Polkupyöräilin toisena päivänä perätysten, kun ei takamukseni tullutkaan kipeäksi ensimmäisestä retkestä. Vantaan joen varsia on hyvä pyöräillä, koska ne ovat aika tasaisia. Vain kerran jouduin työntöhommiin, kun nyppylä tuli eteen niin yllättäen, etten kerennyt kerätä vauhtia. Muuten en juurikaan spurttaile, olen täydellinen sunnuntaipyöräilijä, koitan katsella ympärilleni, enkä vain viilettää virtaviivaisesti. Sen lisäksi yritän olla jäämättä nopeampien ihmisluotien alle.
Polvi kettuilee sen kun kerkeää, mutta kun ideanahan tässä kaikessa on se, että jos vähän paino tippuisi, voi olla, ettei polveenkaan niin paljon sattuisi. Ensi viikolla jatkan harjoituksia heti kun voin. Viime yönä nimittäin nukuin kertaakaan heräämättä yli kahdeksan tuntia! Rukseja seinään ja kattoon! Aaltoja!
Luonto tarjoaa parhaimmillaan parastaan. Kevät vaihtuu kesäksi, linnut karjahtelevat sukulaisilleen "mun tontti, painu v*ttuun!" Se kuulostaa ihmisen korvaan kauniilta. Kasvit, puut ja pensaat tuoksuvat ja kukkivat, itikoita tai paarmoja ei vielä ole. Eikä edes liian kuuma. Täydellinen pyöräilykeli. Kypärä on vielä hankkimatta, mutta ei kerrota kenellekään. Minunhan pitäisi mennä johonkin urheiluliikkeeseen ja se kuulostaa vallan kamalalta. Nehän nauravat minut ulos sieltä. (Oikeasti tarvitsisin myös hengittävän ja tuulta pitävän takin, mutta niitä ei jättiläispalleroille kuitenkaan tehdä. Ovat sitä mieltä, että ne näyttävät läskeillä rumilta. Ja tottahan se on. Taidan jatkaa normiräteissä.)
Huomenna en pyöräile, lähdemme vaeltelemaan Omahoitajan kanssa. Piknik-eväät tietysti teemme mukaan ja voi olla, että retki päättyy baariin, mutta tuleepahan taaperrettua. Tarvitsemme sitä molemmat. Aion varata mukaan Otavan värikasvion, koska näin taas muutaman sellaisen rehun, jota en tunnistanut. Sienikirjaa ei vielä tarvitse.
(Huomaattehan, etten puhu mitään töidenhakemisesta. Niinpä, ei ole mitään kerrottavaa, paitsi että kyllä mie haen koko ajan.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ilouutisia täältä - soitettiin tänään, että tulehan reilun viikon päästä tekemään työsopimus, ja työt alkaa heinäkuun alusta! Reilun vuoden määräaikainen, mutta iso talo ja kiinnostavat toimet ja palkkatoivettanikaan eivät kakistelleet! Ja tykkäsin kummastakin haastattelijasta (kaksi kierrosta kävin siellä). Olen helpottunut ja tohkeissani! Ehdin viettää ihka oikean kesälomankin! (Kaikki on toki lopulta varmaa vasta kun muste kuivuu paperissa, mutta kai nyt jo sentään, kun on suullisesti selvästi luvattu.)
Kummitus armas, kyllä se sieltä vielä napsahtaa! (helpommin sinulle työ kuin minulle mitään Omahoitajan kaltaista ;-)...)
t. sanna
Onnea, ONNEA, O N N E A, Sanna, virtuaalikumppanini. Olen kovin onnellinen puolestasi, varmasti sen ansaitsit! :-D
Nyt viimeistään voit aloittaa blogin, miltä tuntuu uuden työn aloitus. ;-D
Äläkä nyt luovuta kumppanijutussakaan. En mie mitään hänenlaistaan ikinä kuvitellut tapaavani.
Lähetä kommentti