sain nimittäin arpajaisvoittona eur 20 lahjakortin. Olin kesän hiljaisina hetkinä osallistunut johonkin musiikin kuuntelu ja kulutus -tutkimukseen. Oho. Onneksi on lotto jo vetämässä kestona, mene tiedä, vaikka tästä hyvinkin alkaisi joku käsittämätön onnenpotkujakso ja minusta tulisi äärettömän rikas. Raha ei tuo onnea eikä onnellisuutta, mutta on se vaan pirun paljon mukavampaa olla onnetonkin, jos laskut on maksettu. MOT.
Koska olen tällä hetkellä erittäin pers´aukinen, lahjakortti tulee sijoitetuksi elintarvikkeisiin. Kummallista, miten olin jo kerennyt unohtaa avioliiton aikaisen ja vähän sen jälkeisenkin käteisen puutostaudin. Nyt kun säästöni menivät uuteen tietokoneeseen ja käyttövarat silkkaan lomailuun, olen päässyt pitkästä aikaa kokeilemaan, miltä tuntuu, kun ei ole yhtään rahaa tilillä. Mutta huomennapa taas helpottaa, on ”tili tuli, tili meni” päivä. Kyllä sinne tilille jotain jääkin. (Ajatelkaas, avioliittovelastani ei ole jäljellä enää kuin eur 2300! Saan sen todennäköisesti vuodessa maksettua pois. Jippii!! Johan tähän on tosin kolme vuotta tuhraantunutkin... Ei niin jippii, vaan perkele! Olisi sillekin rahalle ollut oikeata käyttöä.)
Meidän it-tukemme korjasi työkoneeni. Hän vaihtoi siihen näppiksen ja totesi, että huolimatta jännittävästä ampiastilanteesta olin automaattisesti toiminut oikein kumotessani tietokoneen suoraan sängylleni. Suurin osa nesteestä meni lakanoille eikä koneen sisälle. Juu, lakanatkin menivät sinä iltana vaihtoon.
torstai 19. elokuuta 2010
keskiviikko 18. elokuuta 2010
Untuvikoille kummittelemaan
Poikkesin entisessä opinahjossani – oikein kutsuttuna. Minusta tulee työelämäkummi pikku-untuvikoille, joista joskus voi tulla saman alan ammattilaisia kuin itsestäni. Se ei paljon tule rasittamaan, tapaamisia on viitisen koko aikana, kerran he tulevat tutustumaan firmaamme, muuten luennoin koululla. Aika kiva juttu! Piristää minuakin ja antaa vähän väriä syksyyn. Sitä paitsi, luulen tarjoavani heille vähän poikkeavan kuvan ammatista sekä ammatinharjoittajan habituksesta...
Uusi koneeni saapui eilen, siinäpä ilta kuluikin sukkelaan ensimmäisiä asetuksia ajellessa. Jäi vielä tällekin päivälle, vaikken eilen meinannut nukkumaan joutaa, kun olin täpinöissäni. Ehkä parempikin, että tulee pakollinen tauko, niin voin harkita hivenen missä järjestyksessä ajelen koneeseen tavaraa. Mie olen vähän impulsiivinen ihminen joissain asioissa.
Yö oli levoton, näytti ties minkä valtakunnan unia. Yö oli myös lyhyt. Nyt väsyttää. Toivottavasti ensi yöstä tulee pidempi.
Kesäkiloistani olen tiputtanut kaksi. Jatkoa saa luvan seurata. Ensin ajattelin liittyväni siihen Xtravagansa-klubiin, mutta taidan ensin kokeilla ihan vain omaa kuuria, koska se tuntuu melkoisen kalliilta eikä minua hirveästi kiinnosta sellaisten pussiruokakorvikkeiden vetäminen. Mieluummin syön vaihtelevia kasviskeittoja iltaisin ja päivällä töissä. Sitten viikonloput saavat mennä herkutellen (tai niin kuin yksi ystäväni totesi meidän kymmenen vuoden takaisesta painonvartionnistamme, että meillä oli wiina-dieetti, viikot sinnisteltiin ja viikonloput notkuttiin baareissa, niin ei kerennyt syömään, menihän se kyllä niinkin, mutta nyt ei vaan enää baareihin ole varaa).
Uusi koneeni saapui eilen, siinäpä ilta kuluikin sukkelaan ensimmäisiä asetuksia ajellessa. Jäi vielä tällekin päivälle, vaikken eilen meinannut nukkumaan joutaa, kun olin täpinöissäni. Ehkä parempikin, että tulee pakollinen tauko, niin voin harkita hivenen missä järjestyksessä ajelen koneeseen tavaraa. Mie olen vähän impulsiivinen ihminen joissain asioissa.
Yö oli levoton, näytti ties minkä valtakunnan unia. Yö oli myös lyhyt. Nyt väsyttää. Toivottavasti ensi yöstä tulee pidempi.
Kesäkiloistani olen tiputtanut kaksi. Jatkoa saa luvan seurata. Ensin ajattelin liittyväni siihen Xtravagansa-klubiin, mutta taidan ensin kokeilla ihan vain omaa kuuria, koska se tuntuu melkoisen kalliilta eikä minua hirveästi kiinnosta sellaisten pussiruokakorvikkeiden vetäminen. Mieluummin syön vaihtelevia kasviskeittoja iltaisin ja päivällä töissä. Sitten viikonloput saavat mennä herkutellen (tai niin kuin yksi ystäväni totesi meidän kymmenen vuoden takaisesta painonvartionnistamme, että meillä oli wiina-dieetti, viikot sinnisteltiin ja viikonloput notkuttiin baareissa, niin ei kerennyt syömään, menihän se kyllä niinkin, mutta nyt ei vaan enää baareihin ole varaa).
tiistai 17. elokuuta 2010
Jokohan helpottaisi?
Olipas jännittävä maanantai. Pelkäsin, että työ aiheuttaisi hermoromahduksen, eikä kuulkaas kaukana ollut se hetki. Tietokoneen käynnistäminen vei noin tunnin, sinne ajautui useampi kymmenen päivitystä ja aina kun kuvittelin niiden olevan loppu, tuli ilmoitus asentamisen aloituksesta 15 sekunnin kuluessa. Ettekä edes tahdo tietää montako sataa meiliä oli odottamassa minua. Ja kuinka monta niistä oli punaisella huutopistepilkulla varustettuja. Niinpä mie sitten riehuin töissä koko rahan edestä.
Kotiin kun pääsin, olin erittäin onnellinen, että jääkaapissa oli valmis keitto. Ulkoa kuuntelin hanhien kokoontumishuutoja. Ei vaan tänä vuonna enää taida päästä aitiopaikalta seuraamaan niiden lentoa, edellisessä kodissa näkymät olivatkin huomattavasti huikeammat kuin nykyisessä lapsiperheiden kansoittamassa suljetussa pihapiirissä. Puoli yhdeksän aikaan sain tekstiviestivahvistuksen, että uusi tietokoneeni saapuu tänään. Eipähän tarvitse miettiä mitä tänään tekee, tuskailen asennusten kanssa.
Kirjastoon tosin saattaa sitä enne olla asiaa, Sirkusyöt ovat jo yli puolivälin. Jännää! Näinköhän opin uudelleen lukemaan? Sitten voisin kokeilla pikapuoliin kaikkia muitakin nukuksissa olleita taitojani. Nuorempana tuli tehtyä hurjasti kaikkea, olin äärimmäisen aktiivinen. Nyt tuntuu, että olemuksessani on jotain samaa kuin lahnalla (makaa litteänä jossain ja haisee kalalta, niinkö?).
Jossain vaiheessa pitäisi ajatella niitä lauantaisia rapujuhliakin. Että mitä teen ja miten ruuat sinne vien. Mutta nyt on pakko ryhtyä ajattelemaan taas työtä. Se ei näköjään tekemällä lopu. Uusimpana villityksenä taidan kokeilla työelämäkummitoimintaa.
Kotiin kun pääsin, olin erittäin onnellinen, että jääkaapissa oli valmis keitto. Ulkoa kuuntelin hanhien kokoontumishuutoja. Ei vaan tänä vuonna enää taida päästä aitiopaikalta seuraamaan niiden lentoa, edellisessä kodissa näkymät olivatkin huomattavasti huikeammat kuin nykyisessä lapsiperheiden kansoittamassa suljetussa pihapiirissä. Puoli yhdeksän aikaan sain tekstiviestivahvistuksen, että uusi tietokoneeni saapuu tänään. Eipähän tarvitse miettiä mitä tänään tekee, tuskailen asennusten kanssa.
Kirjastoon tosin saattaa sitä enne olla asiaa, Sirkusyöt ovat jo yli puolivälin. Jännää! Näinköhän opin uudelleen lukemaan? Sitten voisin kokeilla pikapuoliin kaikkia muitakin nukuksissa olleita taitojani. Nuorempana tuli tehtyä hurjasti kaikkea, olin äärimmäisen aktiivinen. Nyt tuntuu, että olemuksessani on jotain samaa kuin lahnalla (makaa litteänä jossain ja haisee kalalta, niinkö?).
Jossain vaiheessa pitäisi ajatella niitä lauantaisia rapujuhliakin. Että mitä teen ja miten ruuat sinne vien. Mutta nyt on pakko ryhtyä ajattelemaan taas työtä. Se ei näköjään tekemällä lopu. Uusimpana villityksenä taidan kokeilla työelämäkummitoimintaa.
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Luetunymmärtämistä
Olen riemastunut uusiolukija. Saatuani Oatesin Blondin loppuun kipittelin perjantaina kirjastoon. Silmäilin nimittäin aikani Proulxia sillä silmällä ja muistin teoksen. Eipä huvittanut ryhtyä kertaamaan, vaikka se ihan hieno kirja olikin. Blondin lukeminen oli vaikeata. Teos on fiktiivinen, mutta silti pisti miettimään, ettei Marilyn-raasulla ollut helppoa. Epävakaa persoonallisuus, jota kovin hyväksikäytettiin. Mutta on se vaan tuo internet hieno asia, pystyi samalla tarkastamaan asioita sieltä ja katselemaan millaisia ihmisiä oikeasti romaanin henkilöt olivat, Chaplinin poika, Marilynin ensimmäinen agentti ja studion johtajat...
Kirjastosta kannoin kotiin kaksi Angela Carteria, Sirkusyöt olen lukenut, mutta muistan kun en silloin aikoinaan löytänyt Maagista lelukauppaa. Ja sehän oli aivan ihana! Sananmukaisesti maaginen! Luin sen eilen sen jälkeen kiun ystäväiseni oli poistunut yökylästä. Perjantai-illan vietimme kotoisasti saunan, kasvissosekeiton, haisulijuustojen ja punaviinin kera parvekkeella.
Sain hyvään alkuun myös Joanne Harrisin Kesäviiniä teoksen. Ihmeellistä, miten tämä lukeminen on alkanut sujua. Ilmeisesti loma on ollut onnistunut, rentoisa ja antoisa, kun jaksan uppoutua mielikuvitusmaailmoihin. Aina silloin tällöin kun oikein hyvään kirjaan törmään, ryhdyn näkemään unia ja pohtimaan mitä henkilöille tapahtuu. Säästelen loppua, koska en tahtoisi sen koittavan. Tahtoisin jatkaa henkilöiden kanssa elämää pidempään kuin vain yhden romaanillisen verran.
Eilinen ukkonen oli hieno, mutta hikinen päivähän siitä taas tuli. Ahdisti. Toivottavasti tänään tulee kunnon ukkonen ja sade, jotka viilentäisivät ilmaa. Helpompaa olisi taas aamulla herätä töihinkin. Sinne on oikeastaan ihan kiva mennä, kolmessa viikossa pääsee kunnolla irtautumaan työasioista, saa levättyä ja ladattua akkujaan. Ei sen puoleen, minä nyt niin kovin stressaantunut ollut alunperinkään lomalle jäädessäni. Tällainen lilluminen on vain hauskaa, kiva valvoa, kun valvottaa ja nukkua, kun nukuttaa. Minusta saattaisi saada ihan hyvän vapaaherrattarenkin.
Edit 11:10 Voi riemun päivää! Sain juuri tiedon, että päiväkirjani ovat turvassa! Nyt kun vielä jossain vaiheessa kerkeäisin ne hakemaan takaisin itselleni.
Kirjastosta kannoin kotiin kaksi Angela Carteria, Sirkusyöt olen lukenut, mutta muistan kun en silloin aikoinaan löytänyt Maagista lelukauppaa. Ja sehän oli aivan ihana! Sananmukaisesti maaginen! Luin sen eilen sen jälkeen kiun ystäväiseni oli poistunut yökylästä. Perjantai-illan vietimme kotoisasti saunan, kasvissosekeiton, haisulijuustojen ja punaviinin kera parvekkeella.
Sain hyvään alkuun myös Joanne Harrisin Kesäviiniä teoksen. Ihmeellistä, miten tämä lukeminen on alkanut sujua. Ilmeisesti loma on ollut onnistunut, rentoisa ja antoisa, kun jaksan uppoutua mielikuvitusmaailmoihin. Aina silloin tällöin kun oikein hyvään kirjaan törmään, ryhdyn näkemään unia ja pohtimaan mitä henkilöille tapahtuu. Säästelen loppua, koska en tahtoisi sen koittavan. Tahtoisin jatkaa henkilöiden kanssa elämää pidempään kuin vain yhden romaanillisen verran.
Eilinen ukkonen oli hieno, mutta hikinen päivähän siitä taas tuli. Ahdisti. Toivottavasti tänään tulee kunnon ukkonen ja sade, jotka viilentäisivät ilmaa. Helpompaa olisi taas aamulla herätä töihinkin. Sinne on oikeastaan ihan kiva mennä, kolmessa viikossa pääsee kunnolla irtautumaan työasioista, saa levättyä ja ladattua akkujaan. Ei sen puoleen, minä nyt niin kovin stressaantunut ollut alunperinkään lomalle jäädessäni. Tällainen lilluminen on vain hauskaa, kiva valvoa, kun valvottaa ja nukkua, kun nukuttaa. Minusta saattaisi saada ihan hyvän vapaaherrattarenkin.
Edit 11:10 Voi riemun päivää! Sain juuri tiedon, että päiväkirjani ovat turvassa! Nyt kun vielä jossain vaiheessa kerkeäisin ne hakemaan takaisin itselleni.
perjantai 13. elokuuta 2010
Katsaus tähän päivään
Nukuin viime yönä 9 tuntia. Olen levännyt. Tärkeä asia todeta viimeisenä varsinaisena lomapäivänä.
Kone toimii, pääsin ilmeisesti kuin koira veräjästä. Tilasin kuitenkin oman. Olen sitten vaikka köyhä taas syksyn ajan, ennen kuin saan pienen pääoman jemmattua itselleni. On sekin kumma, mikähän alitajunnan kohta tahtoo, että pankkitilillä olisi kaikkein mieluiten parin kuukauden käyttörahat jemmassa. Pelkään alitajuntaisesti jotain lomautusta tai irtisanomista, vaikkei sellaista näköpiirissä olekaan. Mutta entäs jos pomoni on tottunut tulemaan toimeen ilman minua?
Muilutan itse itseäni kohti reilumpaa kauppaa. Tosi hitaasti tosin, mutta huomioni on, että kerran kun on jotain reilun kaupan kamaa ostanut, on vaikea enää siirtyä ostamaan epäreilua tavaraa. Pelastan maailmaa – mutta erittäin pienesti ja hitaasti.
Tänään pitää käydä tofukaupassa. Työpäivinä kun siihen suuntaan kaupunkia ei millään jaksa lähteä ja ensi viikon lauantaina on luvassa ne ainokaiset rapujuhlat, joihin olen luvannut vielä kasvisruokaa ja jälkiruokaa. Se jälkiruoka askarruttaa, kun en ole oikein sellaisia itsekään koskaan tehnyt.
On tuo uni aika jännä juttu. Olen niin ihmeen levollinen. Mukavaa.
Kone toimii, pääsin ilmeisesti kuin koira veräjästä. Tilasin kuitenkin oman. Olen sitten vaikka köyhä taas syksyn ajan, ennen kuin saan pienen pääoman jemmattua itselleni. On sekin kumma, mikähän alitajunnan kohta tahtoo, että pankkitilillä olisi kaikkein mieluiten parin kuukauden käyttörahat jemmassa. Pelkään alitajuntaisesti jotain lomautusta tai irtisanomista, vaikkei sellaista näköpiirissä olekaan. Mutta entäs jos pomoni on tottunut tulemaan toimeen ilman minua?
Muilutan itse itseäni kohti reilumpaa kauppaa. Tosi hitaasti tosin, mutta huomioni on, että kerran kun on jotain reilun kaupan kamaa ostanut, on vaikea enää siirtyä ostamaan epäreilua tavaraa. Pelastan maailmaa – mutta erittäin pienesti ja hitaasti.
Tänään pitää käydä tofukaupassa. Työpäivinä kun siihen suuntaan kaupunkia ei millään jaksa lähteä ja ensi viikon lauantaina on luvassa ne ainokaiset rapujuhlat, joihin olen luvannut vielä kasvisruokaa ja jälkiruokaa. Se jälkiruoka askarruttaa, kun en ole oikein sellaisia itsekään koskaan tehnyt.
On tuo uni aika jännä juttu. Olen niin ihmeen levollinen. Mukavaa.
torstai 12. elokuuta 2010
Puhtaat hampaat, raikas suu - hammaspeikko lannistuu!
Ihmettelen kovin maailmanmenoa. Eilen uutisissa kerrottiin, että suomalaislasten hampaat ovat surkeassa kunnossa. Että aina vain harvempi pesee hampaansa aamuin illoin. Ja että kouluun kolmannelle luokalle otetaan hammashygienia oppiaineeksi. Mihin maailma on menossa?
Itse kuulun siihen porukkaan, jonka maitohampaat lahosivat suuhun. Ensimmäisen hammasharjan muistan saaneeni sen jälkeen, kun äitini sai ripityksen ensimmäiseltä hammaslääkäriltä, joka joutui paikkailemaan sokerihiiren hammaskalustoa ja huuto oli hirveä. Se sattui, mitään ei siihen aikaan puudutettu ja hammaslääkäreitä ei mitenkään opetettu kohtaamaan lapsipotilaita.
Sama traumahoito hammaslääkäreillä jatkui ala-asteikäisenä. Reikiä lakkasi tulemasta uusia, mutta vanhoissa riitti paikattavaa. Siinä vaiheessa ymmärsin jo onneksi yhteyden harjaamisen ja reikien välillä. Mutta edelleen harmittavat takahampaani, ne ovat yhtä suurta amalgaamipesää. Ja nyt kun vanhempana vielä ryhdyin narskuttelemaan, ne amalgaamikeskittymät tuppaavat hajoamaan alla.
Nykyään ei tarvitse hampaiden pesuun kehoittaa. Kahdesti harjaamisen lisäksi lankaan hammasvälini. Ja tietysti pesen kiskon. Se on kuulkaas pakko, kerran nimittäin umpiväsyneenä läiskäisin vaan kiskon suuhuni ilman hampaiden pesua. Voitte uskoa, että seuraavana aamuna kokemus oli ainutlaatuinen.
Opettakaa nyt hyvät ihmiset jälkikasvullenne hammashoidon tärkeys! Meillä ei ole kuin yhdet hampaat. Uusia ei tule! Proteesit ovat hankalia, epämukavia ja kalliita, kertovat käyttäjät. Mie todella toivon, että saan pitää omat hampini hamaan loppuun. Siitäpä tuli mieleen, että pitäisi taas tilata tarkastusaika, se viime kesänä ryppyillyt hammas ei minun mielestäni ole oikein hyvin paikattu. Minulla on ihan sellainen tunne, että siellä on jossain kolo, joka ei sinne kuulu.
Jumalauta, kun olisi rahaa, menisin yksityiselle! Sellaiselle pelkohoitoon erikoistuneelle, joka nukuttaisi ja sitten saisi hoitaa hampaan perusteellisesti kuntoon. Vaan kun ei ole, niin karjun täällä netissä, että kun kerta niitä kääpiöitä teette, niin opettakaa niille hammashoito. Hoitamaton suuvärkki suureen leikkaukseen mentäessä saattaa tappaa! Ja ihan sosiaalisista syistäkin olisi kiva, että hygienia myös suussa on kunnossa. Mutta älkää tuomitko niin kuin ukkini, joka kuullessaan takahampaisen paikoistani totesi, että ei tule tytöstä sitten laulajaa. Kun eivät kuulema ota laulajiksi paikkahampaisisia ulkonäkösyistä. Ja mie olin vielä hyvä laulamaan kääpiönä, sinne meni sekin haave, minä nimittäin uskoin ukkiani.
Nyt ryhdyn tutkimaan, että mikä se sellainen OpenOffice oikein on.
Itse kuulun siihen porukkaan, jonka maitohampaat lahosivat suuhun. Ensimmäisen hammasharjan muistan saaneeni sen jälkeen, kun äitini sai ripityksen ensimmäiseltä hammaslääkäriltä, joka joutui paikkailemaan sokerihiiren hammaskalustoa ja huuto oli hirveä. Se sattui, mitään ei siihen aikaan puudutettu ja hammaslääkäreitä ei mitenkään opetettu kohtaamaan lapsipotilaita.
Sama traumahoito hammaslääkäreillä jatkui ala-asteikäisenä. Reikiä lakkasi tulemasta uusia, mutta vanhoissa riitti paikattavaa. Siinä vaiheessa ymmärsin jo onneksi yhteyden harjaamisen ja reikien välillä. Mutta edelleen harmittavat takahampaani, ne ovat yhtä suurta amalgaamipesää. Ja nyt kun vanhempana vielä ryhdyin narskuttelemaan, ne amalgaamikeskittymät tuppaavat hajoamaan alla.
Nykyään ei tarvitse hampaiden pesuun kehoittaa. Kahdesti harjaamisen lisäksi lankaan hammasvälini. Ja tietysti pesen kiskon. Se on kuulkaas pakko, kerran nimittäin umpiväsyneenä läiskäisin vaan kiskon suuhuni ilman hampaiden pesua. Voitte uskoa, että seuraavana aamuna kokemus oli ainutlaatuinen.
Opettakaa nyt hyvät ihmiset jälkikasvullenne hammashoidon tärkeys! Meillä ei ole kuin yhdet hampaat. Uusia ei tule! Proteesit ovat hankalia, epämukavia ja kalliita, kertovat käyttäjät. Mie todella toivon, että saan pitää omat hampini hamaan loppuun. Siitäpä tuli mieleen, että pitäisi taas tilata tarkastusaika, se viime kesänä ryppyillyt hammas ei minun mielestäni ole oikein hyvin paikattu. Minulla on ihan sellainen tunne, että siellä on jossain kolo, joka ei sinne kuulu.
Jumalauta, kun olisi rahaa, menisin yksityiselle! Sellaiselle pelkohoitoon erikoistuneelle, joka nukuttaisi ja sitten saisi hoitaa hampaan perusteellisesti kuntoon. Vaan kun ei ole, niin karjun täällä netissä, että kun kerta niitä kääpiöitä teette, niin opettakaa niille hammashoito. Hoitamaton suuvärkki suureen leikkaukseen mentäessä saattaa tappaa! Ja ihan sosiaalisista syistäkin olisi kiva, että hygienia myös suussa on kunnossa. Mutta älkää tuomitko niin kuin ukkini, joka kuullessaan takahampaisen paikoistani totesi, että ei tule tytöstä sitten laulajaa. Kun eivät kuulema ota laulajiksi paikkahampaisisia ulkonäkösyistä. Ja mie olin vielä hyvä laulamaan kääpiönä, sinne meni sekin haave, minä nimittäin uskoin ukkiani.
Nyt ryhdyn tutkimaan, että mikä se sellainen OpenOffice oikein on.
keskiviikko 11. elokuuta 2010
Kyllä se tästä
A-kirjain pykii, näppäimistöä saa painella vähän rivakammin, mutta eiköhän se tästä. IT-tuki töissä väitti pystyvänsä puhdistamaan koneeni ja kehoitti nauttimaan loppulomasta. Ehkäpä teen hänen ohjeensa mukaan, vaikka sylettääkin. Vihaan ampiaisia!
Gigantilla tosin on aika edukas tarjous, johon saatan tarttua, niin onpahan sitten oma kone, eikä tarvitse kuskata työkonetta edestakaisin. Mutta siihen saakka saa kirjoittelu jäädä vähemmälle. Tämä on aika hankalaa. Sitten kai office-pakettikin pitäisi jostain hankkia, tarjouksista saa vinkata.
Rahoitus vähän ahdistaa, tuli siihen kameraankin tuhlattua.
Gigantilla tosin on aika edukas tarjous, johon saatan tarttua, niin onpahan sitten oma kone, eikä tarvitse kuskata työkonetta edestakaisin. Mutta siihen saakka saa kirjoittelu jäädä vähemmälle. Tämä on aika hankalaa. Sitten kai office-pakettikin pitäisi jostain hankkia, tarjouksista saa vinkata.
Rahoitus vähän ahdistaa, tuli siihen kameraankin tuhlattua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
