keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Tuulen suunta on muuttuva, välillä ei tuule laisinkaan (versatiilia ajattelua?)


Enimmäkseen Harmiton Tiina roiskaisi kiitoksella. Kiitos kiitos, kilti laspi! Eli siinäpä näppärästi tuli sääntöjen kohta numero 4.
The Rules
1. Nominate 15 fellow bloggers.- Nimeä 15 kanssabloggaajaa.
2. Inform the bloggers of their nominations.- Kerro heille plakaatista.
3. Share 7 random facts about yourself.- Kerro itsestäsi 7 faktaa.
4. Thank the blogger who nominated you.- Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa.
5. Add the Versatile Blogger Award picture to your blog post. - Lisää Versatile Blogger kuva blogipostaukseesi.

En minä kyllä ikinä 15 uutta blogia keksi, kun kaikki on jo moneen kertaan kiitetty ja palkittu. Mutta kokeillaan, montako saan kasaan, katsotaan, mitä tästä vielä tulee. Minä pidän kovin monenlaisista blogeista, yleensä erilaisista kuin omani.Minä nyt kirjoitankin päiväkirjaa dementiavuosia varten.

Tässäpä mieleen tulleista muutama,on varmaan pakko selittää, miksi juuri nämä valitsin, niin noh, koska tahdon.

Verbauri - Rakastan tarinoita. Täällä on monenlaista fiktiota.
Erotarinoita - Täällä taas toivutaan ja eletään. Molemmat hyvästä. Sen lisäksi minua välillä naurattaa, kun eroaja haksahtaa ojasta allikkoon.
Partapappa - Pappa taas kertoi jonkun aikaa sitten, että kaikki naiset häneen haksahtavat. En yhtään ihmettele.
Kulutusjuhla - Koska olen kuluttaja ja pidän tiedosta. Liittykää tekin!
Tyttö yli laidan - Oi voi voi. Tahtoisin uskaltaa kirjoittaa niin kuin täällä kirjoitetaan.
Katkelmia ja kulumia  - Olen epäsäännöllisen säännöllisesti käynyt lukemassa Raran kirjoituksia. Ihmeellinen on elämä, tulee mieleen, että kannattaisi sanoa jo tänään, ettei jää sanomatta.
Kipparin morsian  - Minun tulee nälkä joka kerta kun käyn täällä. Jotain erilaista. Herkullisen kauniita ruokakuvia ja ruokareseptejä tvistillä. Vaatisivat tosin niin paljon, etten vielä ole uskaltanut kokeilla.

Noita on nyt seitsemän. En ihan oikeasti jaksa etsiä enää uusia blogeja, jos ei nenän eteen tuoda. Luen vain vanhoja tuttuja, ne kaikki ovat saaneet jo plakaatteja, vaikka lampaat söisi. Ja onko pakko käydä vielä kertomassakin tästä... Pah, en jaksaisi. Ehkä vitkuttelen vähän aikaa, katson, jos he itse huomaisivat.

Seitsemän faktaa minusta

1. Olen työtön 20.6. alkaen, ellei paikkaa sitä ennen löydy. Olen ollut työvoimatoimistossa kirjoilla nyt elämäni aikana kolme kertaa, 19-vuotiaana, 34-vuotiaana ja 8.5. alkaen. Jännittävä rytmi. Minua ei ole irtisanottu koskaan aikaisemmin. Minua pelottaa aivan kamalasti köyhyys, siinäpä minulle uudelleen opeteltava asia. Karma vaatii sitä todennäköisesti, että tulen sinuiksi senkin jutun kanssa. Se kuitenkin on lapsuuden aikainen pelkotila.
2. Inhoan urheilua. Myös penkkiurheilua. Inhoan kaikkea muutakin, missä ihminen esiintyy fanaatikkona. Uskontoja, ismejä, puusilmäjuttuja, melskaamista, julistamista ja suuria sanoja.
3. Tahtoisin päivän olla mies. Tahtoisin tietää miltä kikkeli tuntuu, siis sillä tavoin, kun sen itse omistaa. Tahtoisin pissiä seisaaltani. Todennäköisesti ryhtyisin panemaan kaikkea, mikä liikkuu.
4. Rakastan puutarha-asioita, mutta en kitkemistä. Parveke on paras paikka laiskalle puutarhurille. Ehkä myös vähän hullulle. Huolehdin siitä toisesta puutarhasta paljon vähemmän, se saa olla luonnontilassa.
5. Ripustin vihdoinkin fluoresoivat tähtösenrippeeni makuusopen liukuoviin. Tulee edes pieni taivas. Aikoinaan niitä sai edukkaasti Toys´R´Usista. Näköjään niitä on siellä edelleen. Aika paljon niitä(kin) jäi avioliiton raunioille, tai raunioiden kattoon. Vielä kun jostain löytäisin edukkaan turkoosin muovihelmiverhon, niin senkin ripustelisin toiseen makuusopen oviaukkoon. Siinähän kilahtelisi, tällä kertaa kukaan ei ehkä repisi sitä raivon vallassa ruttuun. (Minulla on joku käsittämätön kitch-tauti, tahtoisin myös pylvässängyn, mutta se ei kotiini mahdu.)
6. Jos minä en pian opi uudelleen lukemaan niin kuin kymmenisen vuotta, niin johan on perkele. Luin niin paljon ja minulla oli kivaa kirjojen kanssa. Nyt jos hätäisesti saa kirjan viikossa tavattua. Ja minulle kelpaavat jo kertaalleen luetutkin kirjat, koska olen lahopää, enkä enää muista mitään. Ihana dementia... (Lupaan kertoa sitten, kun tavaan kolmea kirjaa vuoronperään ja ne tuntuvat lukemattomilta aina vain uudelleen.)
7. Vaihdevuodet ovat alkaneet. Herään hikilammikosta joka yö. Aikasemmin vain heräsin joka yö. Ja näkisittepä naamakarvani. Jumalauta, pakko hankkia ne munat, koska parta kasvaa jo! Nöyryyttävää nyppimistä. Mun rintamuksen iho rutistuu. Tissit roikkuvat pian navan seudulla. Seuraavaksi kuulema naama tipahtaa, kun kollageenisiteet pettävät. Tai jotain, evvk. Pidä siinä nuorempaa miesystävää, sääliksi käy häntä. Ja itsesääliksi minua.

Menisinköhän kokeilemaan saanko unta? Viime yönä oli tosi luokaton lähetys. Painajaisiakin viskoi. Joku yritti tulla sisälle pahoissa aikeissa, sitten ovi olikin auki. Heräsin uikutukseeni, mutten uskaltanut lähteä edes laittamaan turvalukkoa päälle, koska sisällä aivan varmasti oli jo joku. Mie en jaksa. Olen hermoheikko uneton.

5 kommenttia:

Nollavaimo kirjoitti...

Allekirjoitan nro 3:sen isoilla kirjaimilla ! :D

-kummitus- kirjoitti...

On se hyvä, että muitakin huimapäitä löytyy. :-D

Millan kirjoitti...

Heh, mullakin on niitä valotähtiä, enkä minäkään kaipaa urheilua missään muodossa. Myäs nelonen kutonen ja seiska kuulostavat tutulta, mutta kikkelistä en perusta! ;D

Unknown kirjoitti...

Olihan mukavaa luettavaa. Kikkelin kans on helpompaa. Ei tartte asioita niin perusteellisesti ajatella. Jos kaveri sanoo et tuun käymää ni: aha. Ei tartte miettii mis kunnos koti tai itte on, mitä se must aattelee ja tuleeko se sittenkää ja.....
Mut mä en pidä haasteista joten kiitos mutta eikiitos ja mielestäin oon tähän jo yhen (murrr) kerran vastannu ;D

Mukavaa päiväjjatkoo!!

-kummitus- kirjoitti...

On se hyvä, että meillä on toisistamme vertaistukea, Millan.

Pappa, ei ole pakko vastailla haasteisiin. Kunhan nyt levitän tietoa erilaisista blogeista. Se tässä minun mielestäni on pääasia.

Vaikka mulla ei sitä kikkeliä olekaan, niin en kyllä siivoa vieraita varten. Yleensä vasta sen jälkeen, kun vieraat ovat lähteneet. Enkä mieti sitäkään, mitä vieraat minusta ajattelevat, hyvää todennäköisesti, kun kylään tulevat. ;-D Jotta ei siihen aina sitä munaa tarvita.