maanantai 26. joulukuuta 2011

Tuulee, pidä mua kädestä!*

Koska Valon Juhlani on ollut täydellinen, en aio kiusata ketään kertomalla siitä mitään. Sanonpahan vaan, että sain vihdoinkin lahjaksi Kimble-pelin (juomapelivaroitus kaikille kylääntulijoille!). Muitakin lahjoja tuli, olen siis ollut tuhma vain toivottaessa, josta Omahoitaja on minua kiitellyt taajaan. (Hihihi.)

Eilen matkustimme kissavahtikylään. Siellä odottelivat kummikissani Kirppu ja yrmy-Winston varsin malttamattomina. Vastaanotto oli lämmin! Tyhjensin kissanhiekka-astiasta kilosotalla paskaa ja kusipalleroita samalla kun Omahoitaja pesi vesiastiat ja täytti ne puhtaalla vedellä. Raksuja oli vielä niin runsaasti, ettemme edes kuvitelleet lisäävämme niitä yhteenkään kippoon. Hyvin syöneiltä näyttivät molemmat muunkin kuin kakkamäärän perusteella. Hetki parvekeulkoilua herroille riitti, sitten leikittiin narupeliä, samalla kun me ihmiset katselimme televisiota. Lopuksi Winston piiloutui ihan varuilta sängyn alle, etteivät vaan epäilyttävät vieraat raahaisi häntä minnekään. Sen sijaan maailman ihmisrakkain Kirppu karvasi meidät perusteellisesti, pörisi luitaanrakentavasti ja lujaa sekä raapi mennessään molempien polvet verille.

Matkustimme illalla vihdoin Omahoitajan luokse. Totesimme sen parhaaksi vaihtoehdoksi, että hän pääsi tänä aamuna lähtemään töihin, mutta silti saimme vielä viettää yön yhdessä. Ruokaa raahasimme luotani sen verran mukana, ettei tarvinnut muuta kuin mikroaaltouunin ja Omahoitaja sai vielä eväät töihinkin. Aamupäivän vietin sohvalla kahvin ja kinkkupasteijoiden kera, tuijotin kaikki saippuasarjat, ennen kuin kotiin läksin. Ihana ilma! Aurinkoa! Mitä nyt tupee meinasi tuulessa irrota, mutta yhtään puuta ei päälleni kaatunut, vaikka siitäkin sain varoituksen aamusella, kiitos siitä!

Kaiken hyvän lisäksi meillä on ystävättäreni kanssa suunnitteilla pieni Keski-Euroopan kaupunkiloma. Nyt kun halvalla pääsee ja aikaa on. Ans´ kattoo, kuinka katastrofimatkailijoiden käy. Ja ans´ katsoa, saanko iltasella vieraita vai ihanko nautiskelen olostani itsekseni. Olen niin iloinen! Kaikki on juuri nyt hyvin! Työttömyyttä en tahdo ajatella ihan vielä, vasta joskus tammikuussa sitten.

* otsikkolainasta kiitos Kauko Röyhkä ja Narttu-yhtyeelle.

5 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Aaarggh! Tosi reilua kertoa ensin, että juhla on ollut täydellinen ja heti perään sanoa, ettenpäs teille kerrokaan. Aaargh.

Mutta kiva kuulla, että oli kivaa :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa, alat kuulostaa entiseltä, omalta itseltäsi. Varsinkin tuo ensimmäinen kappale maanantain kirjoitustasi.
Enää en ihmettele juttujasi, niin kuin silloin 20 vuotta sitten. Kääk!
T: Satuilija

Nti Nokkela kirjoitti...

Ihanaettä juhlasi oli täydellinen! Mullakin, luulisi että on haikeaa/ tympeää palata nyt arkeen, mutta oonkin ollu täynnä jotain ihanaa hyvää mieltä ja levollisuutta :)

Luin kissajutun moneen kertaan. Tosi kiva kun kävitte ja viitsitte vielä jäädä pitämään kissapojille seuraa! Ne on kumman ihmisrakkaita, Winstonkin, tuntuu että niillä oli ihan ikävä kun oltiin pois :)

-kummitus- kirjoitti...

Mymskä, ei siinä nyt niin kamalasti kertomista ole, kun ei mitään erityistä tapahtunut. Oli vain yleiskivaa.

Satuilija, taisin olla nuorelle neidolle melkoinen kulttuurishokki. ;-D

Ambra, kisut ovat kivoja! Kiva siellä oli käydäkin!

Anonyymi kirjoitti...

Kerran soitin sinulle klo 16 ja herätin sinut. Mutta minulle on vieläkin epäselvää, että olitko edellisen yön vai tulevan yön unilla.
Onneksi en soitellut pyhinä, vaikka meinasin.
Shokista olen toipunut jo kauan sitten, tarinoita kyllä riittää...
T: Satuilija