Jos huomenna on lämmintä ja aurinko paistaa, maailma muuttuu vihreäksi. Tänään sateessa puut näyttivät erittäin esivihreiltä. Kävin siis ulkona, kävin tapaamassa rekrytoinnissa auttavaa konsulttia. Tomaatin taimet ovat ulkoilleet jo parisen yötä, huomenaamulla saavat lopullisen sijoituspaikkansa suuresta ruukusta. Mustarastas laulaa kuin viimeistä päivää. Kliseenä voisin sanoa, että luonto pidättää hengitystään, joko huomenna?
Tällä kertaa konsulenttini ei saanut minua masentumaan, pidin pääni ja etenen suunnitelmieni mukaan. Pidän kiinni omistani, koska hänellä ei ilmiselvästi ollut tarjota mitään tilalle. Olen miettinyt, että kuinka kuvaisin firman tarjoamaan outplacement palvelua. Vaikeata on. Tulee mieleen, että jos olisin ihan vetämätön, hän varmaan tökkisi pitkällä tikulla, mutta nyt kun teen itse ravakasti hommia työllistymiseni eteen, hän saa pisteet kotiin, että on saanut minut liikkeelle. Lopulliset pisteet varmaan tulisivat, jos työllistyisin tänä aikana, mutta tuskinpa niin käy.
Kouluttautuminen voi olla erittäin varteenotettava vaihtoehto. Ei niitä hyviä paikkojakaan nimittäin kovin monta ole näkynyt ja kaikkiin on melkoinen tunku. Nytkin tuli yhdestä firmasta viesti, että saivat niin paljon hakemuksia, että koko rekrytointiprosessi hidastuu. Justiinsa.
Itse aion huomiseksi unohtaa työjutut ja käydä vähän rilluttelemassa kaupoissa. Saa nähdä, mitä sieltä mukaan tarttuu. Hyvässä lykyssä tapaan yhden ystäväisenikin, jos vaan aikatalut sattuvat sopivasti kohdalleen. Sitten ryhdyn valmistelemaan pikkuvappua, kun Omahoitaja on taas koko juhlan töissä. Mut hei, hänellä on kuitenkin vapaa viikonloppu! Pannaanko ruksi seinään?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti