Varhainen lintu

Yrityksemme mato-osastolta, huomenta! Olen käkkinyt toimistolla varhaisesta aamusta alkaen vekslaten viikon aikataulutusta. Kun perjantaina olin mielestäni saanut aikataulun ihmeellisen hyvin kuriin, uumoilinkin, että viikonlopun aikana olisi ylläreitä ilmestynyt. Ja olihan niitä, olen poiminut useampiakin matoja aamun varhaisina tunteita.

Viikonloppu oli rauhallinen. Perjantaina ymmärsin saapua ruokailun päälle kotiin jo yhdentoista maissa. Kappelin ruoka oli suhteellisen onnistunutta, paistettu maksa etenkin. Parsa-annokseeni en ollut aivan niin tyytyväinen, oletin saavani lämpimän annoksen, kun listalla luki grillattua parsaa, mutta se olikin kylmä. Yäk. Joudun ehkä kommentoimaan asiaa. Muuten tarjoilu pelasi, jopa loppulaskutukseen saakka, vaikka 9-henkinen seurueemme otti kaikki erillset laskut.

Lauantaina sain vihdoin yrtit kylvettyä multiin. Luvassa ovat klassiset timjami, thaibasilika, tavallinen basilika ja ruohosipuli. Ajattelin vielä sen verran oikaista, että jonain päivänä otan kaupan vihannesosastolta rosmariinin ja siirrän sen suurempaan ruukkuun. Taimi kun taimi, sama kai tuo mistä sen nappaa, kunhan vain yrttinen kasvaa. Viime kesänä ainakin siirto onnistui erinomaisesti. Pesin parvekematon, mutta siivoaminen jää myöhemmäksi. Sen päälle vietimme sauna-pizza-viini-iltamat ystävän kanssa. Välillä oikein naurattaa, että mistä meille sitä juttua aina piisaa, kun nytkin kampesimme unille vasta neljän maissa. Sunnuntain vietin sohvalla, siitä alkaa tulla tapa, mutta kun lauantaiyönä unilähetys oli vain viiden tunnin mittainen, ei minusta kovin ihmeellisiin temppuhin sen jälkeen ole.

Nyt on rauha maassa ainakin hetkellisesti. Lähetin juuri lääkintälotan ominaisuudessa yhden kollegan kotiin tartuttamasta muita flunssaansa. Pitäköön itse hyvänään. Seuravaksi kerkeän askarrella paskarrella koulutuskansioita. Moninaiset ovat tehtävät tänä aamuna, ihana välillä tehdä jotain sellaista, jossa aivoja ei tarvita laisinkaan!

(Jos kukaan ei kerro kellekään, minua ei oikein tahdo innostaa kirjoittelu. Mutta kirjoitan sitten vaikka vähemmän ja harvemmin. Pakottamalla nimittäin en saa mitään itsestäni irti. Sitä paitsi eihän tätä saman toistoa kukaan jaksa lukeakaan, mitään uutta ei tapahdu, lillun eteen päin elämässäni, kuin lastu loivilla lainehilla.)