Kun takamukseni herätteli minua aina vain taajempaan tahtiin öisin, päätin lääkärikäynnin jälkeen tilata ajan osteopaatille. Kävin vastaanotolla tiistaina, sekin oli taas varsinainen show, kun rynnin keskustaan, että kerkesin kolmeksi paikalle. Töistä on suuri lähtemisen vaikeus.
Niinpä saapuessani paikalle olin stressaantunut, hikinen ja ahdistunut, soveliaassa olotilassa kerrankin kertomaan, mihin sattuu, enkä peittelemään tuntemuksiani. Minulla nimittäin on paha tapa, kuvittelen ilmeisesti, että kärsimys kaunistaa. Valitin takamuksen lisäksi myös tenniskyynärpäätäni. Tai sitä oikean käsivarren lihasta, joka ärtyi mappeja nostellessa toukokuussa. Suurin kipu siitä on mennyt, mutta silti se on kalvanut hivenen koko ajan.
Ensin juttelimme, sitten osteopaatti aloitti tunnustelemaan. Olin varoittanut, että hieronta sattuu minuun, hänen tunnustelunsa ja vääntelynsä oli kuin höyhenellä sivelyä siihen nähden. Välillä jopa vähän mietin, että näinköhän tästä on mitään hyötyä. Mutta kun itsekin tunsin jo käsittelyn aikana, että jotain alkoi tapahtua, rentoutuminen ja lämpö levisivät koko kroppaan, niin mielelläni varasin itselleni heti toisenkin ajan.
Illalla olin simahtamispisteessä jo kahdeksan jälkeen. Nukuin niin sikeän yöunen, etten uskonut sen olevan mahdollista. Ja katso, käteen ei satu yhtään. Pylly vihoittelee edelleen, mutta eri tavalla ja eri paikasta. Osteopaatti kertoi, että lihaksissani ei sinänsä varsinaisesti mitään vikaa ole, ne ovat vain mutkalla kuin levälleen jätetty puutarhavesiletku. Sen lisäksi kiinnittyneet ylen tiukasti luukalvoon.
Hän ehdotti muutamia itse tehtäviä harjoituksia sekä alfalipoiinihappoa. Se kuulemma saattaisi sopia minun ruumistyypilleni ja ajaisi myrkkyjä pois keskiäkäisestä kropastani. Ja myrkkyjen poistuminen taas edesauttaisi toimintakykyä. Suoraan sanottuna olen valmis kokeilemaan kaikkea muuta paitsi kansantanssia ja insestiä, että pääsen nukkumaan rauhassa, niinpä kävin Life-kaupassa eilen (olivat sattumoisin halvennuksessa) ja nyt on ensimmäinen pilleri jo pantu poskeen, tuloksista tulen kertomaan, jos niitä ilmenee.
Ensimmäinen kertani osteopaatilla osoittautui onnistuneeksi. Parin viikon päästä on toisen käsittelyn vuoro. Eihän se ilmaista ole, mutta toisaalta jos on olemassa keino päästä kivuista eroon ilman pillereitä, niin kokeilen mieluusti. Jos se ei auta, vaadin parempia rohtoja.
torstai 16. lokakuuta 2014
tiistai 14. lokakuuta 2014
Kurssikuulumiset
Mukavia, puheliaita, ystävällisiä norjalaisia oli täynnä pitkä viikonloppuni. Englantia puhuvat ihan suvereenisti, mutta jostain syystä he tahtoisivat vieraan puhuvan norjaa. Tai ainakin ymmärtävän, jos kuulevat tyypin ymmärtävän ruotsia. Ja aika paljon sellaisia tilanteita olikin paljon, että joukko ympärilläni haasteli norjaa ja minä ymmärsin osittain, mutta en suinkaan kaikkea. Miesten nimi on aina Hans Jotain (narraan, joo), naisille on annettu vähän monipuolisemmin norjalaisnimiä.
Finanssiasiat ovat nyt sitten katollaan muutaman kuukauden ajan. Lennot ostin ajoissa, ne olivat edulliset, vajaa 200 euroa. Rahaa meni aika paljon, osittain johtui siitäkin, että ostin itselleni yhden ihanan pellava-puuvillapaidan sekä villakaulaliinan. Me myös söimme joka päivä ulkona, Trondheimissa on hurja määrä erilaisia ravintoloita, varmasti jokaiseen makuun löytyy jotain. Julkinen liikenne toimii hienosti, lentoasemalta pääsee parilla bussilla ja junalla keskustaan, eikä edes maksa paljon. Tarjolla on myös paikallisliikenteen bussikortteja ainakin kolmeksi päiväksi, edullista matkustamista!
Ravintoloissa/ baareissa tuli jonkun verran notkua, mutta onneksi osa baareista oli yksityisiä. Hassua sinänsä, kun asian muisti vasta siinä vaiheessa, kun haistoi tupakin hajun ympärillään. Muisti, millaista oli Suomen baareissakin vielä muutama vuosi sitten. Tukka tuoksui pahalta aamulla. Sain soveliaasti huomiota molemmilta sukupuolilta. Sattui vain yksi moka yhdellä baarilla, kun yksi kaksimetrinen alkoi vonkaamaan minua. Ystävär tuli vetämään pois, että ei ei ei, tyyppi seurustelee. Mistä minä sen olisin tiennyt? Ei hän sitä minulle kertonut, kun tanssimaan vei ja pussailemaan pyrki. Karkasimme nopeasti paikalta.
Seuraava yrittäjä oli ystävän kaveri, joka vei meidät baarista kotiin. Kyyti maksoi puhelinnumeroni, mutta enpä usko, että hän sitä käyttämään tulee. Vaikutti siltä, että varmasti vientiä olisi, jos enemmän paikkakunnalla vaikuttaisin. Jos menen, menen kyllä muista syistä, siksi, että Trondheim on kaunis matala paikkakunta Nidelva-joen rannassa. Ympäriltä löytyy myös luontoa, merta ja vuoristoa, ihmiset ovat viehättäviä, norjan kielen kurssi oli erittäin onnistunut!
Finanssiasiat ovat nyt sitten katollaan muutaman kuukauden ajan. Lennot ostin ajoissa, ne olivat edulliset, vajaa 200 euroa. Rahaa meni aika paljon, osittain johtui siitäkin, että ostin itselleni yhden ihanan pellava-puuvillapaidan sekä villakaulaliinan. Me myös söimme joka päivä ulkona, Trondheimissa on hurja määrä erilaisia ravintoloita, varmasti jokaiseen makuun löytyy jotain. Julkinen liikenne toimii hienosti, lentoasemalta pääsee parilla bussilla ja junalla keskustaan, eikä edes maksa paljon. Tarjolla on myös paikallisliikenteen bussikortteja ainakin kolmeksi päiväksi, edullista matkustamista!
Ravintoloissa/ baareissa tuli jonkun verran notkua, mutta onneksi osa baareista oli yksityisiä. Hassua sinänsä, kun asian muisti vasta siinä vaiheessa, kun haistoi tupakin hajun ympärillään. Muisti, millaista oli Suomen baareissakin vielä muutama vuosi sitten. Tukka tuoksui pahalta aamulla. Sain soveliaasti huomiota molemmilta sukupuolilta. Sattui vain yksi moka yhdellä baarilla, kun yksi kaksimetrinen alkoi vonkaamaan minua. Ystävär tuli vetämään pois, että ei ei ei, tyyppi seurustelee. Mistä minä sen olisin tiennyt? Ei hän sitä minulle kertonut, kun tanssimaan vei ja pussailemaan pyrki. Karkasimme nopeasti paikalta.
Seuraava yrittäjä oli ystävän kaveri, joka vei meidät baarista kotiin. Kyyti maksoi puhelinnumeroni, mutta enpä usko, että hän sitä käyttämään tulee. Vaikutti siltä, että varmasti vientiä olisi, jos enemmän paikkakunnalla vaikuttaisin. Jos menen, menen kyllä muista syistä, siksi, että Trondheim on kaunis matala paikkakunta Nidelva-joen rannassa. Ympäriltä löytyy myös luontoa, merta ja vuoristoa, ihmiset ovat viehättäviä, norjan kielen kurssi oli erittäin onnistunut!
Norjan kielen kurssi takana
Terveisiä Trondheimistä!
Olipa mukava viikonloppu, mutta nyt oikeasti tarvitsisin loman loman jälkeen. Vaan ei auta, töihin on mentävä.
Matkaraportti tulee seuraavassa osassa, kunhan kerkeän vain kirjoittamaan sen. Kuvia en ottanut edelleenkään, mutta kyllä se osa maailmaa kävisi erittäin hyvin kaljamainoksiin. Kaunista!
Olipa mukava viikonloppu, mutta nyt oikeasti tarvitsisin loman loman jälkeen. Vaan ei auta, töihin on mentävä.
Matkaraportti tulee seuraavassa osassa, kunhan kerkeän vain kirjoittamaan sen. Kuvia en ottanut edelleenkään, mutta kyllä se osa maailmaa kävisi erittäin hyvin kaljamainoksiin. Kaunista!
keskiviikko 8. lokakuuta 2014
Vatuloiva ihmisraunio
Olen apeahko. Yleensä syksyt ovat minulle elämäni parasta aikaa, mutta nyt olen maassa. Tiedän, että tämä menee ohi. Pitää vaan keksiä itselleen vapaa-ajalle riittävän paljon tekemistä, ettei ajattele. Ja niin kuin minä usein mietin, miten vähällä ajattelemisella pärjään, vaan nyt takerrun joutaviin harmeihin ja suruihin. Riittämättömyyden tunne kalvaa. Miksi aina minä?
Tiedän, etten se ole aina minä. Itse asiassa se olen minä erittäin harvoin. Oikeastaan ainoa asia, jossa en onnistu, ovat parisuhteet. Se tietysti tekee asiasta vielä aremman. Ihmeesti minä näistä kohtauksistani kuitenkin aina nousen ja teen lisää virheitä. Minulla voi myös olla syntymän jälkeinen masennus päällä, että elämä on ohi, kun viisikymmentä tuli plakkariin. Kenellekään ei kelpaa ja alamäki on nopea.
Töissä ei ole yhtään sen mukavampaa. Pitäisi sielläkin ryhdistäytyä ja alkaa vaatia ihmisarvoista kohtelua. Ei vain minulle, vaam koko sakille. Minua nimittäin on ruvennut pelottamaan töihinmeno, siellä taas on liian kiire, meinaavat jo saman päivän pakolliset tehtävätkin jäädä tekemättä, kun niitä vaan vyöryy ovista ja ikkunoista.
Eilen tein pikaisen retken Forexille. Ystävä kyllä väitti, että kaikkialla käy kortti, mutta kävin kuitenkin pienen hätävararahaston vaihtamassa. Ehkäpä matka piristää, ehkä palaan töihin intoa täynnä. Ja ehkä töissäkin elämä pikkuhiljaa alkaisi rauhoittua. Joo, ehkä lehmät oppivat lentämään.
Tiedän, etten se ole aina minä. Itse asiassa se olen minä erittäin harvoin. Oikeastaan ainoa asia, jossa en onnistu, ovat parisuhteet. Se tietysti tekee asiasta vielä aremman. Ihmeesti minä näistä kohtauksistani kuitenkin aina nousen ja teen lisää virheitä. Minulla voi myös olla syntymän jälkeinen masennus päällä, että elämä on ohi, kun viisikymmentä tuli plakkariin. Kenellekään ei kelpaa ja alamäki on nopea.
Töissä ei ole yhtään sen mukavampaa. Pitäisi sielläkin ryhdistäytyä ja alkaa vaatia ihmisarvoista kohtelua. Ei vain minulle, vaam koko sakille. Minua nimittäin on ruvennut pelottamaan töihinmeno, siellä taas on liian kiire, meinaavat jo saman päivän pakolliset tehtävätkin jäädä tekemättä, kun niitä vaan vyöryy ovista ja ikkunoista.
Eilen tein pikaisen retken Forexille. Ystävä kyllä väitti, että kaikkialla käy kortti, mutta kävin kuitenkin pienen hätävararahaston vaihtamassa. Ehkäpä matka piristää, ehkä palaan töihin intoa täynnä. Ja ehkä töissäkin elämä pikkuhiljaa alkaisi rauhoittua. Joo, ehkä lehmät oppivat lentämään.
maanantai 6. lokakuuta 2014
Matkakuumeen nousua
Onneksi loppuviikonloppu meni rauhallisissa merkeissä. Lauantaina keskityin tekemään ruokaa, siivoamaan, saunomaan ja pesemään pyykkiä. Ruokaa tehdessä ja syödessä tyhjeni viinipullo, mutta en kuitenkaan saanut kyläluutakohtausta, pysyttelin kotona. Kalsarikänni, paitsi että känniä siitä ei seurannut.
Tutkin netistä tulevaa matkakohdettani. Nyt alkaa jo vähän jänskättää torstai-ilta. Luvassa on kaksi lentoa, ennen kuin olen matkakohteessani ja siellä pitäisi vielä ymmärtää päästä lentokenttäbussilla keskustaan. Sitten kuulemma on oppaat hankittu ja ohjelma järjestetty. Todennäköisesti kaikki sujuu hyvin, mutta silti minua jännittää, olen kuitenkin jossain määrin kontrollifriikki.
Pitäisi keksiä mitä hankin yhdelle nelikymppiselle syntymäpäivälahjaksi. Entiset nuoreni täyttävät järkiään pyöreitä vuosia, parin viikon päästä on taas yhdet synttärit. Minulla kyllä on pieni ajatus, joka liittyy ruuanlaittoon, mutta lahjaan pitää saada jotain muutakin. Jotain pysyvää.
Ennen tätä kaikkea pitäisi taas selvitä yhdestä vajaasta työviikosta ja selvitettävä, kuka tuuraa minua ensi viikon maanantaina, kun vakituinen tuuraaja on lomalla. Sen lisäksi luvassa on yksi poistumisharjoituskin. Työperäistä hässäkkää riittää, hyvä niin, ei kerkeä ajatella joutavia.
Tutkin netistä tulevaa matkakohdettani. Nyt alkaa jo vähän jänskättää torstai-ilta. Luvassa on kaksi lentoa, ennen kuin olen matkakohteessani ja siellä pitäisi vielä ymmärtää päästä lentokenttäbussilla keskustaan. Sitten kuulemma on oppaat hankittu ja ohjelma järjestetty. Todennäköisesti kaikki sujuu hyvin, mutta silti minua jännittää, olen kuitenkin jossain määrin kontrollifriikki.
Pitäisi keksiä mitä hankin yhdelle nelikymppiselle syntymäpäivälahjaksi. Entiset nuoreni täyttävät järkiään pyöreitä vuosia, parin viikon päästä on taas yhdet synttärit. Minulla kyllä on pieni ajatus, joka liittyy ruuanlaittoon, mutta lahjaan pitää saada jotain muutakin. Jotain pysyvää.
Ennen tätä kaikkea pitäisi taas selvitä yhdestä vajaasta työviikosta ja selvitettävä, kuka tuuraa minua ensi viikon maanantaina, kun vakituinen tuuraaja on lomalla. Sen lisäksi luvassa on yksi poistumisharjoituskin. Työperäistä hässäkkää riittää, hyvä niin, ei kerkeä ajatella joutavia.
lauantai 4. lokakuuta 2014
Suru hukkuu siideriin
Eilen sain kuulla, että Hankala oli ryhtynyt seurustelemaan. Harmittihan se, vaikka en ollut varsinaisesti tietoisesti panostanut suhteen vakiintumiseen. Sen tiesin, että kotiin olisi turha jäädä, siellä ajatus olisi vallannut minut kokonaisvaltaisemmin, alitajunta nimittäin oli vetänyt tapailustamme omat johtopäätöksensä. Märinäksi olisi varmaan jossain välissä mennyt. Ei minusta suhteeseen ole, hyvät ovat jo varattuja ja huonoja ei enää kannata vaivoikseen ottaa. Pitäisi vaan yrittää muistaa se, eikä kuvitella mitään kummallista.
Kun ystävä vihjaili menevänsä töiden jälkeen kotibaariinsa, vonkasin itseni mukaan. Sitä ennen kävin lunastamassa 190 euron edestä valokuvia sekä Kappahlista parit rintareput, kun siellä oli kanta-astujapäivät -25%. Tarttui sieltä yksi musta paitakin mukaan, mutta koska farkkuosastolla ei ollut tapahtunut mitään kehitystä, jätin siniset bootcutit rauhaan. Oi, kunpa sinne välillä tulisi mustia. Miksi en ymmärtänyt ostaa niitä kuin yhdet, silloin kun niitä tarjolla oli?
Ystävän tapasin rautatieaseman edessä, ratikalla matkasimme Kallioon. Tuttu ja turvallinen baari sai todistaa aina hamaan pilkkuun saakka kikatteluamme. Miten ihanaa minulla hänen kanssaan onkaan, pitää oikeasti kehua, että harvan ihmisen kanssa tulee naurettua niin herkeästi. Kyllä me niitä elämän vakavampiakin puolia käsittelemme, mutta niihin ei jäädä vellomaan. Ja entäs sitten hänen ystävänsä, aivan valloittavaa sakkia!
Tuli siellä haasteltua tuntemattomienkin kanssa, tunsin olevani niin turvassa, että uskalsin sellaisiakin katsella. Erityisesti jäi mieleen todella omituinen sakki jostain Lahden Miekkiöstä, isä poikineen ja ystävineen oli lähtenyt kylille. Minä en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa sakille, kun poika komensi isäänsä, ettei hän saisi ketään sutturaa enää ottaa perintöä kärkkymään, että se kuului hänelle. Karmaisevaa.
Joskus 15 vuotta sitten Helsingin keskustassa oli Baker´s niminen baari, Paakarin baariksi me kanta-asiakkaat pruukasimme sitä kutsua. Musiikki oli raskasta, pojilla pitkä tukka ja me tytöt vasta nättejä sutturoita olimmekin. Tiskin takana heiluivat kaupungin cooleimmat baarimikot. He vastasivat myös soitettavasta musiikista, joten kannatti olla mielinkielin ja nätisti, jos tahtoi toiveensa eetteriin. Ystävä esitteli minut myös toiselle siellä hengailleista baarimikoista, olipa hieno muistutus nuoruusvuosilta!
Yöllä matkustin kotiin bussilla. Söin ja tipahdin välittömästi. Nyt olen kuunnellut elimistöäni, että eihän minulla edes ole krapula! Tuli juotua vain siideriä ja muutama salmiakkihedelmäsnapsi, joista pari tarjosi ystävän puoliso, ennen kuin kotiin lähti. Ihana mies! (Minut on niin helppo hurmata, vitsejä ja viinaa...)
Ai niin, syntymäpäivävalokuvat vasta valloittavia ovatkin! Niistä tulee vielä hieno kansio! Erinomainen sijoitus, yksi elämän parhaita. Hinnasta tuli vitsailtua, että 190 euroa on viisikymppisen naisen katuhinta tällä hetkellä. Hihi. Ei paha hinta.
Kun ystävä vihjaili menevänsä töiden jälkeen kotibaariinsa, vonkasin itseni mukaan. Sitä ennen kävin lunastamassa 190 euron edestä valokuvia sekä Kappahlista parit rintareput, kun siellä oli kanta-astujapäivät -25%. Tarttui sieltä yksi musta paitakin mukaan, mutta koska farkkuosastolla ei ollut tapahtunut mitään kehitystä, jätin siniset bootcutit rauhaan. Oi, kunpa sinne välillä tulisi mustia. Miksi en ymmärtänyt ostaa niitä kuin yhdet, silloin kun niitä tarjolla oli?
Ystävän tapasin rautatieaseman edessä, ratikalla matkasimme Kallioon. Tuttu ja turvallinen baari sai todistaa aina hamaan pilkkuun saakka kikatteluamme. Miten ihanaa minulla hänen kanssaan onkaan, pitää oikeasti kehua, että harvan ihmisen kanssa tulee naurettua niin herkeästi. Kyllä me niitä elämän vakavampiakin puolia käsittelemme, mutta niihin ei jäädä vellomaan. Ja entäs sitten hänen ystävänsä, aivan valloittavaa sakkia!
Tuli siellä haasteltua tuntemattomienkin kanssa, tunsin olevani niin turvassa, että uskalsin sellaisiakin katsella. Erityisesti jäi mieleen todella omituinen sakki jostain Lahden Miekkiöstä, isä poikineen ja ystävineen oli lähtenyt kylille. Minä en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa sakille, kun poika komensi isäänsä, ettei hän saisi ketään sutturaa enää ottaa perintöä kärkkymään, että se kuului hänelle. Karmaisevaa.
Joskus 15 vuotta sitten Helsingin keskustassa oli Baker´s niminen baari, Paakarin baariksi me kanta-asiakkaat pruukasimme sitä kutsua. Musiikki oli raskasta, pojilla pitkä tukka ja me tytöt vasta nättejä sutturoita olimmekin. Tiskin takana heiluivat kaupungin cooleimmat baarimikot. He vastasivat myös soitettavasta musiikista, joten kannatti olla mielinkielin ja nätisti, jos tahtoi toiveensa eetteriin. Ystävä esitteli minut myös toiselle siellä hengailleista baarimikoista, olipa hieno muistutus nuoruusvuosilta!
Yöllä matkustin kotiin bussilla. Söin ja tipahdin välittömästi. Nyt olen kuunnellut elimistöäni, että eihän minulla edes ole krapula! Tuli juotua vain siideriä ja muutama salmiakkihedelmäsnapsi, joista pari tarjosi ystävän puoliso, ennen kuin kotiin lähti. Ihana mies! (Minut on niin helppo hurmata, vitsejä ja viinaa...)
Ai niin, syntymäpäivävalokuvat vasta valloittavia ovatkin! Niistä tulee vielä hieno kansio! Erinomainen sijoitus, yksi elämän parhaita. Hinnasta tuli vitsailtua, että 190 euroa on viisikymppisen naisen katuhinta tällä hetkellä. Hihi. Ei paha hinta.
torstai 2. lokakuuta 2014
Väliaikaista kaikki on vaan
Eilisen seminaarin jälkeen teki mieli silpaista känni toteen. Syletti pitkän kaavan mukaan. Mutta koska tänään tapaan ensimmäistä kertaa osastomme uuden vetäjän, en kokenut tarpeelliseksi pilata mainettani hänen silmissään heti ensi tapaamisella. Teen sen vasta sitten seuraavalla kerralla. Nyt pitää edes yrittää tehdä jonkin valtakunnan vaikutus ja vielä puhua kielilläkin.
Ja miksi harmitti? Pitkä juttu, mutta sanotaanko, että olisin niin paljon nopeampi kuin muut. Sen lisäksi hr-ihmeemme käytös osoitti, ettei ammattikuntaani juurikaan arvosteta. Avoimia asioita on liian paljon, helppoja ratkaisuja ei ole, mutta kukaan ei myöskään tahdo tehdä vaikeita ratkaisuja. Minun toiveeni johtajuuden paluusta oli kuolleena syntynyt ajatus. Se kuulemma pohditaan vasta seuraavassa vaiheessa. En jää pidättämään hengitystäni sitä hetkeä odotellessani. Ehkä nyt jotain pientä saatiin aikaan, mutta avoimia asioita kyllä riittää. Minä kerkeän eläkeikään, ennen kuin ne ratkeavat.
Otin yhteyttä osteopaattiin ja esittelin ongelmani. Nyt odottelen vastausta, onko hän sitä mieltä, että minun kannattaisi tulla vastaanotolle. Nimittäin mielialan nousua haittaa hivenen myös kalvava tunne lonkassani. Ei se ole kuolemankipeä, vaan nakertava. Minä ja kivut emme sovi yhteen, minusta kun puuttuu kestonappula.
Päivän positiivinen asia olkoon se, että ei tätä tuulta loputtomiin kestä. Onneksi olen enimmäkseen hyväntuulinen ja elämääni tyytyväinen ihminen, välillä vaan tulee suo vastaan minullakin.
Ja miksi harmitti? Pitkä juttu, mutta sanotaanko, että olisin niin paljon nopeampi kuin muut. Sen lisäksi hr-ihmeemme käytös osoitti, ettei ammattikuntaani juurikaan arvosteta. Avoimia asioita on liian paljon, helppoja ratkaisuja ei ole, mutta kukaan ei myöskään tahdo tehdä vaikeita ratkaisuja. Minun toiveeni johtajuuden paluusta oli kuolleena syntynyt ajatus. Se kuulemma pohditaan vasta seuraavassa vaiheessa. En jää pidättämään hengitystäni sitä hetkeä odotellessani. Ehkä nyt jotain pientä saatiin aikaan, mutta avoimia asioita kyllä riittää. Minä kerkeän eläkeikään, ennen kuin ne ratkeavat.
Otin yhteyttä osteopaattiin ja esittelin ongelmani. Nyt odottelen vastausta, onko hän sitä mieltä, että minun kannattaisi tulla vastaanotolle. Nimittäin mielialan nousua haittaa hivenen myös kalvava tunne lonkassani. Ei se ole kuolemankipeä, vaan nakertava. Minä ja kivut emme sovi yhteen, minusta kun puuttuu kestonappula.
Päivän positiivinen asia olkoon se, että ei tätä tuulta loputtomiin kestä. Onneksi olen enimmäkseen hyväntuulinen ja elämääni tyytyväinen ihminen, välillä vaan tulee suo vastaan minullakin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
