Ihmettelen kovin maailmanmenoa. Eilen uutisissa kerrottiin, että suomalaislasten hampaat ovat surkeassa kunnossa. Että aina vain harvempi pesee hampaansa aamuin illoin. Ja että kouluun kolmannelle luokalle otetaan hammashygienia oppiaineeksi. Mihin maailma on menossa?
Itse kuulun siihen porukkaan, jonka maitohampaat lahosivat suuhun. Ensimmäisen hammasharjan muistan saaneeni sen jälkeen, kun äitini sai ripityksen ensimmäiseltä hammaslääkäriltä, joka joutui paikkailemaan sokerihiiren hammaskalustoa ja huuto oli hirveä. Se sattui, mitään ei siihen aikaan puudutettu ja hammaslääkäreitä ei mitenkään opetettu kohtaamaan lapsipotilaita.
Sama traumahoito hammaslääkäreillä jatkui ala-asteikäisenä. Reikiä lakkasi tulemasta uusia, mutta vanhoissa riitti paikattavaa. Siinä vaiheessa ymmärsin jo onneksi yhteyden harjaamisen ja reikien välillä. Mutta edelleen harmittavat takahampaani, ne ovat yhtä suurta amalgaamipesää. Ja nyt kun vanhempana vielä ryhdyin narskuttelemaan, ne amalgaamikeskittymät tuppaavat hajoamaan alla.
Nykyään ei tarvitse hampaiden pesuun kehoittaa. Kahdesti harjaamisen lisäksi lankaan hammasvälini. Ja tietysti pesen kiskon. Se on kuulkaas pakko, kerran nimittäin umpiväsyneenä läiskäisin vaan kiskon suuhuni ilman hampaiden pesua. Voitte uskoa, että seuraavana aamuna kokemus oli ainutlaatuinen.
Opettakaa nyt hyvät ihmiset jälkikasvullenne hammashoidon tärkeys! Meillä ei ole kuin yhdet hampaat. Uusia ei tule! Proteesit ovat hankalia, epämukavia ja kalliita, kertovat käyttäjät. Mie todella toivon, että saan pitää omat hampini hamaan loppuun. Siitäpä tuli mieleen, että pitäisi taas tilata tarkastusaika, se viime kesänä ryppyillyt hammas ei minun mielestäni ole oikein hyvin paikattu. Minulla on ihan sellainen tunne, että siellä on jossain kolo, joka ei sinne kuulu.
Jumalauta, kun olisi rahaa, menisin yksityiselle! Sellaiselle pelkohoitoon erikoistuneelle, joka nukuttaisi ja sitten saisi hoitaa hampaan perusteellisesti kuntoon. Vaan kun ei ole, niin karjun täällä netissä, että kun kerta niitä kääpiöitä teette, niin opettakaa niille hammashoito. Hoitamaton suuvärkki suureen leikkaukseen mentäessä saattaa tappaa! Ja ihan sosiaalisista syistäkin olisi kiva, että hygienia myös suussa on kunnossa. Mutta älkää tuomitko niin kuin ukkini, joka kuullessaan takahampaisen paikoistani totesi, että ei tule tytöstä sitten laulajaa. Kun eivät kuulema ota laulajiksi paikkahampaisisia ulkonäkösyistä. Ja mie olin vielä hyvä laulamaan kääpiönä, sinne meni sekin haave, minä nimittäin uskoin ukkiani.
Nyt ryhdyn tutkimaan, että mikä se sellainen OpenOffice oikein on.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti