Unta kummitus peilissä*

Sain Enkun Almalta 11 kysymyksen haasteen. Koska olen laiskiaisten sukua ja huonetta, niin vastaan vain hänen asettamiinsa kysymyksiin. Minähän sanoin, että olen vihdoin oppinut puhumaan itsestäni...

1.      Jos et olisi sinä, kuka haluaisit olla?

Rikas. Touhottelisin vapaaehtoistöitä ja harrastaisin filantropiaa. Pelastaisin kavereita pulasta ja saattaisin minä pari retkeäkin tehdä. Eli tekisin aivan samoja asioita, kun nytkin, vähän suuremmassa skaalassa vain.

2.      Uskotko etta vankila parantaa rikollisen?

En usko. Valitettavasti tarjolla ei ole mielestäni parempaa keinoa. Ja jotkut henkilöt vaan ovat niin vaarallisia, että ne on pakko pitää erossa yhteiskunnasta. Mutta entäs jos ne pantaisiin saarelle ja ne saisivat teurastaa toisiaan? (Siitä on taidettu tehdä joku elokuvakin...)

3.      Jos tekisit jotain ihmiskunnan hyväksi, mitä se olisi?

Antaisin lisää empatiaa ja sympatiaa, vähentäisin murhanhimoa ja kateutta. Tauteja en parantaisi, meitä on täällä muutenkin liikaa, mutta ehkä tulisimme paremmin toimeen keskenämme ja oppisimme jakamaan. (Kommari, mikä kommari.)

4.      Lempivärisi?

Punainen, musta, harmaa ja turkoosi. Ei vaan voi valita yhtä.

5.      Lempikirjasi?

Lauri Viidan Moreeni.

6.      Harrastatko? Mitä ja miksi?

En harrasta. Aikoinaan luin, neuloin, kuuntelin musiikkia, piirsin. Nyt korkeintaan kehittelen reseptejä, kuopsutan multaa, vähän ulkoilen ja sienestän. Eivät ne mitään vakavasti otettavia harrastuksia ole.

7.      Mitä kaipaat lapsuudestasi?

En mitään. Olen onnellinen, että se on ohi.

8.      Vieläko haaveilet siitä mitä teet ”isona”?

Ottoveljen kanssa haaveilemme fuusiokeittiöllisestä ravintolasta jossain päin Aasiaa. Itse taas TIEDÄN, että tulen vielä tekemään jotain isona. En vaan vielä tiedä, mitä.

9.      Jos tarvitset hermolepoa, mistä tai missä sitä saat?

Yksin. Puhelin kiinni. Jos ihminen ei osaa olla itsekseen, hoida ja rakasta itseään, hänen on kovin vaikea tulla toimeen muidenkaan kanssa. (Meni ehkä vähän sivusuun, mutta ymmärtänettä yskän.)

10.   Voiko lasta rakastaa vitsaa saastamalla?

Se on ainoa tapa rakastaa lastaan. Minua on hakattu, opin kieroksi valehtelijaksi.

11.   Jos menisit naimisiin/uusiin naimisiin, mikä olisi ehdottomasti tärkein tulevan puolison ominaisuus? Miksi?
Kun avioliiton ajatus on tahraantunut mielessäni käyttökelvottomaksi, on kovin vaikeata edes hypoteettisesti miettiä AVIOPUOLISOn ominaisuuksia. Mutta ajatellaan vaikka poikaystävää. Tärkein ominaisuus on luotettavuus, se, että pitää sen, mitä lupaa. Ja että on ystävällinen, kiltti, sanavalmis, huumorintajuinen, samanmielinen, viehättävä, lämmin, empaattinen, mutta osaa pitää puolensa, puhuu ja pussaa, rakastaa minua... (Ja että sängyssäkin olemme samaa mieltä. Tietysti. Normihomma.)

Kiitos erityisen paljon mukaville naisille kaupungilla aurinkoisesta eilisestä! Kyllä Blogistan on hieno paikka, siellä elää melkoisia persoonia, joiden kanssa viihtyy äärihyvin ja tulee lämmin ja mukava olo. Moitin Suomen Postia, jonotin Ottoveljen kirjeen kanssa yli puoli tuntia. Perkele.

* Otsikko löytyi jälleen googlen hakusanoista. (En muuten muista nähneeni itseänikään peilissä unissani.)

Oli minulla melkein valmis kirjoituskin

...mutta sitten minä maalasin sen ja poistin siitä muotoilun, ja kappas, koko teksti hävisi. Pitäisi palata siihen iänikuiseen tapaan, jossa olin varovaisempi, kirjoittaa teksti wordissa ja siirtää se sitten vasta bloggerille. Vaan kun en jaksa. En taida enää olla niin varovainen. Vai onko niin, että olen lakannut arvostamsta tekstejäni, tai en ole huolissani, jos ne vaikka katoaisivat bittien taivaaseen? Niinhän meille kaikille käy joskus, miksi blogiteksti tekisi poikkeuksen? Ainakaan minun tekstini, jotka ovat puutaheinää ja hiustenleikkuuta.

Viime aikoina olen päässyt puhumaan itsestäni paljon. Haastatteluissa. Harmi vain, että niissä kysytään aina samat kysymykset, joihin varioiden annan samat vastaukset. Alussa vastaaminen oli vaikeata, en osannut kehua itseäni. Mutta kyllä outplacement-palvelukonsultti minulle jotain opetti. Nyt TIEDÄN olevani hyvä ja OSAAN myös kertoa sen. Siitä oli hyötyä. Viimeisin haastattelu oli hieno kirjaesimerkki siitä, kuinka teen vaikutuksen ensimmäiseen haastattelijaan. Ensi viikolla kun todennäköisesti saan mahdollisuuden tehdä vaikutuksen toiseen ja tärkeämpään, mokaan ennalta-arvattavasti täysin. Siitäkään en jaksa välittää.

Omahoitajan heräkello herätti minut joskus viiden jälkeen aamulla, hän meni aamuvuoroon, minä jäin sänkyyn lukemaan. Ottoveli tarvitsee uuden visakorttinsa, pohdimme tekstiviestein keinoa, kuinka saamme sen hänelle. Allergia niiskuttaa nenässäni edelleen, mutta nyt ollaan jo normaalimitoissa, koivun siitepölyn määrä on ennusteen mukaan kohtalainen. Hah, sanon minä.

Jos hyvin käy, tapaan tänään iltapäivällä mukavia naisia kaupungilla. Sehän on vähän niin kuin ihania naisia rannalla, eikö totta?

Pakkopaita tilaa valkoinen*

Olen tähän saakka elämääni vältellyt tv-luvan maksamista. Vielä viitisen vuotta sitten oli se ihan viisas valinta, en nimittäin katsonut mitään muuta kuin Gilmoren tyttöjen tempauksia. Pian tulee vero meille kaikille täysikäisille, jotka omassa pilttuussamme asumme. Vai tuleeko myös täysikäisille, jotka asuvat esim. vanhempiensa kotona? Noh, ei sillä väliä, minäkin joudun vihdoinkin maksunaiseksi. Mielellänihän minä sen jo maksankin, ei ole läheskään niin suuri summa kuin tv-lupamaksu on ollut.

Työttömänä tulee tihrustettua televisiota. Tai sanotaanko, että saadakseen sosiaalisia kontakteja ja kuullakseen puhetta, televisio on usein auki, vaikkei sitä katsoisikaan. Niinpä tulee myös löydettyä ohjelmia, jotka muuten menisivät ohi ja sivu suun. (Uskokaa pois, mieluummin ottaisin työt, ylityöt ja vähemmän vapaa-ajan määrän, jos vain minulla olisi paikka minne mennä. Saattaisin jopa maksaa tv-luvankin, jos se jotenkin auttaisi työn saamista.)

Aamulla tahdon uutiset, aivan mitkä tahansa uutiset. Kymmenen aikaan kun syön aamupalaa - herään viimeistään kahdeksan maissa - katson mielelläni jotain hömppää, niin kuin viime aikoina Hamish Macbethia. Mikäli TV 1:n uusinta on jo tullut katsottua edellisenä iltapäivänä, siirryn kanavasurffaukseen. Mukavia ovat Nelosen Gok-jutut, (hän kun tuntuu takastavan naisia/ ihmisiä, niin kuin kuka tahansa, ketä on joskus kiusattu), Kierrätysmuoti (vaikka se akka ihan kamala onkin...) tai Talonostaja-neitsyet (neitsyys mainittu, thihihi). Minä kun aina haaveiln arkkitehdin urasta, mutta kuinkas ollakaan, matematiikan puolella olen melkoinen keskinkertaisuus. Minä ja Gaussin käyrän keskiosa olemme tulleet kovin tutuiksi toisillemme monessa suhteessa. Hätäpäissäni saatan katsella Emmentaaliakin (lue Emmerdale).


Iltapäivällä se alkaa taas. Yleensä TV 1:ltä tulee jotain mielenkiintoista viiden jälkeen. Tähän mennessä olen rakastunut intialaiseen tohtoriin, ranskalaiseen uusioperheeseen ja viimeksi Hamishiin. En muuten ymmärrä, miksi Hamish on nimetty Ylämaan ketuksi. Turha soitella, en vastaa puhelimeen. Nyt vaan Hamishin seura loppuu, saa nähdä, mitä seuraavaksi pääsen seuraamaan. Keskiviikkona tulevat Tyhjätaskut, taidan kaikkein eniten samaistua Sophieen, puolalaiseen kaksimetriseen siivoojayrittäjään.

Viikonloppujen must-ohjelmia ovat Lewis, Gilmoren tytöt ja Grand designs. Etenkin minusta on ihanaa, kun Omahoitaja osallistuu joihinkin rituaaliohjelmistani, mikäli hän on paikalla. Hän on oppinut tietämään vaatimattoman ja naurettavan makuni jopa niin tarkkaan, että viime viikon tiistaina alkanut Taivaan pilarit on hänen ehdotuksensa. Olen koukussa. Älkää soitelko myöskään tiistai-iltaisin.

Yllä olevien lisäksi voisin tietysti mainita Simpsoset, South Parkin tai Family Guyn. Bubbling under osasto siis. Mieluummin otan kyllä sarjakuvanikin kirjoina.

Ja minkä helkkarin takia mie tämänkin teille kerron? No ihan vain siksi, ettette kuvittelisi minusta liikoja. Olen televisioaddikti niin pitkään, kun joudun kotona olemaan. Tahdon töihin. Sitten televisiokin taas jää vähemmälle. Mutta komediaa tai draamaahan minä seuraan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Kauhu ja raivoisa väkivalta eivät minua varten ole.

 *Otsikosta voitte kiittää hakusanoja, joilla blogiin on saavuttu. Kohta pitänee tilata pakkopaita, väri saa olla muukin kuin valkoinen.

Pohjanoteeraus hienolla keikalla

Terveisiä huonoimmin järjestetyiltä festareilta, joilla koskaan olen ollut! Metallican keikkahan oli aivan suuremmoinen, mutta sitä edeltävät tapahtumat Suvilahdessa meinasivat romauttaa fiiliksen aika alhaiseksi. Jos liian pienelle alueelle, jonka pohja on suurikokoista soraa, tuodaan liian paljon ihmisiä, tungos on hirveä, joka paikkaan pitää jonottaa, vessoja on liian vähän, paikat lainehtivat kusta, istuinpaikkoja ei juuri laisinkaan, maahankaan ei voinut istua, niin jo on kumma, jos alkaa juhlamieli vähän olla hakusessa, kun väsymys tuuppaa koipiraasuihin. Olipa hirveä kokemus! Kyllä saa olla melkoinen bändi, jota menen katsomaan moisiin olosuhteisiin.

Onneksi sitten kun keikka alkoi, Metallica korvasi odottamisen ja epämukavuuden. Ei paljon liirumlaarumia ja välispiikkejä, vaan tukevaa soittoa ja tuttuja biisejä. Kieltämättä aika on alkanut ajaa bändin suuruuden ohi, mutta vielä tuon ainakin kerran kävi katsastamassa, elleivät tee uutta mielenkiintoista materiaalia. Encorea kohti tunnelma alkoi nousta minullakin. Omahoitaja oli innoissaan ensi nuoteista alkaen, samoin olivat olleet hänen ystävänsä, joita tosin emme nähneet alueella laisinkaan, koska tekstarit tai puhelut eivät menneet lainkaan läpi. Mutta tänä aamuna hehkutusta riitti.

Muista bändeistä kerkesimme nähdä Amorphiksen, joka teki olosuhteisiin nähden hienon keikan ja Machine Headin, joka ei minua juuri hetkauttanut. Jättivät kylmäksi, kun en ollut saanut heidän tuotannostaan oikein kiinni ja varsinainen hittipotentiaali puuttui.

Keikan jälkeen kävelimme Arabiaan, suora tuntui loppumattoman pitkältä. Kun vihdoin pääsimme bussipysäkille, jouduimme odottamaan ensimmäistä luokseni menevää bussia 40 minuuttia. Siinä vaiheessa olisimme molemmat olleet jo taksia vailla, mutta ohi ei ajanut yhtään vapaata. Eikä kummallakaan enää äly riittänyt kävellä edes korttelia eteen päin, että olisimme tilanneet taksin jollekin kulmalle. Sitä paitsi uskoimme tyhmyyksissämme näyttötaulua, joka väitti bussin saapuvan 15 - 18 minuutin kuluessa. Niinpä kun kotiin pääsimme, nälkä, jano ja väsymys olivat jo melkoiset. Onneksi oli iltapäivällä tekemääni lasagnea valmiina, ruuan jälkeen tuli sitten hirveä horkka molemmille. Palelimme niin, että uni piti aloittaa kahden peiton alla. Ja vettä meni pitkin yötä, nestehukka taisi tulla, vaikka vesipullot mukana olikin. Olisi pitänyt juoda vielä enemmän. Onneksi emme lähteneet baariin!

Takaisin arkeen. Tänään elpaan. Huomenna on taas uusi työhaastattelu. Siihen yhteen hyvään paikkaan en päässyt jatkoon, sain juuri äsken puhelun. Kohdallani oli tyssännyt it-taitojen puute. Pah. Haku siis jatkuu. (Mie en jaksa, en jaksa, en jaksa...)

Aamupalafriikki

Heti herättyäni minulle ei maistu kuin vesi ja pakolliset pillerit, mutta jos parin tunnin päästä on evästä tarjolla, minuun uppoaa tuhdimpikin aamupala. Nyt kun aikaa on, usein teen aamupalaksi pienen munakkaan. Ostin blinikinkereitä varten pienen teflon-lettupannun parisen vuotta sitten. Nyt alkaisi jo pian olla aika uusia ostos, ei maksanut nimittäin kuin vajaan 5 eeroa, ja koska pannu on ollut kovassa käytössä, alkaa pinnoite jo osoittaa heikentymisen merkkejä. Rikki se ei kuitenkaan vielä ole, sellaisella en suostu ruokaa tekemään, koska jostain syystä en usko, että teflon tekee sisäisesti nautittuna hyvää. Paahdan pannulla mausteet, teen jälkiruuaksi syrnikit ja aamupalakseni yhden munan munakkaan.

Aamiaismunakas yhdelle

Tahtomaasi terveellistä täytettä n. 1 dl pilkottuna (itse olen käyttänyt tomaattia, paprikaa varhaiskaalia, hapankaalia, porkkanaraastetta, perunaraastetta)
nokare voita tai öljyä
currya ja paprikajauhetta
1 kananmuna
salaattimixia, rucolaa tai tuoreita yrttejä silputtuna
ripaus suolaa
roiskaus pippuria
muutama ruokalusikallinen juustoraastetta

Sulata voi tai kuumenna öljy pannussa. Lisää curry ja paprikajauhe, anna kiehahtaa. Lisää pilkottu terveellinen osio, paista ja hauduttele hetki pannussa, että nesteet kiehuvat kokoon. Sillä välin riko muna kulhoon, lisää yrtit tai salaatti, mausteet ja juustoraaste. Vispaa sekaisin.

Kaada muna-yrttisekoitus vihannesten päälle, peitä pannu kannella ja laske lämpö ykköseen. Anna hautua kypsäksi noin viitisen minuuttia. Tarjoile sellaisenaan tai paahtoleivän päällä, kuten minä omani syön. Lisäksi tarvitsen vain kupillisen maitokahvia (kupillinen = n. 0,4 l). Seuraavan kerran nälkä on vasta joskus kahden maissa iltapäivällä. Vain taivas on rajana, mitä munakkaaseen voi piilottaa. Olen itse asiassa miettinyt, että jos joskus töihin pääsen, mikä minua estää tekemästä tuollaista jo valmiiksi itselleni iltasella. Kyllä työpaikkojen taukotiloissa yleensä mikroaaltouuni on.

Alitajunta, perkele

Hirveätä painajaista näin päiväunillani. Olin jossain baarissa, Omahoitajakin tuli sinne, mutta jostain syystä ei tullut moikkaamaan minua. Ajattelin, ettei hän nähnyt minua ja juoksin perään. Hän ajoi pois vespalla (!) ja kohta pystyin netissä seuraamaan, miten hän oli ystäviensä kanssa menossa keikalle ilman minua.  Huhuh. Tarkottaako tämä sitä, ettemme me alitajuntani mukaan menekään yhdessä Sonisphereen? kysyin Omahoitajalta. Vastaus oli, että voin kuulema kertoa alitajunnalleni, että se on melkoinen hölmö.

Mie olen onnekas paskiainen!

Eilen tuli saunottua, syötyä ja juotua ystävän kanssa. Kyllä maailma taas parani, kun valvoimme neljään saakka. Onneksi meille ei pätkähtänyt päähän mikään baariajatus, sitten se vasta heikko happi olisikin. Tämä päivä on mennyt makoillessa television ja karamellipussin kanssa. Ostin nimittäin laivalta ison pussillisen Twist-karkkeja, nyt on vatsa kipeä toffeen ja suklaan natustamisesta. Tyhmä olen.

Ottoveli ilmoittautui. Hänen kontrahtinsa loppuu huomenna. Toiveena oli, että hän jopa saisi edes vähän aikaa olla maissa, kun unet ovat olleet aika vähissä. Puhuimme jopa vaihtoehdosta, että hän tulisi käymään Suomessa. Katsotaan nyt, mita varustamo hänestä tahtoo. On jo aika kova ikävä häntä, siitä on jo vajaa pari vuotta, kun hän lähti Suomesta. Haaveena hänellä oli, että pääsisi syömään tekemääni sienilasagnea, lohdutin, että sieniä on edelleen jemmassa, saan ruuan tehtyä, jos hän vain pääsee Suomeen.

Huomenna on roolipeli- ja grillipäivä. Onneksi vesisade taisi lakata.

Kuusiluodossa piknikillä

Omahoitaja ja minä retkeilimme jälleen Helsingissä. Tällä kertaa kipitimme uusia pitkospuita pitkin Kuusiluotoon. Sitä ennen poikkesimme lahden rannalla lintujentarkkailukojussa, bongasin ensimmäisen nokikanani. Kun nautimme piknikeväitämme Kuusiluodon itäisellä rannalla, näimme jotain uskomatonta, peura asteli sirosti aukiolle, eikä huomannut heti meitä. Hetki oli jotenkin taianomainen, kuvaahan siitä ei tietenkään saanut, etenkin kun toffeen värinen kaunistus hokasi meidät ja katosi parilla pitkällä loikalla takaisin pusikkoon. Uuttukyyhkyt huhuilivat, mustarastaat pitivät konserttiaan. Varmaan pari tuntia meillä meni istuskellessa ja saarta kierrellessä.

Kartioakankaali

Kalliokieloja

Paluumatkalla ryhdyin jo nilkuttamaan. Panin nimittäin uudet kengät jalkaani ja senhän tietää, kuinka siinä tuppaa käymään. Onneksi en ole pariin päivään lähdössä minnekään pidemmälle. Kaupassa korkeintaan käyn ja sunnuntaina vähän roolipelailen. Omahoitaja tekee töitä, mutta ystävä saapuu kylään tänään tai huomenissa.

Länsirannalla on grillipaikka ja huonokuntoinen laituri.

Kiva ilma, ei ollut liian kuuma, mutta tuuli turhan ravakasti.

Sitten koittakin jo maanantai ja Sonisphere. Ei tässä kerkeä työttömyyttään surra. (No, ehkä vähän, myönnän, mutta enimmäkseen koitan olla ajattelematta koko juttua.)