Takaisin alkuasetelmiin. Sain juuri soiton, jonka mukaan en päässyt ykköseksi, vaan olin hyvä kakkonen. Jotenkin niin minun tuuriani viime aikoina. Nyt sitten odottelen pari viikkoa tietoa sieltä toisesta hyvästä. Valitsemaan en ainakaan pääse, parempi lienee, ettei kuvittele edes sellaiseen tilanteeseen pääsevänsä. Kunhan jonnekin.
Taidan käyttää masennusenergiani siivoamiseen. Olen sitäkin onnistuneesti lykännyt aivan liikaa. Mutta toisaalta nyt ainakin tulen näkemään kätteni jäljet. Sitten jos vaikka leipoisin. Sitähän minä ahdistuksissani pruukaan tekemään.
Onneksi tulee viikonloppu ja mukavaa tekemistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Voi harmistus. Kyllä ne sais ny sinun ainutlaatuisuutes pikkuhiljaa muutkin huomata. Perkhele.
Kauko
Aika hyvinhän he huomasivat. Olin kuitenkin toiseksi paras. ;->
Eiku happamia, sanoi kettu.
No voi harmitus sentään! Kyllä se ykköspaikka vielä tulee, usko pois.
Tulee, jos on tullakseen. Kyllä mie oikeastaan pärjään ilmankin. Paitsi taloudellisesti... Pitää vaan panna suu säkkiä myöten sitten.
Muistan, kun sain itse tiedon eräästä duunista, jossa olin jäänyt "hyväksi kakkoseksi". Ottivat siihen tällaisen kokeneen ja eläneen ihmisen sijaan vastavalmistuneen tradenomin. No, meni puoli vuotta ja sama työnantaja soitteli perään ja kyseli tilannettani. Olin silloin projektihommassa, jonka oli määrä loppua muutaman kuukauden kuluttua. Tarjosi mulle äitiyslomansijaisuutta. Merkittävää oli, että palkkatarjous oli pudonnut alkuperäisestä yli 600 eurolla ja olisi näin ollen ollut noin 40 % huonompi kuin projektipalkkani. Sanoin kiitos ei!
Kaikenlaista voi siis tulla vastaan, siihen saa varautua.
Mutta tsemppiä. Kyllä minutkin sitten kutsuttiin töihin, loppujen lopuksi.
Voi peevelin saakelin peeveli!! Niin tiedän, miltä tuo tuntuu!! Onneksi sulla on vielä tuo toinen paikka mahdollisesti odotettavissa, pehmentää ainakin tässä kohtaa jysäystä, jos ei muuta :-(.
Sain eilen kaksi lähes perättäistä puhelua haastatteluihin, kummatkin sijaisuuksia, mutta isot kelpo talot. Jospa niistä edes toinen tärppäisi... Kurjemman taloudellisen tilanteen lisäksi pää uhkaa hajota sosiaalisuuden vähyyteen. Eipä uskoisi, miten niitä kahvipöytäin liirum laarum on säitä pidellyt -turinoita voi kaivata! Näen toki ystäviä jne, mutta ei se ihan kaikkein päiväin sosiaaliseksi sisällöksi riitä.
t. kohtalotoverisi sanna
Voi harmi. Jos sit ens kerralla.
Kiitos tsempistä, anonyymi. Onpas sinuakin elämä koetellut!
Sanna, ainahan tästä noustaan. :-D
Partapappa, sitä miekin toivon. Ja muistutan itselleni, etten tarvitse kuin yhden työn noin aluksi.
Lähetä kommentti