perjantai 8. heinäkuuta 2011

Että minä olen kiitollinen blogien olemassaolosta

Jos tätä blogia ei olisi, pohtisin usein itsekseni syntyjä syviä. Niitä, joita muut pohtivat perheensä tai puolisonsa kanssa. Toiset taas ystäviensä kanssa. Ja tavallaan ystävieni kanssahan minäkin asioita jaan, teen sen vain vähän perinteisestä puhelusta tai kirjeestä poikkeavalla tavalla. Jaan tietoa heidän ohessaan myös muille, julkista päiväkirjaa kun kerta kirjoitan. Eilen koin kiitollisuutta, että minulla on mahdollisuus blogin kautta jutella asioita, joita en tahdo töissä jakaa, muuten saattaisi inhimillinen kosketus olla aika vähäinen.

Se on yksinelämisen yksi harvoja huonoja puolia, välillä tekisi mieli jutella asioista. Olen niin huono soittelemaan kenellekään, että sitäkään en tule tehneeksi. Onneksi voin kirjoittaa häiriköimättä ketään juuri silloin kun siltä tuntuu. Ja kyllähän minä nykyään näen ystäviä onneksi viikonloppuisin, ei tässä enää missään umpiossa elellä.

Tänään pitäisi käydä farkkukaupassa. Lempifarkkuni alkavat käydä ohkaiseksi, vaarana on, alkavat pian pyllynposket paistaa, eikä se ole suotavaa. Sopivasti tuli luottokauppaani vielä -20% tarjouskin. Huomenna kestitsen jälleen yhtä ystävää, ehkä kahtakin. Ja maanantaina sitten, hmm, luvassa on mielenkiintoisia aikoja.

4 kommenttia:

Lissu kirjoitti...

Maanantaina kannattaa pynttäytyä niihin vanhoihin farmarihousuihin, niin ei haittaa jos askel horjahtaa tai juoma läikkyy ;)

Tsemppiä helteiseen sovituskoppiin!

-kummitus- kirjoitti...

Asiallinen huomio, Lissu. :-D Ja kiitos tsempistä! Toivon todellakin löytäväni jotain.

Tiina kirjoitti...

Olen joskus miettinyt samaa, että sitähän se bloggaaminen (ja nykyisin myös facebookaaminen) on: sosiaalisten kontaktien korvike. Kun tapahtuu jotain hauskaa tai törmää vaikka johonkin uutiseen, niin eipä olekaan ketään juuri siinä paikalla, jolle kertoa asiasta, niin tulee lärpätettyä sitten jonnekin sosiaaliseen mediaan. Kyllä sitä joskus toivoo, että olisi joku läsnä, jonka kanssa jakaa juttuja. Eikä se tietenkään tarkoita, että eläisi jotenkin eristäytyneenä "elävistä" ihmisistä.

-kummitus- kirjoitti...

Totta haastat, Tiina. Tuntisin oloni paljon yksinäisemmäksi ilman näitä nykyajan vinkeitä. Sopivat hyvin minulle, on omaa rauhaa, mutta saa sosiaalisia kontakteja ja voi jakaa tuntemuksiaan sen kummemmin ketään erikseen kiusaamatta.