torstai 29. joulukuuta 2011

Joka yö sama virsi

Näen painajaisia irtisanomisesta. Sitä on jo jatkunut aika pitkään. Viime yönä kokeilin jopa ottaa nukkumatille kemikaaliavustajan mukaan geimeihin, mutta ei sekään auttanut. Tai auttoi sillä tavoin, että nukuin 7,5 h, mutta aamusta tulivat painajaiset. Ei ole kiva nukkua, kun ahdistaa heräämisen jälkeen. Saa nähdä miten kaua tätä kestää tai miten kauan minä kestän. (Ärsyttävän tyhmää olla työorientoitunut persoona. Ja sitten kun vielä kaikki kyselevät, että no joko ja aina vaan pitää sanoa, että paljon olen kieltäviä vastauksia jo kerennyt saada.)

Tänään pitäisi hoitaa puhelinasia, muuten minulla ei ole puhelinliittymää 4.1. alkaen. Välttelen vastenmielisten asioiden toimittamista. Koko irtisanomisjupakka on vastenmielinen. Koitan kyllä tolkuttaa itselleni, ettei minun ihmisarvoni työstä ole kiinni, mutta alitajunta on huomattavasti vahvempi kuin päiväminäni, rautainen tyyppi, sen kun saisin valjastettua avukseni enkä vastaani.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sorry, täällä taas totuuden torvi. Jälleen kerran - omasta kokemuksesta - tiedän nuo tunteet. Ja voin sanoa, että olo ei helpota ennen kuin on se uusi duuni plakkarissa (tai lottovoitto tilillä). Mikään ei syö naista yhtä paljon kuin jatkuva kakkoseksi jääminen työhaastatteluissa. Paitsi ehkä se yksi tj. joka (kiitos oman haluni kaivaa verta nenästäni) sitten latasi eteen koko karmeuden eli syyt, miksi en duuniin kelvannut, vaikka kaikki osaaminen oli hallussa. "Et ole henkilö, jonka kanssa voisin kuvitella nousevani yleisön eteen yritykseni edustajana. Teet oloni vaikeaksi jo pelkällä läsnäolollasi". No, ei tarvitse olla selvinnäkijä, että tajuaa mistä oli kyse: "olet liian vanha etkä tarpeeksi edustava. Olen juuri päässyt eroon perintönä tulleesta eläkeikäisestä assarista, haluan itselleni nuoremman ja mielellään hyvännäköisen". Sinä iltana itkin ensimmäistä kertaa elämässä tämänkaltaisen asian takia. Se äijä iski mut niin maan rakoon, että vieläkin (lähes vuosi tuosta tapahtumasta) suunnittelen salaa mielessäni tapaa kostaa hänelle - tehdä jotain todella törkeää. Häpäistä hänet. No, jäävät ajatuksen tasolle, mutta arpi ei ole vielä umpeutunut.

Sorry tämä paatos. Tuli juttu taas mieleen ja oli pakko kirjoittaa. Toivon sinulle parempia kohtaamisia.

Tuntematon

p.s. se äijä palkkasi 30 vuotiaan naisen, jolla ei ollut mitään alan koulutusta ja työkokemus oli hankittu ihan toiselta alalta... Ehkä he ovat nyt molemmat onnellisia.... mutta toivon erityisen kovasti, että eivät ole!

-kummitus- kirjoitti...

Olisihan se toki mukavampaa lukea positiivisia terveisiä, mutta oma valintahan tämä julkinen kirjoittaminen on ollut. Ehkä kannattaa pitää mölyt mahassaan jatkossa, jos en tahdo masentua entisestään.

Nienna kirjoitti...

Heip, täällä kans on painajaiset tuttuja. Muutamana yönä taas tässä joululoman aikana on tullut herättyä paniikissa, tosin enemmän tuntuvat painajaiset tällä erää olevan täällä ihmis- kuin työsuhdesävyttyneitä. Itsepähän kerjään näitä, kun on taas tullut juotua alkoholia enemmälti...

Häntä siis pystyyn kuitenkin, kyllä se työpaikka jostain löytyy! Vaikka ihme kyllä en ole vielä joutunut itse irtisanotuksi, niin työn hakemisen kamaluus kyllä iski päin naamaa muutama vuosi taaksepäin valmistumisen jälkeen, kun mitään ei meinannut löytyä, ja lama alkoi olla pahimmoilleen päällä... Sitkeän yrittämisen jälkeen tosin löytyi se ensimmäinen astinkivi, ja sitten muutakin vähitellen.

Halauksin,
Nienna
(En ole tainnut aiemmin kommentoida, vaikka blogiasi olen seuraillutkin jo jonkin aikaa, eli tervehdys täältä Brittein saarten suunnalta myös samalla!)

-kummitus- kirjoitti...

Kiitos Nienna ja tervetuloa vaan kummituksen "ihmeelliseen" maailmaan. Mie ainakin toivon, että tässä vielä kävisi hyvin, mutta eilen taas tuli Omahoitajalle märistyä elämän kamaluutta niin, että itseäänkin jo hävetti.

Ihmeen ambivalentti on olo, kun miettii toisaalta että tätä pakollista taukoa olen ollut vailla, mutta toisaalta sitten pelkään edessä olevaa. Tässähän voi vaikka ensimmäinen ikäkriisikin olla paikallaan... ;->